Työtoveruus: vaali ystävyyttä työssä

on

 

Työpaikat ovat mahdollistaneet vuosien saatossa upeita ystävyyssuhteita, jotka pysyvät vaikka tiet työpaikasta erkanisikin. Työssä tärkeintä ovat itselleni juurikin ne ihmiset: esimerkiksi ne hetket, kun tekisi mieli hakata päätä vaikka siihen työpöytään, niin sieltä tulee joku naseva kommentti tai heitto, joka tsemppaa eteenpäin!

Kymmenen vuotta sitten kun aloitin työt ruokakaupassa en olisi voinut ajatella, että haluaisin viettää vapaa-aikaani työkavereitteni kanssa. Työminä ja vapaa-aikaminä olivat kaksi eri käsitettä tuolloin minulle. Hyvin nopeasti tämä kuvitelmani pirstaloitui ja huomasin, että vietän vapaa-aikaani paljonkin työkavereitten kanssa.  

Työpäivän jälkeen saatoin lähteä työkaverin kanssa lenkille tai ostoksille. Yhtäkkiä olinkin hänen syntymäpäivillään tai vetämässä tequila-shotteja raskaan työviikon jälkeen. Saatoin olla se ihminen, jolle hän soitti kun parisuhteessa myrskysi tai se kenelle pystyi kertomaan helposti jopa peräpukamista tai olla ensimmäisenä se, joka kuulee perheenlisäyksestä tai olla mukana todistamassa kun hän sanoo tahdon!

Itse olen saanut työn kautta erilaisia ystävyyssuhteita.

Esimerkiksi on yksi isompi porukka, joidenka kanssa jaetaan toistemme ilot ja surut whatsapp-ryhmässä. Nauran hyvin usein ääneen keskusteluillemme ja siitä porukasta on tullut erittäin rakas minulle ajan myötä. Tapaamme satunnaisesti koko ryhmän kesken ja tuntuu, että heille voi kertoa lähes mitä vain. Se on sellainen pieni perhe.

Sitten on muutama tosi tärkeä ystävä, joihin tulee pidettyä yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Yksi heistä on muutaman vuoden takainen työkaverini, jonka kanssa aina nauramme kuinka olemme niin samasta puusta veistetyt. Ikäeroa meillä on muutama vuosi ja hän on aina ollut kuin toinen isosisko minulle, se joka näkee asiat järkeillen ja osaa neuvoa hädän keskellä.  Muistan ikuisesti, kun menin silloiseen työpaikkaan töihin ja näin hänet: se oli todellinen kemioiden bondaus siltä istumalta. Asuimme siihen aikaan jopa ihan lähellä toisiamme ja menimme töihinkin kimppakyydein. Vaikka tiemme erkanikin 1,5-vuoden jälkeen, niin pidimme yhteyttä: joskus enemmän, joskus vähemmän. Hänen kanssaan aloitimme taas hiljattain  kimppakyydit, sillä hän asuu naapurustossa ja työpaikkamme on samassa korttelissa. Mikään ei ole aamuisin tai työpäivän jälkeen mukavampaa, kuin vaihtaa kuulumiset ja pohtia mm. tulevaisuuden haaveita yhdessä ajomatkalla tai nauraa räkättää jollekin mitä tapahtui töissä. 

Yksi isoin ystävyyssuhde, jonka työni kautta olen saanut, on tuo rakas avopuolisoni. Se ei tosiaankaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jonkinlaista vetovoimaa siinä oli, koska huomasin olevani aina samassa porukassa työajalla hänen kanssaan. Kaikki perustui ystävyydelle, kunnes päätimme molempien lähtiessä muualle töihin, että annetaan tälle mahdollisuus. Vieläkin mietimme tänä päivänä kuinka onnistuimme salaamaan työpaikkaromanssimme, vaikka todellista romanssia siinä ei ihan heti ollutkaan. Hän on kuitenkin yksi parhaimmista löydöistä mitä työpaikalta olen onnistunut saamaan läksiäislahjana.

Työkaverit ovat myös monelle isoin syy olla vaihtamatta työpaikkaa ja ymmärrän sen täysin. He selvästi vaikeuttavat ainakin päätöstä lähteä, mutta itse olen näiden vuosien saatossa todennut etteivät ne suhteet jää sinne töihin. Todellinen ystävyys jatkuu myös lähdönkin jälkeen.

Millaisia työtoveritarinoita sinulla on? 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s