EVVK? Alkuhuuman jälkeinen motivaatiopula

on

Puhun nyt asiasta, joka on ollut mielessäni kauan. Asiasta, joka on tullut ilmi myös teidän lukijoidenkin kautta. Tämä on selvästi aihealue mitä moni teistä pyörittelee tälläkin hetkellä mielensä sopukoissa.

Tiedättekö sen tunteen, kun jostain sinulle tärkeästä asiasta tulee taakka. Se voi olla ihmissuhde, työpaikka tai harrastus. Taakka on ehkä väärä sana, tarkemmin sanottuna intohimo muuttuu selviytymisen lähteeksi ja se on ainoastaan suoriutumista sekä selviytymistä.

pexels-photo-14303-large

Upea alkuhuuma

Olen erityisesti huomannut kuinka pari-ystävyys-ja työsuhde muistuttavat toisiaan. Aluksi on se jännitys, joka muuttuu kiinnostukseksi, siitä seuraa motivaatio ja intohimo, joita kuljettaa tietyn aikaa upea alkuhuuma. Tuo alkuhuuma on se kaikista upein vaihe, on visioita ja strategioita, suuria suunnitelmia ja odotuksia. Alkuhuuman hiipuessa tulee se todellinen arki ja kulttuuri esiin. Se voi olla erittäin rutiininomaista ja suorittamista pitkän aikaa. Arjessa on tärkeä löytää myös aikaa intohimolle ja saada motivaatio kohdilleen. Ne vaativat tiivistä ja avointa yhteistyötä, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan.

Arjen saapuessa usein ei jakseta yrittää, haetaan syytä toisesta ja luovutetaan. Tämän vuoksi on tärkeää olla tekemättä liian suuria elämänmuutoksia alkuhuuman aikana. Yksi tuttu ja arvostettu lääkäri sekä psykologiystäväni kertoi, että alkuhuuma kestää kaksi vuotta. Vasta kolmantena vuotena on hyvä alkaa miettimään isoja muutoksia ja peliliikkeitä, varsinkin parisuhteessa. Työelämässä tämä on varsinkin nykypäivänä hankalaa, koska työsuhteet ovat kestoltaan lyhyempiä ja työntekijät liikkuvat uusiin tehtäviin lähes tulkoon kahden vuoden sisään.

Johtamisen kaunis kuvitelma

Motivaation hiipuminen suurimmaksi osaksi johtuu johtamisesta tai sen puutteesta. Johtaminenkin on väärä muoto luoda motivaatiota. Meitä voidaan johtaa tietyllä tapaa, mutta jotta saadaan motivoituneita ihmisiä, niin meitä täytyy valmentaa, tukea ja kannustaa. Tämä on selkeästi puutostila yrityskulttuureissa. Erityisesti johto/esimiestasolla olevat henkilöt näkevät itsensä valmentajan roolissa, mutta todellisuudessa eli arjessa tämä ei toteudu oikeanlaisesti. Se on vain kaunis kuvitelma, jota nämä henkilöt ajattelevat tekevänsä.

Olen itse niin valmentajana kuin työntekijänä kohdannut paljon sitä, miten motivaatio saadaan sammutetuksi. Erityisesti viime aikoina valmennettavakseni on tullut henkilöitä, jotka ovat menettäneet sen innon ja motivaationsa jotain tärkeää asiaa kohtaan. He ovat kertoneet kuinka tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. He ovat epävarmoja ja arki on puhdasta suorittamista tai enemmänkin selviytymistä.

love-heart-hand-romantic-largeMotivoitunut arki

Hiipuu se motivaatio sitten vaikka siinä pari-ystävyys-tai työsuhteessa, niin tällöin on aina paikka kehityskeskustelulle, jossa etsitään niitä juurisyitä ja tehdään mahdollisia tulevia toimenpiteitä tai suoraan päätöksiä.

Oletko aidosti mukana ja motivoitunut?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s