Työtoveruus: vaali ystävyyttä työssä

 

Työpaikat ovat mahdollistaneet vuosien saatossa upeita ystävyyssuhteita, jotka pysyvät vaikka tiet työpaikasta erkanisikin. Työssä tärkeintä ovat itselleni juurikin ne ihmiset: esimerkiksi ne hetket, kun tekisi mieli hakata päätä vaikka siihen työpöytään, niin sieltä tulee joku naseva kommentti tai heitto, joka tsemppaa eteenpäin!

Kymmenen vuotta sitten kun aloitin työt ruokakaupassa en olisi voinut ajatella, että haluaisin viettää vapaa-aikaani työkavereitteni kanssa. Työminä ja vapaa-aikaminä olivat kaksi eri käsitettä tuolloin minulle. Hyvin nopeasti tämä kuvitelmani pirstaloitui ja huomasin, että vietän vapaa-aikaani paljonkin työkavereitten kanssa.  

Työpäivän jälkeen saatoin lähteä työkaverin kanssa lenkille tai ostoksille. Yhtäkkiä olinkin hänen syntymäpäivillään tai vetämässä tequila-shotteja raskaan työviikon jälkeen. Saatoin olla se ihminen, jolle hän soitti kun parisuhteessa myrskysi tai se kenelle pystyi kertomaan helposti jopa peräpukamista tai olla ensimmäisenä se, joka kuulee perheenlisäyksestä tai olla mukana todistamassa kun hän sanoo tahdon!

Itse olen saanut työn kautta erilaisia ystävyyssuhteita.

Esimerkiksi on yksi isompi porukka, joidenka kanssa jaetaan toistemme ilot ja surut whatsapp-ryhmässä. Nauran hyvin usein ääneen keskusteluillemme ja siitä porukasta on tullut erittäin rakas minulle ajan myötä. Tapaamme satunnaisesti koko ryhmän kesken ja tuntuu, että heille voi kertoa lähes mitä vain. Se on sellainen pieni perhe.

Sitten on muutama tosi tärkeä ystävä, joihin tulee pidettyä yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Yksi heistä on muutaman vuoden takainen työkaverini, jonka kanssa aina nauramme kuinka olemme niin samasta puusta veistetyt. Ikäeroa meillä on muutama vuosi ja hän on aina ollut kuin toinen isosisko minulle, se joka näkee asiat järkeillen ja osaa neuvoa hädän keskellä.  Muistan ikuisesti, kun menin silloiseen työpaikkaan töihin ja näin hänet: se oli todellinen kemioiden bondaus siltä istumalta. Asuimme siihen aikaan jopa ihan lähellä toisiamme ja menimme töihinkin kimppakyydein. Vaikka tiemme erkanikin 1,5-vuoden jälkeen, niin pidimme yhteyttä: joskus enemmän, joskus vähemmän. Hänen kanssaan aloitimme taas hiljattain  kimppakyydit, sillä hän asuu naapurustossa ja työpaikkamme on samassa korttelissa. Mikään ei ole aamuisin tai työpäivän jälkeen mukavampaa, kuin vaihtaa kuulumiset ja pohtia mm. tulevaisuuden haaveita yhdessä ajomatkalla tai nauraa räkättää jollekin mitä tapahtui töissä. 

Työkaverit ovat myös monelle isoin syy olla vaihtamatta työpaikkaa ja ymmärrän sen täysin. He selvästi vaikeuttavat ainakin päätöstä lähteä, mutta itse olen näiden vuosien saatossa todennut etteivät ne suhteet jää sinne töihin. Todellinen ystävyys jatkuu myös lähdönkin jälkeen.

Millaisia työtoveritarinoita sinulla on? 

Ole oman mielesi valmentaja: miksi ja miten?

Mielen valmentaminen on yhtä tärkeää ja haastavaakin kuin itsensä johtaminenkin. Meistä jokainen harjoittaa mieltämme tietämättäänkin, mutta paras hyöty saadaan tietoisella harjoittamisella.

Sen avulla pystymme hallitsemaan mieltämme myös yllättävissä ja epämiellyttävissä tilanteissa. Niiden tilanteiden osalta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mieltämme on ehkäistävä negatiivisilta tuntemuksilta. EI, mielemme saa ja pitää kokea eri tunnetiloja, mutta mielen harjoittaminen on tärkeää siinä, miten tunteita käsittelee ja miten eri tunnetiloista mennään eteenpäin, kohti balanssia.

Kun lähemmäs pari vuotta sitten aloin tutustumaan mielemme hallintaan, ymmärsin sen tärkeän merkityksen. Moni varmasti ajattelee tällä hetkellä, että ”Kyllä minä mieltäni osaan valmentaa”. Niin varmasti osaatkin, mutta itse olen oppinut ja havainnut harjoittamisen tärkeyden arjessa että työssä. Erityisesti tietoisella harjoittelulla, niinkin yksinkertaisella asialla kuin mielikuvaharjoittelulla, on ollut suuri merkitys elämäni myrskyihin ja auringonnousuihin.

