Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Työnhakijaviestintä on pohja työnhakijakokemukselle

”Kiitos että jaksoit kirjoittaa hakemuksen ja CV:n meillä avoinna olleeseen paikkaan.

Kyllä me sun dokumentit lukastiin läpi  ja ollaankin tässä vetkuteltu hakuprosessin kaa muutama viikko jo. En nyt muista laitoinko videohaastattelukutsun sulle vai en, kun prosessi on itsellä ja tässä firmassa hieman hukassa tai no siis, se vaan tais unohtua kiireen vuoksi.

Taisin muuten olla sittenkin laittamatta sulle mitään viestiä, kun heittelin kutsuja sinne tänne. No kuten varmaan itekin osaat tilannetta lukee, niin et nyt edennyt  tässä ja koin et turha mun sulle mitään viestiä on siitä pistää. Etköhän sä kato ymmärrä!

Mut hei, hae ihmeessä ja seuraile meitä kaikkialla somessa, koska hoidettiin tää homma niin hyvin, niin ihan varmasti haluat vielä jatkossakin hakea meille hommiin!”

Kuulostaako tutulta? Esimerkki on aika karu, mutta ihan todellinen sellainen.Valitettavasti tämä on yleisin ja tunnetuin asia mitä kuulen työnhakijoilta rekrytoinneista ja mihin myös itse olen törmännyt työnhakijana.

Työnhakija käyttää suhteellisen paljon aikaa hakemukseen ja CV:n tekoon, kun hän tekee sen huolella ja kohdistetusti siihen tehtävään sekä yritykseen. Vaikka hän ei olisikaan siihen soveltuva, niin pienin mahdollinen kiitos, jonka hän ansaitsee on se, että häntä infotaan rekrytointiprosessin kulusta. Edes sillä, että ”Kiitos hakemuksestasi meille, valitettavasti et edennyt”-klassikolla, joka on jo omasta mielestä niin kulunut, että vaatisi jotain hieman ketterämpää muotoilua. Tämä klassikko on kuitenkin viesti, joka unohtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan valitettavan usein rekrytointiprosessissa.

Rekrytointi on portti ulkomaailmaan, siinä raotetaan yrityksen toimintoja ja kulttuuria maailmalle. Sen pitää olla toimiva, huoliteltu ja alusta loppuun sujuva. Alkuvaihe on yleensä se vaihe, johon yritys panostaa. Luodaan rooli ja työnkuva, kehitetään ilmoitus joka puree hakijoihin ja antaa erinomaista työnantajakuvaa lukijoille sekä uteliaille kilpailijoille. Seuraava panostus onkin löytää oikeanlaiset kandit ja yleisimmin haastattelukierroksille pääsee 3-7 ihmistä, riippuen positiosta. Rekrytointi on silloin onnistunut, kun panostus näkyy myös niille, jotka eivät edenneet haussa ja ovat saaneet siitä tietoa. He ovat yhtä tärkeitä kuin se henkilö, joka tehtävään valitaan. Heillä on kallisarvoinen ääni prosessissa ja heidän kohdalla kannattaa panostaa siihen, että ääni jonka he päästävät ulos on positiivinen.

Nykypäivän rekrytointiprosessi, riippuen positiosta voi olla aika monivivahteinen. Alkukarsintaan voi kuulua puhelin-ja/tai – videohaastattelu, jonka jälkeen jatkoon menevät pääsevät ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Sen jälkeen karsitaan yleensä joukosta 2-4 timanttia, jotka etenevät toiselle ja/tai kolmannelle kierrokselle ja siinä voi olla vielä soveltuvuustestaustakin. Neljäs vaihekin on vielä mahdollista ja siinä on yleensä kaksintaistelu. Jo pelkästään tämän monivivahteisen prosessin vuoksi on tärkeää se oikeanlainen ja ajankohtainen viestintä.

Olen varsinkin tässä kesän ja alkusyksyn aikana kuullut tuttavapiirissäni puhuttavan kuinka huonosti yritykset viestivät rekrytoinneistaan. Tämä on rekrytointiprosessin iso sudenkuoppa, joka vaatii panostusta ja tarkkaavaisuutta yrityksissä.

Työnhakijaviestinnän tärkein elementti on toimivuus alusta loppuun saakka. Jos itse olen työnhakijana, niin tämä on asia joka merkitsee rekrytointiprosessissa minulle erittäin paljon. Etenen haussa tai en, niin haluan tietää miten haku etenee kohdallani. Yritykset joilla viestintä ei ole pelannut, on menettänyt kasvonsa minun silmissäni. Myös rekrytoijana pyrin asettumaan jokaisen hakijan tilanteeseen ja siihen, että infoa tulee haun eri vaiheista, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tietämättömyys ja odottelu. Omassa työssäni ja viestinnässä on aina varaa kehittyä entisestään ja sen takia olenkin ottanut viimeisen vuoden aikana asiakseni huolehtia, että viestintäni pelaa rekrytoinneissa jokaiselle osapuolelle.

