Täysi-ikäinen uratarinani: onneksi ei ole oikotietä onneen!

Vuosi oli juuri vaihtunut ja oli 1.1.2000 kun olin käymässä äitini työpaikalla. Yhtäkkiä hän kaivoi pöytälaatikostansa kaksi paperia, joista toinen oli minulle ja toinen hänelle, niissä luki ”Työsopimus”. Olin aivan ihmeissäni, mutta siitä starttasi virallisesti polkuni työelämässä. 

Tuosta hetkestä on sen 18-vuotta ja vuodet ovat sisältäneet yhden täysi-ikäisen kasvutarinan.

On ollut hetkiä, kun ei työt ei ole maistunut yhtään ja olen melkein luovuttanut, joskus myös hetkiä, kun henkeänikin on uhattu työpaikallani ja taas hetkiä, kun on tehnyt mieli vetää jopa asiakasta turpaan hänen mennessään henkilökohtaisuuksiin kohdallani. On ollut hetkiä, kun olen kohdannut ikäviä ihmisiä työyhteisöissä, työkaverin tai esimiehen roolissa. Niitä ikäviä ihmisiä, jotka ovat koittaneet polkea alas tai satuttanut henkisesti itseäni tai työkaveriani. On myös ollut ajanjaksoja, kun työ on uuvuttanut minut täysin tai työilmapiiri saanut voimaan minut niin pahoin, että olen äänestänyt jaloillani.

Onneksi on ollut kuitenkin paljon niitä hetkiä, kun olen joutunut nipistämään itseäni uusien upeiden mahdollisuuksien avautuessa ja päässyt tekemään sellaisia asioita, joita ei ihan heti urallansa uskoisi tekevän tai näkevän. Onneksi on myös ollut niitä upeita ihmisiä, jotka ovat nähneet potentiaalini ja rohkaisseet minua kulkemaan unelmiani kohtaan. Onneksi olen uskaltanut ottaa riskejäkin, jotka ovat opettaneet minulle paljon uusia asioita niin bisneksestä, työstä kuin ihmisistäkin. 

Kaikki nämä ovat asioita ja hetkiä, joista olen kiitollinen ja pirun onnellinen. Tämä 18-vuoden matka on kasvattanut minusta itsenäisen, rohkean ja erityisen vahvan naisen. 


Aloitin työt siis 12-vuotiaana äitini yrityksessä ja työ perheyrityksessämme pakotti minua kasvamaan varhain jo hyvin itsenäiseksi ja oma-aloitteiseksi.  Äidin kanssa työskentelemisessä oli omia haasteita, mutta jälkikäteen ajateltuna äiti on ollut urani yksi suurimpia esimerkkejä, niin yrittäjänä kuin johtajanakin. Hän takoi minuun yrittäjähenkistä asennetta, tahdonvoimaa, nöyryyttä ja kykyä nähdä että oivaltaa asioita myös toisten että bisneksen näkökulmasta.  

Olin perheyrityksessämme töissä yhteensä 11-vuotta, siinä samalla toimin palkkasuhteessa myös muualla, koska en halunnut jämähtää äidin firmaan. Tein 6-vuoden ajan erilaisia kaupan alan tehtäviä ja nautin suorastaan asiakaspalvelu – että myyntityöstä. 

Opiskelin työni ohella merkonomiksi, tehden töitä niin kaupan alalla kuin äitini yrityksessä. Äidillä alkoi eläkeikä lähestymään ja hän olisi kovasti toivonut minun jatkavan yritystä, kun sisko oli suuntautunut omalle yrittäjäpolulleen. Tekstiiliala ei kuitenkaan houkutellut minua, koska sisälläni oli kytenyt toisenlainen kipinä.

Merkonomi-opintojen ohella innostuin lukemaan todella paljon kaikkea johtamiseen, työhyvinvointiin, rekrytointiin ja työsuhdeasioihin liittyvää kirjallisuutta.

Mietin paljon myös miten voisin päästä toimimaan näiden asioiden parissa. Kun otin selvää mitä vaaditaan, että pääsee HR-kentälle, niin aina tuli vastaan korkeakoulututkinto ja kokemus siitä että tästä. Koin kuitenkin, että tämä on se minun juttuni ja minun pitää vain lähteä rakentamaan urapolkuani siihen suuntaan rohkeasti, vaikka korkeakoulututkinto ja kokemus uupuikin.

Loppuvuodesta 2010 päätin, että haluan päästä takaisin toimistohommiin, joita olin tehnyt paljon perheyrityksessämme. Näin siinä olevan yksi hyvä polku henkilöstöasiohin. 

Alkuvuodesta 2011 sain odotetun tilaisuuden, kun pääsin irtautumaan kaupan alasta ja aloitin toimistoassistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Tiettyjen sisäisten muutosten kautta sain nopeammin kuin uskoinkaan henkilöstötehtäviä vastuulleni ja pienessä kasvavassa yrityksessä vastasinkin yhtäkkiä koko Suomen henkilöstöasioista.

Kokemus oli kova ja raakakin, mutta erittäin opettavainen mitä yrityksessä koin 1,5 vuoden aikana. Sain paljon tukea ja oppia yrityksen kokeneilta konkareilta sekä kansainvälisiltä kollegoilta. Tuo työpaikka on edelleen yksi urani kohokohdista ja sen ansiosta pääsin rakentamaan uraa rekrytoinnin että henkilöstöasioiden parissa.

Kaikki hyvä loppui kuitenkin aikanaan, kun toiminta siirtyi Tampereelta Helsinkiin ja päätin jättäytyä muuton jälkeen kelkasta pois. 

Sen jälkeen kokeilin kunnolla jotain muuta. Halusin toimia itse esimiehenä ja päätin ottaa yhden uuden palan purtavaksi, kun pääsin puhelinmyyjien esimieheksi contact centeriin. Kokemus oli rankka, mutta työn ilo tuli tiimistäni, jolta sain kiitosta valmentavasta ja kannustavasta esimiestyöskentelystäni. 

Vuoden jälkeen kuitenkin mielessäni loisti kirkkaana tavoite päästä rekrytointien pariin, ja niinpä seuraavat pari vuotta vierähtikin henkilöstövuokra-alan yrityksessä. Kun päivät koostuivat paljolti vain rekrytoinneista, niin oli sisälläni lähtenyt kytemään ajatus palata vanhoille juurilleni henkilöstöasioiden parissa. 

Sellaisen työn löytäminen oli kuitenkin hyvin vaikeaa täällä Tampereella, joten siirsin haavettani hieman pidemmälle ja päätin keskittyä rekrytointiin, joka oli tuttua ja innostavaa minulle sillä hetkellä. 

Hetken oltuani eräässä softatalossa rekrytoijana, tuli eteeni mieletön mahdollisuus, josta en voinut kieltäytyä. Se mahdollisuus on nykyinen työni, joka käsittää juurikin niitä asioita ja tehtäviä mitä pääsin HR-urani alussa tekemään. Tämä työ on paras lahja mitä näin 18-vuotislahjaksi urani osalta voin odottaa.

Innolla katson mitä tulevat vuodet tuovat. Minulla on edelleen kirkkaana tavoite mielessä mihin suuntaan uraani haluan viedä. Se tavoite voi tulla vasta vuosienkin päästä toteen, mutta en usko tavoitteiden osalta toisaalta aikamääritelmään, koska joskus asiat voivat tapahtua yllättävänkin nopeasti. Sen olen tässä matkan varrella todistanut useasti.


Oli sitten oma uratavoitteesi mikä, niin älä luovuta. Onneen ja tavoitteiden saavuttamiseen kun ei ole sitä oikotietä. Tai jos on, niin tappioksesi voi kääntyä ne menetetyt oppimismahdollisuudet, jotka olisit voinut kokea ilman oikotietäsi. 

Pidä nämä asiat mielessäsi:
  1. Usko kykyihisi ja itseesi, niin muutkin uskovat ja näkevät potentiaalisi.
  2. Älä luovuta ensimmäis.een tai viidenteenkään yritykseen, kovat tavoitteet vaativat kovaa päätä
  3. Uskalla ottaa riskejä, jos koet riskin olevan sellainen, joka ei sinua tapa, niin päin puuta menneenä se vain vahvistaa sinua entisestään
  4. Pidä hyvät ihmiset ympärilläsi, poista negatiiviset käärmeet läheltäsi pikimmiten ja älä anna mielessäsi tilaa heidän mielipiteilleen tai teoilleen. Paha saa aina palkkansa!
  5. Älä junnaa paikoillasi. Tavoittelet sitten mitä vaan, niin asiat eivät tapahdu pysymällä mukavuusalueella, mene rohkeasti epämukavuusalueelle niin alat huomata positiivista muutosta niin itsessäsi kuin ympärilläsi. 
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s