MIELETÖN MIELI

Mielemme osaa olla hyvinkin monimutkainen, mutta loppujen lopulta erittäin yksinkertainen. Jos kuvittelet nyt jonkin erittäin ikävän asian mieleesi väkisin, tuntemuksesi muuttuvat samantein. Sama juttu, jos mietit jotain todella ihanaa, iloista asiaa. Tämä harjoitus on nyt se yksinkertaisin, mutta tämä osoittaa juuri sen, kuinka tuntemuksemme ovat mielemme kanssa yksi vanha aviopari.

Mielen kanssa pitää tulla sujuiksi, se pitää tuntea läpikotaisin, jotta sen kanssa pystyy menemään sovussa eteenpäin. Mieleemme tulvii erilaisia asioita ja tuntemuksia todella paljon yhden päivänkin aikana. 

MIELEN HARJOITUSTEHTÄVÄT

Mielen harjoitteluun on erilaisia keinoja, niistä yleisimmät ja tutuimmat ovat varmasti juuri mielikuva-ja rentoutumisharjoitukset. Kun ensimmäisen kerran yläasteikäisenä liikunnatunnilla tein rentoutumisharjoituksen, niin kyllä se alkuun nauratti, mutta kun annoin mielelleni rohkeuden mennä mukana, niin harjoituksen jälkeen oli ihanan rento ja rauhallinen olotila.

Mielen harjoittaminen on vaikeaa varmasti jokaiselle alkuunsa, mutta ajan myötä se helpottuu. Harjoitusmenetelmien avulla voi mielen saada toimimaan hyvin äärimmäisissäkin tilanteissa, esimerkiksi uhkatilanteita kohdatessa mieli pysyy kirkkaana ja pelko ei pääse valloilleen.

Mielen harjoittamisessa tärkeintä on kuitenkin itsetuntemus ja eri tunnetilojen tunnistaminen. Se miten suhtaudut negatiivisiin tapahtumiin ja miten erityisesti suhtaudut tapahtumien jälkeen, on mielemme käsissä. Tämän vuoksi harjoittelu on ehdottoman tärkeää ja jokaiselle suositeltavaa.

MITEN ALOITTAA TYÖSKENTELY OMAN MIELEN KANSSA?

Tähän on monia eri keinoja. Osa meistä haluaa perehtyä asiaan itsenäisesti, itseopiskellen. Netti on täynnä tietoa asiasta ja Youtubesta löytyy loistaviakin rentoutus-ja harjoitusvideoita.

Mielen harjoittamiseen liittyviä kirjoja on myös, joista ehdoton suosikkini on Harri Gustafsbergin kirja: Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen, jonka olen jo lukenut pariinkin otteeseen. Harri toimi myös valmentajana MindCoach®-opinnoissani. Toinen myös mielelle hyvää tekevä kirja on Brian Tracy: Menestys ja onnellinen elämä, joka enemmän painottuu miten johtaa itseään ja suhtautua elämän eri asioihin sekä unelmiinsa. Tämän kirjan osalta ainoa hankaluus on sen saatavuus, mutta tällä hetkellä kirjaa on ainakin saatavilla täältä. Kannattaa hankkia pikimmiten, nimittäin itse etsin kirjaa lähemmäs 6kk, kunnes onni kävi nettikirpparilla!

Suosittelen myös näin mielenvalmentajana ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, joka on erikoistunut näihin asioihin. Hänen avulla saat syvyyttä mielen asioihin, uusia ajatuksia ja enemmän ymmärrystäkin tietyillä käyttäytymismalleillemme. Minun valmennuksiin pääset tutustumaan täällä.

Koodilla TUTUSTU17 saat yhden valmennustapaamisen ja persoonallisuus-ja voimavaratestin yhteishintaan hintaan 70 € (arvo 140€)!  Tarjous on voimassa 31.1.2017 saakka. Tartu tähän tarjoukseen yhteydenottolomakkeen kautta. 

Yksikin päivä nostaa markkina-arvoasi työelämässä: tartu tilaisuuksiin rohkeammin!

Uusi vuosi pärähti käyntiin ja monella on mielessä myös muutokset työn kannalta. Näin rekrytoijana olen positiivisella mielellä siitä, että muutaman viikon aikana olen huomannut vihreää valoa työmarkkinoilla. Mielenkiintoisia työtehtäviä on tullut tarjolle erilaisille toimialoille. Olisiko 2017 se vuosi, joka parantaa työllisyystilannetta? Toivottavasti!

Vaikka työmarkkinat ovat saaneet uutta buustia, niin siitä huolimatta me rekrytoijat kamppailemme sen ikävän asian osalta ettei hakijoita tehtäviin aina löydy. Monesti syynä on osa-ja määräaikaiset työnkuvat, jotka eivät ole kovin monen hakijan kuuma päiväuni. Ymmärrän sen hyvin, koska suurin osa meistä kuitenkin haluaa sitoutua ja saada vakituista turvaa talouteenkin työn puolesta.