Viestintämunauksia rekrytointien osalta luovat yritykset saavat liian helposti anteeksi meiltä. ”Oli kauhea kiire tämän rekrytoinnin kanssa, niin unohdimme ilmoittaa”. Se ei ole syy! Viestintä – on se sitten rekrytointi tai kommunikointi yrityksen sisällä – on äärettömän tärkeää! Se on se osa-alue, josta emme voi tinkiä ja kenelläkään meistä ei ole varaa munata sitä.

Millaista rekrytointiviestintää olet itse kohdannut, oletko ollut tyytyväinen vai odotatko edelleen vastausta jostakin? 

Alkuhuuman jälkeinen motivaatiopula

Puhun nyt asiasta, joka on ollut mielessäni kauan. Asiasta, joka on tullut ilmi myös teidän lukijoidenkin kautta. Tämä on selvästi aihealue mitä moni teistä pyörittelee tälläkin hetkellä mielensä sopukoissa.

Tiedättekö sen tunteen, kun jostain sinulle tärkeästä asiasta tulee taakka. Se voi olla ihmissuhde, työpaikka tai harrastus. Taakka on ehkä väärä sana, tarkemmin sanottuna intohimo muuttuu selviytymisen lähteeksi ja se on ainoastaan suoriutumista sekä selviytymistä.

pexels-photo-14303-large

Upea alkuhuuma

Olen erityisesti huomannut kuinka pari-ystävyys-ja työsuhde muistuttavat toisiaan. Aluksi on se jännitys, joka muuttuu kiinnostukseksi, siitä seuraa motivaatio ja intohimo, joita kuljettaa tietyn aikaa upea alkuhuuma. Tuo alkuhuuma on se kaikista upein vaihe, on visioita ja strategioita, suuria suunnitelmia ja odotuksia. Alkuhuuman hiipuessa tulee se todellinen arki ja kulttuuri esiin. Se voi olla erittäin rutiininomaista ja suorittamista pitkän aikaa. Arjessa on tärkeä löytää myös aikaa intohimolle ja saada motivaatio kohdilleen. Ne vaativat tiivistä ja avointa yhteistyötä, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan.

Arjen saapuessa usein ei jakseta yrittää, haetaan syytä toisesta ja luovutetaan. Tämän vuoksi on tärkeää olla tekemättä liian suuria elämänmuutoksia alkuhuuman aikana. Yksi tuttu ja arvostettu lääkäri sekä psykologiystäväni kertoi, että alkuhuuma kestää kaksi vuotta. Vasta kolmantena vuotena on hyvä alkaa miettimään isoja muutoksia ja peliliikkeitä, varsinkin parisuhteessa. Työelämässä tämä on varsinkin nykypäivänä hankalaa, koska työsuhteet ovat kestoltaan lyhyempiä ja työntekijät liikkuvat uusiin tehtäviin lähes tulkoon kahden vuoden sisään.

Johtamisen kaunis kuvitelma

Motivaation hiipuminen suurimmaksi osaksi johtuu johtamisesta tai sen puutteesta. Johtaminenkin on väärä muoto luoda motivaatiota. Meitä voidaan johtaa tietyllä tapaa, mutta jotta saadaan motivoituneita ihmisiä, niin meitä täytyy valmentaa, tukea ja kannustaa. Tämä on selkeästi puutostila yrityskulttuureissa. Erityisesti johto/esimiestasolla olevat henkilöt näkevät itsensä valmentajan roolissa, mutta todellisuudessa eli arjessa tämä ei toteudu oikeanlaisesti. Se on vain kaunis kuvitelma, jota nämä henkilöt ajattelevat tekevänsä.

Olen itse niin valmentajana kuin työntekijänä kohdannut paljon sitä, miten motivaatio saadaan sammutetuksi. Erityisesti viime aikoina valmennettavakseni on tullut henkilöitä, jotka ovat menettäneet sen innon ja motivaationsa jotain tärkeää asiaa kohtaan. He ovat kertoneet kuinka tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. He ovat epävarmoja ja arki on puhdasta suorittamista tai enemmänkin selviytymistä.

love-heart-hand-romantic-largeMotivoitunut arki

Hiipuu se motivaatio sitten vaikka siinä pari-ystävyys-tai työsuhteessa, niin tällöin on aina paikka kehityskeskustelulle, jossa etsitään niitä juurisyitä ja tehdään mahdollisia tulevia toimenpiteitä tai suoraan päätöksiä.

Oletko aidosti mukana ja motivoitunut?

 

Oravanpyörästä pois kesän jälkeen

Kesälomakauden loppu alkaa jo häämöttämään ja itsekin palaan takasin työn pariin huomenna. Kesä on aina meille aikaa, kun pitäisi tehdä kaikenlaista kivaa, nähdä ystäviä ja sukulaisia, matkustella ja ottaa rennosti.

Kirjoitinkin aiemmin miten saada ladattua akut lomalla syksyä varten, mutta nyt kun lomani on lopuillaan mietin itse, miten hyvin siinä onnistuin. Mieleni sanoo sen menneen aivan penkin alle. Koen ehkä asettaneeni liian suuret odotukset lomalleni ja tuntui, että lomani oli puhdasta suorittamista. Levättyä kyllä tuli fyysisesti, mutta koko loman ajan tuntui ettei mieli päässyt lepäämään. Minua vaivasi jokin.

Olen nyt miettinyt tämän neljän viikon aikana mikä se jokin on ollut ja en edelleenkään oikein tiedä sitä täysin varmasti. Tuntuu vaan siltä, että jokin asia tämän hetkisessä elämäntilanteessani vaatii korjausta ja uusiutumista. Tuntuu, että suoritan tällä hetkellä todella paljon arkeani ja olen oravanpyörässä. Sen mitä lomallani oivalsin, niin en jää tähän oravanpyörään makaamaan vaan hoidan asian kuntoon. 

pexels-photo-48681-large

Miten sitten oravanpyörästä päästään irti?

Ensimmäisenä on tiedostettava sen juurisyy, mikä sen aiheuttaa. Tämän jälkeen on hyvä miettiä millä keinoilla muutetaan suuntaa tai luodaan uusia polkuja. Itse koen oman asiani suhteen, etten pysty aivan täysin siihen vaikuttamaan, mutta kuitenkin tekemään sille paljonkin omatoimisella asenteellani. 

Oravanpyörästä pääsee aina irti, kun tahtotila ja mieli ovat hyvissä asemissa. Kuitenkaan muutokset  eivät tapahdu tämänkään kohdalla aivan yhdessä yössä, mutta on hyvä varautua siihenkin, että asiat saattavat muuttua vauhdilla ja tällöin täytyy pitää erityisesti mieli kunnossa, jottei sokeudu vauhdin mukana.

pexels-photo-66758.jpegSyksy on uusiutumiskenttä

Loman jälkeinen elämä alkaa muutenkin ihmisillä uusiutumisena. Parisuhde on voinut päättyä, opiskelut on takana ja uusi työ alkamassa tai nykyinen työtehtävä ei vaan enää innosta. Omakohtaisesti rakastan syksystä itse uusiutua, on se sitten ollut pelkkähiustyylin vaihdos. Tänä syksynä uudistaudun jälleen ja tavoitteenani on parantaa fyysisestä ja henkistä hyvinvointiani, joista erityisesti fyysinen puoli on jäänyt viimeisen vuoden aikana vähemmälle kovan stressin vuoksi.

Muista, että uusiudut sitten opintojen, parisuhteen, työpaikan tai paikkakuntavaihdoksen myötä,  niin mielen ja tahtotilan on oltava kunnossa. Usko oman itsesi potentiaaliin, äläkä vähättele sitä ollenkaan. Ole rohkea ja avoin uusiutumiselle sekä sen tuomille asioille!

 

Palautteen juuret

Meistä jokainen osaa antaa palautetta ja hyvin usein varsinkin sitä negatiivista, koska rakentavamman palautteen antaminen on jopa vaikeaa useammalle. Saamme palautetta jo pienestä lähtien, mutta useimmiten se annetaan juurikin kritiikkinä lapselle. Vanhemmat enemmänkin kritisoivat, jos syömmekin niitä kiviä tai emme pärjää koulussa. Tällainen kritiikki, varsinkin jos se on jatkuvaa soimausta, vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja hän kokee hyvinkin nopeasti ettei riitä tai ei osaa.Palautteen antamisen vaikeus heijastuu meihin myös aikuisiällä. Tapa miten olemme saaneet palautetta tai sitä kritiikkiä noudattaa lähestulkoon samanlaista kaavaa myöhemmin.

Miksi sitten sen rakentavan palautteen antaminen on vaikeaa?

Olemme tottuneet kritisoimaan, koska se on jopa helpompaa. Se on vähän kuin paistaisi pihviä: kritisoiva palaute on kuin raaka pihvi ja positiivinen palaute taas kypsä, mutta jotta saat sen mehukkaan mediumin, niin se vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä!

Erityisesti lapsille täytyy olla tarkka miten asiat esittävät. Jatkuva negatiivinen sävy herättää lapsessa pelkoa, joka ohjaa mieltä ajattelemaan ettei saa rakkautta vanhemmiltaan. Sama pätee työelämässä, jos esimies aina moittii työntekijäänsä. Työntekijä pakkaa hyvinkin nopeasti laukkunsa. lion-animal-predator-big-cat-40803-large

Työelämässä varsinkin suurin haaste on palautteen antaminen, niin että se on rakentavaa. Niin, että työntekijä voi parantaa suorituskykyään ja toimia jatkossa paremmin. Hyvin usein, erityisesti myyntialalla, jossa itsekin olen ollut esimiehenä, katsotaan täysin menestystä lukuina. Se on ymmärrettävää, mutta monesti heikon suorityskyvyn takana on jotain pintaakin syvemmällä.

