Heikentääkö ulkoinen olemukseni työn saantia tai sen tekoa?

on

Luin hiljattain artikkelin Helsingin Sanomista, jossa kerrottiin mitä asioita arvon kollegani voivat mm. työhaastattelussa katsoa työnhakijan ulkonäöstä. Artikkelissa mainittiin esimerkiksi, että tatuoinnit, lävistykset, ylipaino ja vakava ihosairaus häiritsevät rekrytointiin erikoistuneita henkilöitä. Huvittauduin heti ensimmäisten lauseiden kohdalla ja mieleeni tuli yksi ajatus: MILLÄ VUOSIKYMMENELLÄ ELÄVÄT NÄMÄ REKRYTOIJAT?

Kyllä, fakta on se, että katsomme tietenkin henkilöiden yleistä siisteyttä, mutta itseäni ei kiinnosta onko sinulla lävistys, tatuointeja, ylipainoa tai vaikka ärrävika, koska etsin asiakkaalleni osaajaa, oikeanlaista tekijää tehtävään!

Jos haet edustustehtävään, jossa sinun pitää olla asiakasrajapinnassa, vakuuttaa ihmisiä ja saada esim. isoja kauppoja kotiin, niin älä tule haastatteluun hupparissa ja huonolla hygienialla varustettuna. Et tee kovinkaan hyvää ensivaikutelmaa, vaikka olisitkin huippu. Voit edetä jatkoon, mutta yleensä rekrytoijan on hyvä mainita, että jatkohaastattelussa kannattaa pukeutua siistimmin. Harva sitä uskaltaa sanoa, mutta mielestäni varsinkin henkilöstövuokra-alalla toimivien rekrytoijien täytyy antaa pienet vinkit jatkohaastatteluun työnhakijalle. Olkoon se sitten vaikka pukeutumisvinkki!

IMG_20160524_195100_1.jpgOma tunnusmerkkini on 182cm pitkä ja ylipainoinen runko varustettuna tatuoinneilla. Ne eivät ole kuitenkaan estäneet minua urallani ja vaikka joku rekrytoija olisikin katsonut, että onpas siinä iso likka ja ei ole pistänyt minua jatkoon, niin I don’t give a fuck! Se paikka ei ollut minulle tarkoitettu.

Ylipainoisena työntekijänä taas en ole koskaan kohdannut ettei kuntoni riitä työntekoon. Olen viimeiset 4-vuotta viettänyt pääosin nyt toimistotehtävissä, mutta sitä ennen tein täysin fyysistä työtä kaupan alalla ja äitini yrityksessä, jossa nostelin työkseni 20-30kg painavia neulospakkoja. Läskit eivät menoani haitanneet koskaan, vaikka joskus kaupan alalla kuulinkin ikäviä kommentteja asiakkaiden suusta.

Kun 10-vuotta sitten päätin ottaa ensimmäisen tatuointini ja nykyään tatuointini ovat kasvaneet sekä lisääntyneet, niin päätin ottaa ne paikkoihin, jotka saan piilotettua. Haastattelutilanteissa piilotan ne ja ihan sen vuoksi, että mielestäni on asiallista antaa haastattelijalla kuva minusta persoonana, kuin se että hän jäisi tapittamaan mitä minun käteen on tatuoitu. Työminä pitää tatuoinnit piilossa, varsinkin asiakas-ja työhaastattelutilanteissa, mutta joskus on päiviä kun istun toimistolla tatuoinnit näkyen ja ketään se ei ole vielä haitannut.

Yksi hyvä tatuoitu esimerkki on myös kaverini lääkäri, jolla on kaulassa tatuointeja ja kun kaverini oli nähnyt lääkärinsä sattumalla kesällä kaupassa, niin olikin paljastunut, että sillä oli molemmat kädet että jalat täysin tatuointien peitossa. Tähän vain lyhyt ja nopea kommentti: NYKYPÄIVÄÄ!

Nykypäivänä on vain avattava silmät ja katsottava ympärille, erityisesti täällä Suomessa! Työntekijöillä voi olla lävistyksiä, tatuointeja, akne, kierot silmät, näkyvä syntymämerkki kasvoissa, änkytysongelma, etninen tausta, ylipainoa tai alipainoa, transseksuaalinen suuntaumus, kävelykepit, pyörätuoli, CP-vamma, Punk-tyyli, kaljuuntumista jne. Nämä asiat eivät tee heistä huonompia työntekijöitä. He voivat poiketa perusmassasta, mutta mielestäni on rikkaus, varsinkin työyhteisöissä, ettei massa ole samaa. Joukkoon mahtuu aina omia hienoja yksilöitä. Pääasia on kuitenkin oikea asenne työntekoon!

Oletko kokenut ulkoisen olemuksesi ongelmaksi rekrytoijalle työnhaussa tai työnantajalle työnteossa?


©veerasalpalahti.com 2016

Mainokset

2 Comments Lisää omasi

  1. Krista sanoo:

    Hep! Käsi ylhäällä täällä. Joskus lävistystäni on katsottu kieroon, samoin arpea naamassani! Onneksi ne ovat yksi miljoonista kohtaamisista työpaikkojen suhteen. Enkä jäänyt niitä työpaikkoja kaipaamaankaan. Ymmärrän kyllä että ruokapaikoissa ei saisi olla lävistyksiä, mutta kaikessa missä ei ole ns hygieniapakkoa, ne kuuluu elämään. Tekstisi on hyvää pointtia nykyajan tilanteisiin! Ihmisiä on erillaisia jo ulkomuodollisesti, saati sitten että kulttuuri tuo uusia tuulahduksia. Mitäpä siis onkaan ”normaali” ihminen? Tätä määritelmää kun ei voi antaa yksiselitteisesti. Enemmän itsekin toivoisin yleiseen siisteyteen kiinnittämään ihmisessä huomiota työhaastattelussa+mitä osaa. Ei ihminen voi varrelleen mitään voi, mutta käytöstavoille kyllä 🙂

    1. Veera sanoo:

      Hei Krista! Kiitos kommentistasi. Olet aivan oikeassa, että tietyt paikat, varsinkin ruoka-alalla vaativat lävistyksiä työnteossa pois ja ymmärrän sen täysin juurikin hygieniasyistä!

      Normaali-käsite on aika erikoinen, koska meitä on moneen junaan ja mitä enemmän maailma muuttuu, niin sitä enemmän erilaisia persoonia ja henkilötyyppejä tulee työelämäänkin. HIljattain on tuntunut varsinkin sille, että jos ulkoisilta puitteiltaan näyttää tai on erilainen, niin on ns. heikompi työntekijä, koska ei mene tähän tiettyyn ”koskemattomaan” – muottiin! Ja kuten sanoit, varrelleen ei voi mitään, mutta käytöstavoille sitäkin enemmän! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s