Rekrytoijana kohtaan valtavan paljon erilaisilla taustoilla olevia henkilöitä. On niitä, jotka vaihtavat työstä työhön ja niitä, joilla on selkeästi pitkiä työttömyysjaksoja. Moni ajattelee tietenkin, että ne työllistyvät, jotka ovat jo töissä. Se pitää osittain paikkansa, koska kokemuksen arvo voi ratkaista kohtalon loppupeleissä. Kuitenkin omassa työssäni olen nähnyt miten pitkäaikaistyötön saa kokeneen tekijän nenän edestä tehtävän. Syynä on useasti ollut monipuolisempi kokemus, joka on kertynyt osa-tai määräaikaisista työsuhteista. 

Haluankin ravistella teitä, jotka ajattelevat näistä pätkätöistä negatiivisesti, seuraavalla ajatuksella:  Oletko koskaan miettinyt kuinka kallisarvoinen yksi työpäivä voi oikeasti olla? 

Miksi yksikin päivä voi olla kallisarvoinen kokemus?

Se on työkokemusta, se on päivä ammattitaitosi näyttämisestä. Entä projektiluontoiset työt? Ne ovat työkokemusta, ammattitaitosi näyttöä. Entä osa-aikainen satunnainen työ? Se on työkokemusta, näyttöä ammattitaidostasi. Mutta ennen kaikkea, työ kuin työ, niin on se näyttöä asenteestasi ja persoonastasi. 

Pienikin työkokemus, on se sitten opintojen ohesta, projektitöistä tai määräaikaisista työsuhteista  koostuva, on erittäin merkittävä nykypäivänä. Vaikka olet Tarja Talonrakentaja tai Mikko Markkinointininja, niin on eduksesi työnhaussa se pienikin kokemus, vaikka sieltä kaupan kassalta, puhelinmyynnistä, varastotöistä tai siivoushommista. Ne kertovat asenteestasi ja erityisesti motivaatiosta työtä kohtaan, ne ovat niitä pieniä kultahippuja CV:ssä, ne ovat TYÖKOKEMUSTA!

”Haluan oman alan töitä ”

Rekrytoijana olen etsinyt henkilöitä monen eri alan töihin ja erityisesti CV:tä tutkiessa katson kokonaisvaltaisesti henkilön työkokemusta. Jos esimerkiksi olet noin 30-vuotias ja olet opiskellut ensiksi AMK-tutkinnon edeten sieltä yliopistoon, niin ihmettelen suuresti, jos työkokemusvuosia ei ole kertynyt juurikaan. Silloin mietin miksi näin on? Kyllä, ymmärrän hakijamäärät ja työtilanteen, mutta kun erilaista työtä on tarjolla. Jos menet liikaa ”OMA ALA”-hattu päässä, niin markkina-arvosi laskee kuin lehmän häntä. Jos taas menet ”TYÖKOKEMUS KUIN TYÖKOKEMUS”-hattu päässä, niin saat sen nousemaan.

Kuvitellaan tilanne, opiskelet vaikka markkinointia ja etsit alan töitä kesälle. Et kuitenkaan löydä niitä hakemuksista huolimatta. Mitä teet? A) toteat harmissasi, että parempi onni ensi kesänä vai B) haet jotain muuta työtä, joka ei ole sitä oman alan hommaa, esimerkiksi kauppaan töihin.

Seuraava skenaario näiden vaihtoehtojen kanssa tulee valmistumisen jälkeen, haet töitä, mutta et löydä. Kuulet vanhan opiskelukaverisi työllistyneen alalle töihin ja mietit miksi sekä miten tämä on mahdollista? Kuulet, että kaverilla oli työkokemusta, mutta tiedät ettei alalta. Rätti iskeytyy kasvoillesi: olisiko pitänyt valita sittenkin vaihtoehto B, A:n sijaan?

”Mutta kun ei se pätkätyö kannata, tuet menee!”

Kuulen usein hakijoilta kuinka ei kannata ottaa pätkätöitä vastaan tukien menettämisen vuoksi: valtio ei tue työllistymistä, saadaan paremmin rahaa tuilla kuin töissä. Ymmärrän asian oikein hyvin kyllä ja mielestäni työllistymistä tuetaan liian kevyin käsin. Siitä pitäisi tehdä kannustavampaa ja virtaviivaisempaa ehdottomasti, jotta henkilöt uskaltavat tarttua tilaisuuksiin helpommin!

Suosittelen kuitenkin jokaista ajattelemaan asiaan tältäkin kannalta: ottaisinko vastaan työn, joka mahdollistaisi ns. markkina-arvoni työelämässä ja menisin hetken aikaa matalammalla varallisuudella kuin sen, että todennäköisesti työttömyysjaksoni pidentyisi entisestään? Tai voisinko kouluttaa itseäni työttömyysajalla, esim. aikuiskoulutuksen parissa? Niin se pätkätyökokemus kuin ammattitaidon kehittäminenkin merkitsee työnhaussa. Älä jää makaamaan laakereille, oikealla asenteella työttömyysajankin saa käytettyä tehokkaasti ja se näkyy myös positiivisesti työllistymisen osalta.

 

 

Uusi vuosi: kuinka onnistua tavoitteen kanssa?

Vuodenvaihde on ehkä klassisinta kulta-aikaa muutokselle, lupauksille, tavoitteiden asettamiselle ja uusille aluille että mahdollisuuksille. Siinä vain on jotain maagista. 

Itse olen juurikin niitä ihmisiä, joka odottaa enemmän uutta vuotta kuin joulua. Jotenkin uusi vuosi antaa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Vuoden ensimmäisten päivien aikana olen yleensä kirjoittanut asioita viime vuodesta ylös, käyden läpi niin hyvät kuin huonotkin skenaariot että kokemukset. 

light-person-woman-fire

UNELMA PÄREIKSI

Tavoitteen  tai sen unelman asetannan tärkein vaihe on siis sen purkaminen. Vaikka kuinka suuri tavoitteesi onkin, kannattaa se purkaa palasiksi. Palaset ja välietapit motivoivat.

Pura siis tavoite palasiksi ja kun näet ne monet osat edessäsi, näet valtavan kokonaisuuden. Älä lannistu, vaan mieti millainen jättipotti se sitten loppujen lopulta on, kun pääset tavoitteeseen! Vinkki: tee vaikka paperilaput eri tavoitteiden osista, hanki tyhjä iso lasipurkki ja kun olet saanut yhden asian suoritettua, laita lappu purkkiin. Näen näät etenemisesi! 

Lupaa itsellesi, että kirkastat jonkin todella tärkeän tavoitteen itsellesi ennen vuoden vaihdetta. Tämän jälkeen mieti mitä tämä kulunut vuosi toi eteesi ja miten voit tämän vuoden oppeja hyödyntää tämän tavoitteesi osalta.

Sen jälkeen mieti mitä asioita matkasi varrella on, jotta pääset tavoitteeseen. Mitä asioita sinun pitäisi kenties opetella oma-aloitteisesti, mihin asioihin voit vaikuttaa suoraan ja mitkä ovat riippuvaisia jostakin toisesta. Mihin asioihin voisit samantein paneutua alkuvuodesta ja onko kenties verkostossasi / lähipiirissä joku, joka voisi auttaa sinua asian osalta. Mieti mieti ja mieti. Hakkaa tavoite vaikka niille paperilapuille osiksi, kuvittele se palapeliksi. 

Ennen kaikkea, kun sinulla on visio selvä, luo kuuluisa missio: LUOTA ITSEESI ja pidä tavoite kirkkaana mielessä. Vaikka matkan varrella tulisi esteitä ja takapakkeja, älä koskaan unohda tavoitettasi.

Avoin hakemus: myytti vai mahdollisuus?

Aikoinaan ajateltiin, että avoin hakemus oli hieno markkinointikikka, jolla annettiin kuva uramahdollisuuksista yrityksessä, mutta todellisuudessa hakemuksia ei kukaan lukenut. Siinä piilee ehkä pientä totuuden jyvää, mutta nykyään asia on aika toinen. Tänä päivänä kun jauhetaan piilotyöpaikoista ja tarpeiden synnyttämisestä, niin samassa lauseessa tokaistaan avoimet hakemukset. Tarkastellessa yritysten somekanavia siellä mainostetaan kuinka IT-Ismo tai Markkinointi-Manna löytyi yritykseen avoimen hakemuksen kautta.

Tässä vinkit miten toimia, kun päätät laittaa avointa hakemusta:

1. Tutki yritys kunnolla, tutustu sen henkilöstöön ja arkeen!

  • Somekanavat ovat huipputapa nähdä pintaa syvemmältä yrityksen arkea ja kulttuuria.Katso myös miten firmalla menee taloudellisesti ja onko heillä kasvua, joka mahdollistaisi ehkä paikkasi yrityksessä
  • Voit myös soittaa yrityksen rekrytoinneista vastaavalle henkilölle ja tiedustella avoimesti puhelimitse sekä kysyä minne voit lähettää avoimen hakemuksen
    • Osa tykkää tehdä näin, jotkut laittavat suoraan hakemusta sähköisesti

2. Avoimen hakemuksen laatiminen

  • Tärkeintä on tuoda esille intohimosi, osaamisesi ja motivaatiosi. 
  • Muista myös kertoa miksi haluat juuri siihen yritykseen töihin, miksi sinä soveltuisit mielestäsi yrityksen meininkiin ja mahdolliseen työtehtävään.
  • Itse koen, että avoin hakemus pitää olla ytimekäs ja selkeä, ei liian pitkä ja jaaritteleva. Sellainen, joka tuo esille nuo tärkeimmät pääpointit
  • Kirjoita rennon asiallisesti, yrityksen ja tietenkin oman itsesi näköisesti

3. Avoimen hakemuksen lähettäminen

  • Jos yrityksen sivuilla on erillinen ohjeistus avoimen hakemuksen lähettämiseen, niin lähetä se silloin heidän toivomalla tavalla (sähköposti/rekryjärjestelmä)
  • Jos sivuilla ei mainita avoimen hakemuksen mahdollisuutta, niin tutki kuka mahdolisesti vastaa henkilöstöpäätöksistä (HR, rekrytointipäällikkö, toimari, tiimiesimies?) ja lähetä hänelle suoraan sähköpostia
    • Sähköpostitse suosittelen lähettämään liitteenä ainoastaan CV:n ja kirjoittamaan avoimesti hakemuksen viestikenttään.