Myyjän mieleen voi vaikuttaa monikin asia, jotka eivät ehkä ole sidonnaisia itse työhön ja tässä kohtaa useimmiten taustalla ovat erilaiset pelkotilat tai muistot aiemmasta kritiikin saamisesta. Myyjät usein tuntevat etteivät riitä tai eivät osaa tarpeeksi. Tämä on suurin syy mm. siihenkin miksi harva lähtee myyntialalle, pelko kritiikistä ja onnistumisista. Tähän ainoa lääke on rakentava palautteen anto ja esimerkillinen esimiestyö, jossa työntekijä saa tukea sekä kannustusta!

Rakentavan palautteen kultasuoni

Annan muutaman ohjeen miten sinä pystyt antamaan rakentavaa palautetta, olet sitten vaikkapa vanhempi tai esimies.

  1. Ole kärsivällinen ja ystävällinen
  2. Älä jää vatvomaan liikaa menneitä suorituksia, vaan tuo asia rauhallisesti esiin
  3. Keskustelkaa avoimesti ja ideoikaa yhdessä: miten voimme muuttaa tilannetta ja missä ajassa
  4. Kuuntele, tarjoa apua ja päätä palautteen antaminen selkeästi sekä positiiviseen sävyyn

Palautteen annossa tärkeintä on ymmärtäminen: syy palautteen annolle ja jatkotoimenpiteet. On tärkeä muistaa tietynlainen lempeys palautteessa, niin että se rohkaisee muuttamaan toimintapoja kohti parempiin suorituksiin.

Emme saa torua, kieltää ja varsinkaan huutaa, kun annamme palautetta. Jos suorasanaisesti käytämme palautteen annossa ”Sinä et saa” tai ”Sinä et osaa”-muotoja, niin näin rikomme palautteen saajan itsetuntoa, kun asian voi esittää toisellakin tavalla.

Uskallatko sinä antaa rakentavaa palautetta vai oletko vain kitisevä kritisoija?

Mikä on tavoitteesi motiivi?

22527-Walt-Disney-Quote-If-you-can-dream-it-you-can-do-itMieti yhtä asiaa jota tavoittelet tällä hetkellä. 

Kysy seuraavaksi itseltäsi kuinka hyvin toimintatapasi kuljettavat sinua kohti tuota tavoitetta?

Jos ajattelet etteivät ne kuljeta ollenkaan vaan olet jumissa, niin seuraavaksi mieti miksi tavoittelet juurikin sitä? 

Monesti tavoitteet sekoitetaan haaveisiin. Haaveilemme lottovoitosta, paremmasta työstä, hienommasta asunnosta tai autosta, Michael Korsin punakultaisesta timanttikellosta, koirasta, lapsista, kumppanista.

Kysyttäessäni vaikkapa valmennuksissani henkilöltä tavoitteista, niin päällimmäisiä asioita ovat työ, perhe, terveys ja ne klassiset materialistiset asiat. On upeaa, että tavoittelemme asioita, mutta itse tavoite on erotettava myös haaveista. Miksi? Jos vain haaveilemme asioista, niin tällöin emme tavoittele niitä tarpeeksi. Tämä on sitä kuuluisaa paikallaan junnaamista.

Elämme haavekuplassa, mutta emme ole tarpeeksi rohkeita poksauttamaan sitä kuplaa, jolloin haaveesta syntyy tavoite.

Olen itse elänyt haavekuplassa luultavammin yli 10-vuotta. Haaveilin asioista ja jos minulta kysyttiin miksen tavoittele niitä, niin kerroin ettei minusta ole siihen. Eikö kuulostaakin jotenkin turhauttavalta haaveelta? Nyt kun mietin vaikkapa 10-vuoden takaisia haaveitani, niin olen niistä toteuttanut kirkkaasti 5 minulle tärkeää asiaa. Miten? Ajattelumallin ja mielen valmentamisen avulla.

Jotta juuri sinäkin saat sen haavekuplan poksautettua ja heitettyä tavoitteen harteillesi, niin on aika alkaa valmentamaan mieltä. Itse tykkään suorastaan manipuloida omaa mieltäni. Nykyään jos mietin jotain unelmaani, josta olen tehnyt tavoitteeni, niin ajattelen että minähän pystyn siihen. Ympäri kyliä höpistään kuinka tärkeää on se positiivinen ajattelumalli, mutta karumpi fakta on se ettei positiivinen ajattelumalli paljoakaan auta, jos toimintatapamme on juurikin käänteinen.

Tässä kohtaa on hyvä kysyä mikä on motiivisi tähän tavoitteeseen?

Motiivi on juurikin se tuli perseemme alla, joka liikuttaa meitä tavoitetta kohti. Se on sen koko homman ydin! Ilman sitä on vaikea saada toimintatapamme tavoitteellisiksi. Olet varmasti joskus kuullut Maslown tarvehierarkiasta? Suosittelen tutustumaan siihen ihan vaikka iltasadun pohjalta!

Tavoite kuin tavoite, miinakenttä on aina tavoitteen ympärillä, pitämässä huolen, ettei matka ole ruusuinen! Oletko tietoinen, että miinakentästä voi poimia ne miinat pois ja tehdä siitäkin kentästä tavoitteeseen sopiva? Sinun käsissäsi se tavoite makaa, joten mikset kulkisi kohti sitä? Matka on aina vaikea, mutta tavoitteeseen pääseminen on sen kaiken arvoista! Been there and done that. Eli:

  • Tavoitteet vaativat uhrauksia ja uusien asioiden/tapojen opettelua
  • Menneisyydessä ei kannata roikkua
  • Positiivinen ajattelumalli on vaikea, mutta mieltämme manipuloimalla se tekee ihmeitä
  • Toimintatapojen on kuljettava tiivisti ajattelumallin ja tavoitteen kanssa
  • Kukaan ei kuljeta sinua sinne tavoitteeseen, ainoastaan antaa tukea ja kannustaa!

Kuinka sinä siis ajattelet omasta suorituskyvystäsi?

Kysy tässä kohtaa uudelleen itseltäsi KUINKA HYVIN TOIMINTATAPASI KULJETTAVAT SINUA KOHTI TAVOITETTASI?

Tärkein asia on juurikin motiivi, joka saa sinut toimimaan tavoitetta kohti. Jos motiivi ei ole kunnossa, niin tällöin ei ole motivaatiota mennä tavoitepolkua. Erotatko itse motiivisi ja motivaatiosi toisistaan? Ovatko ne yhdessä vai kulkevatko ne aivan omia teitään?

Näillä vinkeillä rentoudut ja lataat akkujasi kesälomalla

lomafiilisJoko kesälomakampa on käytössä? Juokseeko ajatukset lomasuunnitelmissa ja maisteletko mielessäsi kesäherkkuja, joita ajattelit lomallasi nauttia? 

Entä miten päästä kunnon lomafiilikseen ja nauttia lomasta niin, että se oikeasti hemmottelee mieltämme ja lataa akkuja tulevaan syksyyn?

Itse vietän ensimmäistä kertaa elämässäni täyden kesäloman, huikeat 4 viikkoa ja suunnitelmat huutavat myös tyhjyyttään, mikä on aika ihanaa toisaalta! Olen paiskinut töitä kymmenisen vuotta nyt putkeen ja olen kyllä lomaillut, mutta ne ovat olleet maksimissaan kahden viikon pituisia. Olen lähes aina vaihtanut työpaikkaa juuri siinä vaiheessa, että lomat palavat. Nyt on siis ihan loistava fiilis, että saan viimein olla kunnolla lomalla. Varsinkin alkuvuoden hektisyyden ja stressinkin osalta tämä loma on ansaittu!

Miten lomasta saa henkisellä tasolla rentouttavan ja akkujamme lataavan? 

Joku tykkää ladata akkujaan rantalomalla, mökillä, vierailemalla sukulaisten luona tai ihan vaan olemalla kotioloissa. Jotta kuitenkin saamme lomafiiliksen ja rennon mielen, pyyhkien työstä tai vaikka opinnoista aiheutuneen stressin mielestämme pois, on hyvä pyrkiä toteuttamaan seuraavat asiat lomalla:

  1. Älä suunnittele liikaa! Vietä ainakin muutama päivä tai yksikin viikko ilman suurempia suunnitelmia. Tee jotain spontaania ja koe vapaus valita.
  2. Nauti omasta seurastasi!  Lähde yksin vaikkapa luontoon tai karkaa sadepäivänä elokuviin itseksesi. Voit myös kokeilla rentoutumisharjoitusta vaikkapa rannalla ja kukaan ei edes huomaa sinun ”meditoivan”.
  3. Unohda työ-/kouluasiat: Et pääse lomamoodiin ajattelemalla työ-tai koulutehtäviäsi. Pyyhi ne ajatuksista heti ensimmäisen viikon aikana kauas pois.

Loman voi viettää myös päin honkia.

Tillintallintättäränä oleminen koko kesäloman ei ole pääakkujamme lataava tapa. Tai no, joku voi rentoutua terassihillunnallakin, mutta vetämällä överiks koko loman, on aikamoinen henkinen krapula palatessa arkeen takaisin! Loma meni, morkkis tuli.

Voit myös tukkia kalenterisi täyteen vaikka ja mitä, mutta varaa myös omaa aikaa itsellesi.

Entä jos ei ole lomaa?

Se ei haittaa, voit silti rakentaa vapaapäivistäsi lomapäiviä. Kesällä muutenkin, vaikka ei ole lomaa, on mahdollisuuksia ties mihin vapaapäivinä. Ihan pelkästään ulkoilu ja rannalle meneminen tuntuu lomalta.Itse olen monet kesät viettänyt töissä, mutta vapaapäivinä keksinyt aina jotain kivaa tai juuri ollut ihan vain itseni kanssa, nauttinut omasta ajasta. Tämä kesäkausi on aina niin lyhyt, joten tee niistä vapaapäivistäsi mahdollisimman rentoja ja akkujasi lataavia.

Sweat baby sweat – We are watching!

night-vintage-music-bokeh-largeKädet hikoilevat, pulssi kohoaa ja ääni alkaa värisemään. Tyypillisiä oireita jännitykselle. Esiintyminen niin pienelle kuin suurellekin yleisölle on aina jännittävää. Olet sitten rookie tai jo vanha konkari esiintymisien suhteen.

Tiedättekö mitä, minuakin jännittää esiintyminen ja uudet kohtaamiset, mutta samalla nautin niistä. Kohtaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä, työnhakijoita ja yritysjohtajia. Jokainen kohtaaminen on aina yhtä jännittävä! Mutta entä, kun sinulle tulee mahdollisuus olla tapahtumassa, jossa on 70 henkilöä katsomassa juuri sinua?

Pääsin tällä viikolla osallistumaan Monster Klubiin työni puolesta. Tapahtumassa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja työnhakua: kaksi lempiaihettani, joista mielelläni puhun! Ilokseni pääsin vielä keskustelemaan aiheesta paneeliin, jossa lisäkseni oli 3 muuta rekrytoivaa osapuolta edustamassa ja kertomassa omia ajatuksiansa. Paneelikeskustelua kuunteli tuo 70 henkilöä auditoriossa.

Eli kerrataan:

  • Tapahtuma 70 henkilölle CHECK
  • Paneelikeskustelu, jossa itse olet esiintyvä osapuoli CHECK
  • Paikkana iso auditorio CHECK

Kuvittele itsesi tuohon tilanteeseen ja tilaan. Tuntuuko kotoisalta?

Ennen tapahtuman alkua menin vessaan, sillä nykyään aina haluan olla sen pari minuuttia ihan yksin rauhallisessa tilassa ennen H-hetkeä. Arvaa mitä minä siellä vessassa teen? Katson itseäni peiliin ja hymyilen, hengittelen muutaman kerran syvään, jotta rauhotun ja lähden vessasta I CAN DO THIS-asenteella pois. Tämä harjoitus on todella suosittu ja ihmekös, koska se auttaa.  Myös Jutta Gustafsberg tekee tätä ja uskokaa pois, kyllä Juttaakin jännittää luentojen pito! 🙂

Kävellessäni yleisön ohi, kohti auditorion alhaalla olevaa pitkää pöytää kohti, pyrin aina ottamaan katsekontaktin yleisöön. Tämä rentouttaa ja samalla näen ketä joukossa istuu. Katson heitä hymyillen ja nyökkäilen, jotta heillekin tulee rento olo. Tämän pienen hetken aikana luon jo jonkinlaisen yhteyden yleisööni. 

Istuessani paikalleni, haen mahdollisimman mukavan asennon ja hengittelen kokoajan syvään, samalla hymyillen jälleen yleisölle. Yleensä tässä kohtaa käteni hikoilevat oikein kovasti ja samalla sormeni muuttuvat jääkalikoiksi. Ei hätää, tässä kohtaa puristelen kättäni nyrkkiin pöydän alla 5-10krt, jotta rentoudun.

Paneelin alkaessa, hörppään äkkiä vettä, jotta kurkkuni ei ole kuiva. Esittelen itseni ja pyrin kokoajan katsomaan jokaista yleisöstä, samalla kun pyrin pitämään myös puhevauhtini rauhallisena, jottei ääni lähde värisemään ja tule puheripulia. Yleensä esittelyvaiheen jälkeen jännitys kaikkoaa.

Entäpä pahat kysymykset? Sellaiset, joihin et oikein tiedä mitä sanoisit tai koet ettet ole samaa mieltä kuin muut panelistit?  Jos olet saanut ennakkoon tietää kysymykset, kannattaa vastausta miettiä jo hyvissä ajoin. Jos kysymys tulee puskista, niin voit rehellisesti todeta ettet osaa tähän oikein kommentoida/ kollega vei sanat suusta/ perustella selkeästi ja vaikkapa esimerkein erimielisyytesi. Ei kannata kokea huonoa fiilistä tällaisista tilanteista. Eri mieltä saa olla ja on okei, jos et tiedä mitä sanoa.

Paneelin lopussa, kiitän yleisöä ja annan heidän poistua rauhassa ensiksi paikalta, tämän jälkeen vastaan mielelläni kysymyksiin ja tapaan osallistujia.

Se mistä itse pidin tuossa paneelissa oli taas epämukavuusalueelle meneminen ja omasta persoonastani kiinni pitäminen: avoin ja rehellinen ote asioihin! Paneelin jälkeen parasta oli kuulla yleisössä istuvilta hyvistä vinkeistäni ja siitä, että olin hyvä esiintyjä. Eli jos itse istut siellä yleisössä ja pidit esiintyjästä, niin kannattaa mennä kertomaan se hänelle. Näin hänkin saa taas rohkeutta tuleviin koitoksiinsa!

Tilaisuus meni hyvin ja itse sain jälleen esiintymisrohkeutta.Tärkeintä mitä tällaisissa tilaisuuksissa on huomioitava,niin edelleenkin se ensivaikutelman luominen. Älä sulkeudu tai piiloudu verhon taakse, ota kaikki huomioon pienellä hymyllä ja vaikka sillä nyökkäyksellä. Käy vessassa / jossain rauhallisessa tilassa tekemäsä hengitysharjoituksia ja sano ääneen, että pystyt tähän.

On se sitten yleisölle esiintyminen, messuständillä seisominen, työhaastattelu, uuden asiakkaan tapaaminen tai vaikkapa Tinder-treffit, niin älä panikoi. Näitä vinkkejä pystyt hyödyntämään jokaisessa uudessa tapaamisessa ja kohtaamisessa! 🙂

 

Kun itsetuntoon iskee muutosvastarinta

Kun jokin asia on todettu tutuksi ja turvalliseksi, siitä on vaikea päästää irti. Kun jokin asia sitten muuttuukin, hyvin usein koemme muutosvastarinnan. Muutos tuntuu radikaalilta, turhalta ja epämiellyttävältä. Nousemme barrikadeille, meistä tulee muutosvastarintalaisia!

Tietyn ajan ja uuden asian sisäistettyä alamme leppymään. Tiedostamme kuinka hyvä,ajankohtainen ja tärkeä muutos olikaan. Alamme jopa puolustamaan sitä toisille vastarintalaisille.

Entä kun itse muutos tapahtuu sinussa? Muutut henkisesti ja/tai fyysisesti suhteellisen paljonkin tietyssä ajassa. Itsetunto (=omanarvontunto) on salainen aseemme, mutta pahimmassa tapauksessa lähin vihollinen. Itsetunnon rakentaminen lähtee jo hyvin pienenä ja monet asiat voivat vaikuttaa millainen siitä tulee ajan myötä. Itsetunto saa elämän varrella paljon naarmuja, kolhuja, kaatumisia ja nousujakin. Miten pidämme tämän aseen ladattuna? Entä kun aseesta on luodit loppu? Avaan teille hieman omaa muutostani, jonka kanssa taistelen edelleen. Nyt kerron teille itsetunnostani, josta luodit olivat loppu useamman vuoden ajan.

Olen ollut itsetunto-ongelmainen pienestä saakka. Olen nähnyt negatiivisessa valossa reaaliminäni niin kauan kuin vaan muistan. Miksi sitten minun on ollut vaikea pitää itsestäni ja hyväksyä itseni? Paineet, odotukset ja arvostelut. Niin kotona, koulussa, ystäväpiirissä, parisuhteessa ja työelämässä. Nykyään miettiessäni näitä kolmea asiaa, niin ajattelen etteivät ne pysty sortamaan minua alas. Nuoruusikäni kuulin haukkumista ja arvosteluja koostani. Teini-iästä lähtien hain väärin keinoin hyväksyntää, lohdutin itseäni ruoalla ja alkoholilla sekä annoin itseni olla helppo maalitaulu arvosteluille. Työelämässä päätin pärjätä heti alusta alkaen, jotta minua ei nähdä ainoastaan isona tyttönä vaan loistavana työntekijänä!

Olen alkanut rakentamaan reaaliminääni positiivisen kautta ja koen viimein hyväksyntää itseäni kohtaan, sitä kauan kaipaamaani rakkautta itseäni kohtaan, tervettä itsetuntemusta. Taistelen vieläkin omien demonien kanssa päivittäin, mutta en anna niille enää valtaa hallita elämääni täysin. Koen olevani paljon vahvempi ja tiedän, että olen vahva! Hukkasin monta vuotta eläen menneisyydessä, katkerana, nähden itseni ainoastaan rumana, lihavana ja tyhmänä. Kun uskalsin kohdata itseni silmästä silmään ensimmäisen kerran, aloin itkemään. Ennen tuota hetkeä olin aina pidätellyt kyyneleeni ja tuntui niin ihanalta antaa kyynelien tulla. Kaikkien vuosien paha olo halusi tulla ulos ja annoin sille kerrankin mahdollisuuden pulputa pois. Tämän jälkeen alkoi oma muutosmatkani, jolla olen edelleenkin.

Muutos aiheuttaa aina vahvoja tunteita ja ajatuksia, niin muutoksen tekijässä kuin ulkopuolisissa. Tärkeintä kuitenkin on optimistisuus, usko ja hyväksyminen sekä muutoskyky. On se muutos sitten sinä itse,läheisesi, työympäristö, uusi toimintamalli koulussa tai mikä vaan, niin muista että elämä on yhtä muutosta, johon meidän täytyy oppia sopeutumaan. Joskus on hyvä hengittää, katsoa muutosta suoraan silmiin ja opetella tutustumaan siihen, jopa rakastamaankin.

Oldie but Goldie: ensivaikutelman abc

”Olipas se reipas ja kohtelias!”

– Koska viimeksi olet ajatellut näin jostakin juuri tapaamisestasi henkilöstä?
– Uskotko, että joku sinut tavannut voisi ajatella näin sinusta?

Ensivaikutelma on mielestäni tärkein asia mitä itsestään voi antaa lyhyessä ajassa. Sen merkitystä ei sovi koskaan unohtaa. Ensivaikutelma syntyy 6-90 sekunnissa kohtaamisesta.

Mieti tässä kohtaa edellinen tapaaminen uuden henkilön kanssa.

  1. Minkälaisen vaikutelman hän antoi itsestään ensimmäisen minuutin aikana?
  2. Oliko se puoleensavetävä vai poistyöntävä?
  3. Millaisen vaikutelman annoit itsestäsi?

Edesmennyt isäni, joka oli kova kauppamies, opetti minun ollessani 6-vuotias miten luoda puoleensavetävä ensivaikutelma. Kyllä, opettelin tätä 6-vuotiaana sen vuoksi, että jouduin lähtemään isäni kanssa yhdelle kauppamatkalle kesälomallani. Isälläni oli yksi ainoa sääntö: Katso silmiin, tervehdi ja muista hyvä kädenpuristus. Oldie but goldie.

Tätä oppia olen käyttänyt sieltä 6-vuotiaasta saakka tähän päivään asti niin työelämässä kuin vapaa-ajallani, on kyseessä ollut tuleva työnantaja tai vaikkapa anopin ensikohtaaminen. Nykypäivänä tämä yksinkertainen oppi on minulle jopa ensivaikutelman mittari. Jokainen tapaamani henkilö kenet tapaan mittaan tämän opin periaatteella heti alkuunsa. Aika karua toisaalta, mutta karua on se ettei tämä yksinkertainen oppi ole kaikille itsestäänselvyys. Olenko liian vanhanaikainen?

Jokainen meistä tietää sen löysäranteisen kädenpuristuksen. Se on kuin vetelä ja kuollut kala. En lähde tässä kertomaan mikä on oikea kädenpuristus, mutta vetelä se ei saa olla. Tässä ei olla kenellekään kättä tarjoamassa vaan tervehtimässä. Älä siis odota, että henkilö tulee suutelemaan kättäsi vaan anna vanhanajan kädenpuristus pienellä puristuksella. Älä jää mieleen henkilönä, jolla oli vetelä kalamainen kädenpuristus!

Toinen asia mikä ensivaikutelman tekemisessä on se itse olemus. Jos olemuksesikin on vetelähkö  ja kasvoiltasi ei näy edes pientä hymyn pilkahdusta, niin voit saada alle 6 sekunnissa luotua poistyöntävän ensivaikutelman. Myös pukeutumisesi vaikuttaa ensivaikutelman luomiseen. On kyseessä vaikka työhaastattelu tai asiakastapaaminen on suotavaa katsoa ettei ole kastanut itseänsä hajuvesipulloon. Myös edellisen illan baarityyli ei ehkä ole suotuisa vaatetus. Katso, että olet siis siisti ja oman itsesi näköinen, asiallinen olemus puree aina!

Entä jos tapaamisessa jännitys vie jalat alta ja kasvot vakavaksi? Jos olet esimerkiksi työnhakija ja sinua jännittää, ei hätää. Me tiedämme, että sinua saattaa jännittää alkava työhaastattelu. Kohtaamiset ovat aina jännittäviä! Jännitystäkin pystyy työstämään, hengitä vaikka ennen paikalle saapumista 10 kertaa syvään ja sano itsellesi, että I can do this! Auttaa paljon asiaan.

Kolmas asia, joka on tapaamisessa tärkeä näiden kahden lisäksi on katsekontakti. Ei, tapaamasi ihminen ei ole lattiassa tai katossa. Hän on suoraan sinun edessäsi.Katsekontaktin luominen kättelyn ja esittelyn yhteydessä luo yhteyden välillenne. Tiedostatte molemmat olevanne läsnä siinä hetkessä ja keskittyvän juuri siihen mitä toinen sanoo. Tämä katsekontakti on myös tärkeää itse tapaamisessa. Ei, sinun ei tarvitse toljottaa toista, mutta kun hän keskustelee niin on hyvä luoda katsekontakti. Se osoittaa kiinnostusta ja arvostusta.

Ensivaikutelman arvo on valtava. Jos nämä kohdat ovat menneet sinulla ohi, niin on aika ottaa ne käyttöön.  Sinulla on viikonloppu aikaa harjoitella tätä ja ensi viikosta tarkkaile miten suoriudut! Toki tiedän tapauksia, kun ensivaikutelma on pettänyt joko negatiivisesti tai positiivisesti. Mutta näiden perusoppien avulla jäät paremmin mieleen positiivisena kohtaamisena, kuin ensivaikutelman romuttajana.

Ensivaikutelmasta kirjoittamiseen sain innostusta ystävälleni hiljattain tapahtuneesta ryhmähaastattelutilanteesta. Kohtaamisesta ensimmäisen 5 minuutin jälkeen itse toimitusjohtaja oli pyytänyt löysiä kädenpuristelijoita poistumaan. Rekrytointiprosessissa oltiin mitattu heti alkuun henkilöiden esittäytymistä heidän tavatessaan haastattelijat. Tämä oli ollut tärkeä osa heidän haastatteluprosessiaan. Ystäväni onneksi oli tästä suoriutunut! Raaka peli, mutta jos kyseessä on asiakaspäällikön pesti, on ensivaikutelmalla suuri merkitys.

%d bloggers like this: