Palkintona alkoholismi

on

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Muistatko, kun sait viimeksi lahjaksi tai palkinnoksi alkoholia? Alkoholi, tuo jumalten juoma ja suomalaisten rakas viikonloppukumppani. Viina on viisasten juoma ja sitä rataa.

Yritysmaailmassa on monenlaisia palkitsemisjärjestelmiä, niistä varmasti tunnetuin on perjantai-pullo. Se on kustannuksiltaan edullinen, ajatukseltaan helppo ja voimaltaan tehokas. Sanoisin siis, että kustannustehokkaan helppo tapa palkita onnistumisista. Onhan sen arvo voimakkaampi kuin tarjota 1,5 litran jaffa. Alkoholissa kun piilee se ”arvokkuus”.

Niin yritys-kuin siviilimaailmassa alkoholi on aina ollut klassinen lahja. Jokainen yritys missä olen 10-vuoden aikana työskennellyt on omistanut tämän kyseisen palkitsemismuodon. Erityisesti nuorempana oli siistiä, kun pomo toi viinipullon onnistuneesta työstä. Tiesi heti, että on etkojuoma hankittuna viikonlopulle! Ne lukemattomat synttärilahjaksi saadut viinakset ovat menneet kurkusta alas samantein. Helppo ja toimiva lahja, eikä vaadi paljoakaan mielikuvitusta, mutta suhteellisen vaarallinen palkinto.

Muistan kuinka eräs myyntimies kertoi saaneensa lähes joka viikko parin vuoden ajan aina litran kossupullon pomoltansa, koska oli ylittänyt joka viikko myyntitavoitteensa. Kyseinen myyntimies alkoholisoitui näiden vuosien aikana mitä yrityksessä työskenteli. Kysyin häneltä mikä tähän johdatti, selitys oli yksinkertainen: onnistumiset ja palkinnot.

Otsikkoni on ehkä karu: palkintona saa alkoholismin. Mutta kun asiaa lähtee miettimään tarkemmin se voi olla joillekin henkilöille todella suuri altistava tekijä alkoholismiin. Tiedän henkilökohtaisesti mitä alkoholismi on, kyseinen myyntimies nimittäin oli edesmennyt isäni. Hän työskenteli nuoruudessaan myyntialalla kunnes perusti oman yrityksensä. Kun menestystä ja onnistumisia tuli yrittäjänäkin, hänellä oli opittuna tapana palkita itseänsä alkoholilla. Pisimmillään palkintomatka kesti peräti 2kk, jonka aikana firmassa olivat ”pekkaset” ja asiakkaat tiesivät ettei itse yrittäjää saa kiinni tuona aikana. Puhelinpäivystyksestä piti huolen hänen kaksi tytärtä ja ex-vaimo, jotka myös huolehtivat ”pekkasten” jälkeen yrittäjän sekä hänen kotinsa edustuskelpoiseksi. Palkinnoksi tämä yrittäjä sai lähemmäs 30-vuotta kestäneen alkoholistin-tittelin ja viimeinen ”pekkanen” vei hänet hautaan äitienpäivänä 2014.

Erityisesti isäni kuoleman jälkeen mietin miksi palkitsemme alkoholilla. Entä vastuu? Onko se antajalla vai ottajalla? Ottaako yritys minkäänlaista vastuuta, kun paras työntekijä alkoholisoituu pahimmassa tapauksessa? EI! Ainoan vastuun kantaa se ottaja, koska hän sen alkoholin kurkkuunsa kaataa. Tämän innoittamana kysyn: onko tämä kunnioitettava palkitsemismuoto?

Sain hiljattain itse pienen ”palkinnon” ja pomoni omasi ihailtavan pelisilmän sen suhteen. Hän tiedosti etten juo ja en Alkon-lahjakortista piittaisi. Hän antoi minun itse päättää mihin lahjakortin hankin ja halusin sen niinkin yksinkertaiseen paikkaan kuin ruokakauppaan. Olin onnessani, että sain vapauden valita ja minun arvomaailmaani arvostettiin!

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on juurikin herätellä ajatuksia siitä, että mitä jos keksisimme jotakin hieman idearikkaampaa palkitsemis-tai lahjamuotoa kuin alkoholi. Ei mennä sieltä mistä aita on matalin. Toki me jokainen kannamme itse vastuun siitä kuinka alkoholia käytämme, onko se pelkkä satunnainen nautintoaine vai onko siinä mahdollisuus riistäytyä kunnolla käsistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s