4. Odottaminen

  • Niin valitettavaa kuin se onkin, niin kaikki yritykset eivät vastaa avoimiin hakemuksiin, joka on itselleni aika turn off, mutta tähän on varauduttava
  • Yleensä yritykset reagoivat avoimiin hakemuksiin 1-30pv:n kuluessa
    • Jos vastausta ei kuulu, niin joissakin yrityksissä suositellaan lähettävän uudelleen avoin hakemus tai päivittämällä tietoja rekryjärjestelmään tasasin välein, koska A) avoimia hakemuksia voi tulla niin paljon, että hukut massaan ja B) erityisesti joissakin rekryjärjestelmissä kannattaa tehdä jokin päivitys tietoihin, niin nouset hakumassasta 
  • Älä lannistu, odottajan aika on välillä pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä: järkevä aktiivisuus kannattaa! 

Työnhaussa avoimilla hakemuksilla on suuri merkitys nykyään, koska jatkuvasti kuulen ja todistan miten henkilöt työllistyvät yrityksiin niiden kautta. Eli jos et vielä ole tätä tehnyt, niin ota tämä työksesi samantein. Muista myös pitää listaa yrityksistä ja ajankohdista, kun hakemuksen olet laittanut, jotta et mene sekaisin puhelimen soidessa!

©veerasalpalahti.com 2016

 

 

Kauhutarinoita rekrytointiprosesseista

Julkaisin taannoin artikkelin, joka kertoi rekrytointiviestinnästä työnhaussa . Sen jälkeen minulle on tullut yhteydenottoja eri henkilöiltä, jotka ovat halunneet kertoa omista kokemuksistaan.

Sain luvan nyt julkaista näitä tarinoita ja toivon erityisesti, että tarinoita eksyisi lukemaan myös yritysten rekrytoinneista ja viestinnästä vastaavat henkilöt. Teillä ja minulla ei ole varaa munata edelleenkään rekrytointiviestinnän tai itse yrityskuvan tärkeyttä! Erityisesti rekrytointeja tekevät kollegani, me olemme ääni työnhakijoihin, joten pidetään se ääni ja siitä lähtevä kaiku positiivisena ❤

”Olin tulossa haastatteluun, ja koputtelin hyvissä ajoin toimiston ovelle. Toimistossa oltiin hieman ihmeissään että miksi pyrin jo etuajassa sisälle, ja mut käskettiin takaisin käytävään. Siellä sitten seisoin odottamassa (tuoleja ei ollut) ja kuuntelin korvat punaisina äänieristämättömän oven läpi, kuinka rekrykonsultit piti hauskaa lukemalla huonoja hakemuksia ääneen, hakijoiden koko nimet mainiten.”


Suosikkini oli rekrytointifirma, jossa kävin haastattelussa. Minulle sanottiin suoraan, että he eivät sitten ilmoittele; jos ei mitään kuulu, niin et ole päässyt toimeksiantajayritykseen haastatteluun. Jotenkin ymmärrän sen, jos viestintä unohtuu niille hakijoille, joita ei ole tavattu, mutta haastatteluun päässeille viestiminen olisi kyllä äärimmäisen tärkeää työnantajamielikuvan kannalta. En tule kummaltakaan firmalta ostamaan heidän palveluitaan, kun tiedän miten he työnsä hoitavat.”


Hain taannoin tehtävään vuokrayrityksen kautta ja sain sieltä todella nopeasti videohaastattelukutsun. Tein videon sovittuun päivämäärään mennessä, koska työpaikkailmoituksessa mainittiin haun etenevän nopeasti. Odotin jonkinlaista yhteydenottoa seuraavan viikon. Sitten tuli toinen ja kolmas, joten tiesin ettei tämä ole kohdallani edennyt. Päätin sitten lähettää tälle rekrytoijalle, joka hakua hoiti, niin sähköpostiviestin ja kysyä missä kohtaa haku menee, kun minua ei ole informoitu. Odotan edelleen sitä vastausta ja ilmoitusta, aikaa tästä on nyt 3kk. 


Hain erääseen IT-yritykseen reilu vuosi sitten töihin, joka on saanut ”Great Place to Work”-palkinnonkin pariin otteeseen. Pääsin haastatteluun ja siihen asti prosessi sujui mutkitta. Haastattelun jälkeen he kertoivat ottavansa yhteyttä vielä saman viikon aikana. Odotin tietenkin yhteydenottoa, mutta sitä en saanut. Kun soitin tiedustellakseni asiaa, niin sain tylyn vastauksen rekrytoijalta: ”Me kyllä infoamme, kun infottavaa on, ei tarvitse soitella perään!”. Tuon jälkeen kyllä yritys menetti kasvonsa ja tässä vielä odotan sitä heidän infoaan asiasta, josta nyt on se yli vuosi aikaa. Nykyään olen heidän kilpailijallaan töissä ja meidän yrityksessä ainakin viestintä pelaa työnhakijasuuntaan, olen sitä itse myös varmistamassa tuon kokemukseni jälkeen.”


”Yksi hassu kommellus kävi nykyisen työni rekrytointiprosesissa, kun olin edennyt viimeiseen vaiheeseen hakuprosessissa ja minulle kerrottiin, että päätöksestä ilmoitetaan seuraavana päivänä. Se päivä koitti ja yrityksen HR ilmoitti etten tullut valituksi. Olin todella pettynyt, koska oli tullut niin vahva tunne, että saan paikan. Tuosta ilmoituksesta meni noin pari tuntia, kun yrityksen toimitusjohtaja soitti pahoitellen ja kertoi, että HR oli soittanut vahingossa minulle, kun hänen piti soittaa toiselle kandille. Sain siis paikan, mutta HR:llä oli mennyt kandit sekaisin. Annoin tämän anteeksi nykyiselle työnantajalleni ja täällä olen edelleen töissä 5-vuoden jälkeen tapahtuneesta. Onni onnettomuudessa!”


”Tämä ei ehkä niin viestintään mene, mutta kokemus kuitenkin. Kävin haastattelussa yhdessä metallipajassa ja ensinnäkin yrityksen pomo oli haastattelusta myöhässä 10min, sen jälkeen aloin hieman epäilemään hänen vointiaan, koska hän oli todella kalpea ja elehti oudosti.. Luulin aluksi, että hän on kipeä, mutta tietynlainen haju tuli hänestä läpi. Tajusin siinä keskustelun yhteydessä, että hän on humalassa tai ainakin edellinen ilta mennyt pitkäksi. Hän veti haastattelun vartissa ja sanoi, että voin aloittaa hommat samantein. Kieltäydyin tarjouksesta kuitenkin, koska en saanut kovin positiivista kuvaa yrityksen edustajasta.”

©veerasalpalahti.com 2016

Hakemus ja CV: Mitä niihin kannattaa kirjoittaa?

Junnaako hakemuksen kirjoittaminen ja CV:n tekeminen? Kaikenlaisia työnhakuoppaita on tullut vastaan ja se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi sinulla.

Tärkeintä työnhaussa on olla oma itsensä, keskittyä siihen mitä siihen hakemukseen kirjoittaa. Se millä fontilla tai kirjainkoolla hakemuksesi on tehty, ei ole suorastaan väliä. Toki hakemuksen ja CV:n selkeys auttaa rekrytoijaa lukemaan, mutta asiantuntevan rekrytoivan silmissä ne eivät vaikuta siihen miten etenet prosessissa. Se mitä hakemus sisältää on tärkein. Onhan CV ja hakemus käyntikorttejasi.

KULUTETTU VINKKI: EROTTAUDU JOUKOSTA

”Työnhaussa tärkeintä on erottautua joukosta!” Eikö tuo ole jo aika kulutettu lausahdus, jota hoetaan joka paikassa ja työnhakuohjeessa? Mitä se sitten tarkoittaa, kun pitää erottautua?

Erottautuminen käsitetään mielestäni hieman väärin. Liikaa ihmiset keskittyvät siihen miten erottautua kilpakumppaneista ja hakemusjoukosta visuaalisesti. Siitä se soppa sitten syntyykin. Yhtäkkiä pääfokus onkin siirtynyt pidätkö yhteystietosi laatikossa vai onko laatikossa harmaat vai siniset reunat.

Erottaudu persoonana. Tuo esille kuka ja millainen olet. Ole aito ja oma itsesi.

Motivaatio, osaaminen, tavoitteet ja persoona. Erottaudu niillä.

Eduksesi erottautuminen vaatii hyvää itsetuntemusta eli tiedät missä olet hyvä, missä kehittyä ja mitä et todellakaan osaa. Näiden tiedostettua tiedät mitä tarjoat mahdolliselle tulevalle työnantajallesi, mitkä ovat odotuksesi ja minne suuntaan toivot kehittyväsi tehtävässä ja uralla ylipäätään.

HAKEMUS / MOTIVAATIOKIRJE / SAATEKIRJE

Yksinkertainen on kaunista – muista se myös hakemuksessa.

Hakemuksen tarkoitus on avata rekrytoivalle henkilölle kuka sinä olet. Olen vahvasti ollut aina sitä mieltä, että on turha tuoda hakemuksessa esille asioita, jotka ilmenevät selkeästi cv:stä. Toki on hyvä korostaa onnistumisia ja vastuualueita työtehtävien kautta, mutta hakemukseen koko urapolun läpikäyminen on mielestäni hukkaan heitettyä.

Rekrytoiva henkilö haluaa tietää MIKSI sinä kiinnostuit työtehtävästä, itse yrityksestä sekä MITÄ sinä tarjoat heille ja MILLAINEN henkilönä olet, olisitko hyvä lisä työyhteisöön sekä MISSÄ näet itsesi tulevaisuudessa (=kuinka yritys voi tukea tavoitettasi).

Ennen hakemuksen tekemistä kirjoita esimerkiksi paperille itsestäsi asioita. Piirrä vaikka klassinen mindmap, jonka avulla tuot erilaisia asioita esille:

  • motivaatiosi
  • osaamisesi ja mielenkiintosi
  • kehittymisalueesi
  • lähitulevaisuuden tavoitteet

Tämän jälkeen kun olet havainnollistanut itsesi kartalle, niin pystyt paremmin kirjoittamaan itsestäsi hakemukseen.

CV / CURRICULUM VITAE / ANSIOLUETTELO

Ansioluetteloista on erilaisia malleja siitä mikä osio tulee ensimmäisenä. Tässäkin yksinkertainen on kaunista.

Yksi paras nyrkkisääntö mitä tähän voin antaa on tämä: Edustit itseäsi klassisella mallilla tai modernilla visuaalisella, niin suosittelen aina painottamaan vahvuuksia CV:n yläosassa.

Esimerkiksi, jos kokemuksesi on vähäinen tehtävään, mutta koulutuksesi taas kovempi, niin laita koulutus CV:n yläosaan ja jos taas kokemuksesi on kultainen, niin heitä se sinne yläosaan! Pääasia kuitenkin on, että CV on tarpeeksi informatiivinen kertoakseen sinusta lukijalle oleellisemman.

Vinkkejä ja selfhelp-oppaita löytyy hakemuksen ja CV:n osalta yltäkylläisesti. Visuaalisuuden kanssa saa leikitellä, mutta jos se vie fokuksesi pois itse tärkeimmästä, suosittelen pysymään klassisissa malleissa.

Keskity siis olennaiseen eli miksi sinä olisit oiva valinta tehtävään.

Toki anna palaa visuaalisuuden kanssa, jos se tuntuu omalta. Vastaani on tullut niin sateenkaaren sävyissä olevia hakemuksia kuin tuoksupaperilla olevia CV:tä. Voihan ne hieman hilpeyttä tuoda, mutta fokus rekrytoijalla on kuitenkin oikean matchin löytämisessä. 

Missä muodossa dokumentit lähetetään?

Tässä en voi painottaa tarpeeksi pdf-muotoa. Aina, aina ja aina lähetä tiedostot pdf-muodossa. Sekä hyvä myös nimetä tiedostot järkevästi: Meikäläinen Maija – CV/hakemus.

Riskit, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia unelmien toteuttamisessa?

Ne kaikki riskit joita olen elämäni aikana ottanut, hyvät ja perseelleen menneet, ovat olleet kaikki opettavaisia ja tärkeitä. Ilman niitä en olisi tässä tällaisena mitä olen nyt. En kirjottaisi tätä blogia tai saati toimisin ura-ja mentaalivalmentajana. Ilman sitä määrätietoista asennettani, jonka taustalla elävät suuret unelmani, en uskaltaisi ottaa riskejä.

Ovat riskit sitten arjen pieniä ottoja tai suuria elämänmuutoksia, uskon sen kannattavuuteen. Riskit, jotka ovat tuoneet elämääni jotain niin paljon suurempaa mitä en alussa uskonut, ovat olleet ikimuistoisia. Tästä viimeisimpänä minua muistuttaa heittäytyminen tähän parisuhteeseen, jossa olen uskaltanut viimein antaa jonkun rakastaa minua ehdoitta ja olen uskaltanut viimeinkin antaa itseni rakastua. Riski, joka muutti elämäni täysin ja nyt saan jakaa nämä hetket ihmisen kanssa, joka tukee unelmiani ja seisoo rinnallani.

Riskit taas, jotka eivät tuottaneet odotettua tulosta, ovat olleet niitä jotka ovat saaneet minulta vedettyä maton alta, jalat alta, mielen alta. Ne ovat olleet niitä, jotka ovat riistäneet minulta hetkellisesti järjen ja tunteet, mutta ovat kuitenkin loppujen lopulta vahvistanut minua. Tehnyt minusta taistelijan, rohkean kamppailijan, joka ei luovuta. Ilman niitä riskinottoja en näkisi näin selvästi kolikon eri kääntöpuolia. Ne ovat olleet riskejä, joista olen ylpeä. 

Aavistan jälleen olevani tietyssä elämänvaiheessa, joka kysyy minulta riskinottoa. Äidin kanssa kun keskustelin mahdollisista muuttuvista asioista syntyi hänellä huoli ja hän sanoi, että mieti tarkkaan. Siskoni taas luotti siihen, että mitä ikinä riskinotto tuokaan, niin minä kestän sen.  Päätös syntyy tunteen, vaiston ja järjen avulla, kun sen hetki tulee. Ja mikä tärkeintä, se päätös pitää syntyä sinun tunteen, vaiston ja järjen avulla.

Ole siis rohkea, erityisesti unelmat vaativat välillä suuria riskinottoja. Älä pelkää niitä. Mieti ennen päätöstä kolikon molemmat puolet:

1. Pystynkö elämään sen kaiken hyvän ja posiitivisesti yllättävien asioiden kanssa, joita riski voi tuoda?

2. Pystynkö elämään ja kestämään sen mahdollisen paskan mitä riski voi tuoda eteeni?

Kysy nämä kaksi asiaa, tunnustele ja älä ota riskejä liian sokeasti. Älä kuitenkaan jää liikaa miettimään, koska tiedät sisimmässäsi mitä pitää elämän heittämille riskinotoille ja mahdollisuuksille tehdä. 

Ole unelmiesi ääni ja valtias. Älä anna muiden mielipiteiden liikaa vaikuttaa. Ne voivat olla huolestuneita, pelokkaita ja kateellisiakin ääniä. Niille älä anna liikaa tilaa, mutta pidä kuitenkin mielessäsi aina kolikon kääntöpuolet. Silloin tiedät mitä mahdollisesti vastassasi on!

Valintojen vaikeus: Oliko se ainoa mahdollisuuteni?

Meistä jokainen on joskus valinnut toisen tien, joka on tuntunut ajankohdaltaan hyvältä ja oikeanlaiselta. Itse olen kohdannut elämässäni monia Y-risteyksiä, joissa olen joutunut päättämään kumman tien valitsen. Valinta ei ole ollut helppoa, varsinkin jos molemmat vaihtoehdot houkuttelevat. Siinä kohtaa on hyvä punnita niin järki kuin tunteet, vaikka se vaikeaa onkin.

Henkilönä elän vahvasti tunteella ja se näkyy valinnoissani. Asiat mitä teen tai mitä kohti menen lähtevät suoraan sydämestäni, koska haluan tehdä juuri sitä mistä nautin. En elä tätä elämää niin miten vanhempani odottavat minun elävän, en tee nitä valintoja mitä ehkä yhteiskunta odottaa minulta, en matki ystävieni valintoja. Valitsen juuri niin miten sydämeni sanoo. Olen kuitenkin kohdannut niitä valintoja, joissa tunne on sotinut järjen kanssa ja tehnyt sen myötä päätöksiä, jotka ehkä jälkeenpäin on saanut ajattelemisen aihetta: oliko se ainoa mahdollisuuteni?

Kuten sanoin, meistä aivan jokainen on joutunut tällaisten valintojen eteen. Se on voinut olla esimerkiksi valinta työpaikan, seurustelukumppanin tai vaikkapa opiskelumahdollisuuden välillä. Hyvin usein varmasti mietimme valintamme epäonnistuessa tai sen seuraksissa kauan eläneenä, että millainen elämä olisikin ollut sillä toisella valinnalla.

Olen joutunut tekemään muutaman erittäin radikaalin ja henkisesti rajun valinnan aikoinaan, jotka satunnaisesti poikivat juurikin mieleni sopukoihin. En kadu päivääkään, että olen  valinnut juurikin sen tien millä olen nyt, mutta väistämättä mietin, että mitä jos se olikin se elämäni ainoa mahdollisuus. Tuleeko minulle enää toista vastaavaa tilaisuutta eteen? Siihen en tiedä vastausta, tiedän ainoastaan sen, että tälläkin tiellä olen saanut toteuttaa minulle tärkeitä unelmia. Ja se on minulle äärimmäisen tärkeä asia.

Elämää ei kannata elää jossitellen tai harmitellen aikaisempia valintojaan. Jos olet valinnut elämässäsi aikoinasi toisen tien, niin mieti miten se matka on sinua kasvattanut, opettanut, muuttanut ja mitä se erityisesti on sinulle antanut! On matka sitten ollut positiivinen yllätys tai valtava pettymys, niin aivan varmasti olet saanut matkan varrella elämään loistavia oppitunteja! Jälleen kerran sinulla on valta siihen miten kulkea siitä eteenpäin.

Jokainen valintamme elää vahvasti meissä. Työni kannalta mietin usein, että jos olisin valinnut toisin, niin en olisi varmaankaan tässä ammatissa missä olen nyt. Jos en olisi kokenut niitä ikäviä asioita niin arjessa kuin työssäni, minusta ei varmaankaan olisi tullut valmentajaa. Kaikelle on tarkoituksensa. Sen myötä miten tätä elämää elämme, niin samalla muutumme. Meidän aiemmat inspiraation lähteet voivat vaihtua, saatamme innostua muista asioista tai palata jonkin tietyn vanhan asian pariin. Tärkeintä, että mitä valintoja teemmekään ja kumpaan suuntaan siitä Y-risteyksestä lähdemme, on meidän valintamme. Toki on asioita, joihin meillä ei ole päätäntävaltaa ja sattuvat yllättäen, mutta meillä on siinäkin oma vapaus valita miten tilanteesta mennään eteenpäin.

Vaikka olen tehnyt elämässäni niitä radikaalejakin valintoja, niin olen ylpeä siitä missä ja kuka olen nyt. Uskon vahvasti, että jos olisin valinnut toisin, niin en varmaankaan olisi tässä kirjoittamassa teille näitä asioita. Aina voi jossitella, mutta siihen jossitteluun on turha jäädä roikkumaan. Elämä kun on tässä ja nyt, tee niitä valintoja, jotka oikeasti tuntuvat hyvältä, vaikka ne olisivatkin uusia ja pelottavia. Ole rohkea ja usko siihen, että kaikelle on tarkoitus sekä jokaisella tarkoituksella jokin opetus tai mahdollisuus.

Uskallatko johtaa itseäsi?

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

%d bloggers like this: