Tunnelukkoinen mieli: miten päästä tunnelukoista irti?

Yleinen
Sisältää mainoksen

Mieli on siitä mielenkiintoinen, että se prosessoi jatkuvasti erilaisia tunnetiloja. Tunteettomaksikin itseänsä nimittävät tuntevat yllättävän paljon. Elämme jatkuvasti jonkin tunteen vallassa. Tämän vuoksi on tärkeää tiedostaa tunnetilat, mistä ne tulevat ja miten niiden kanssa toimia. Tunteiden tiedostaminen ja niiden ohjaaminen ovat erityisen tärkeä osa itsetuntemuksemme ja kehittymisemme tiellä.

TUNNELUKITSETKO MIELESI?

Joillakin meistä, kuten myös minulla, voi olla taipumusta jättää mielensopukoihin erilaisia tunnetiloja muhimaan, pitkäksikin aikaa. Erityisesti nämä tunnetilat ovat yleensä niitä negatiivisia. Kun negatiiviset tunnetilat ovat saaneet kunnolla hautua mielessä, voidaan olla jo siinä pisteessä, että mieli on lyönyt tunnelukon päälle ja on vaikea löytää niitä positiivisia tuntemuksia lukon takia.

Tunnelukot on hyvä saada käsiteltyä ja purettua. Tietyt tunnelukot jäävät mieleemme, mutta niiden kanssa oppii myös elämään, kun osaa käsitellä niitä. Tällaisia tunnelukkoja voivat olla esimerkiksi traumaattiset kokemukset. Pitkään kannetut tunnelukot voivat hankaloittaa meitä, ihmissuhteitamme ja peruselämistämme. Ei kannata hukata tätä yhtä ainoaa elämää siihen, että mielemme on tunnelukkojen solmussa!

KUINKA KÄSITELLÄ TUNNELUKKOJA?

Tunteiden käsitteleminen vaatii joskus enemmän aikaa ja meillä jokaisella on omat keinomme. Monesti olen huomannut niin lähipiirissä kuin yleisesti, etta siinä missä toinen vaikka tarttuu viinapulloon, niin toinen kirjoittaa tai keskustelee tunteistaan. Tapoja on monia, mutta jotta tunnelukoista pääsee irti ja oppii käsittelemään eri tuntemuksiaan, niin voin kertoa ettei tuo ensimmäinen vaihtoehto ole todellakaan oikea! Tunteet voidaan laittaa hetkeksi syrjään, mutta aina ne sieltä kimpoutuu takaisin. 

Tunnelukko on kehon jännittynyt tila. On äärimmäisen tärkeää tiedostaa mistä tunnelukko on tullut, mikä sen ns. triggeröi ja kuinka sen kanssa voi elää, jos siitä ei pääse täysin eroon.

On hyvä kysy itseltänsä seuraavat kysymykset:

  • Mikä tai kuka herättää tämän tunteen minussa?
  • Miltä tämä tunne tuntuu minussa?
  • Miten tunne vaikuttaa käytökseeni, tekoihini tai olemukseeni?
  • Millä keinoilla voin ennaltaehkäistä tunteen syntymistä?

Tunnelukot vaativat paljon itsepohdiskelua ja oman mielen lukemista, johon yllämainitut kysymykset ovat oivallisia. 

Rohkaisen ottamaan omista tunnelukoista kiinni ja löytämään sen avaimen, jolla ne saa auki. Tähän löytyy paljon myös hyvää kirjallisuutta, joista oma lempparini on Kimmo Takasen ”Tunne lukkosi”-kirja. 

Vapauta siis tunnelukkosi ja tunnet paljon enemmän hyvää!

Ikäsyrjintä rekrytoinneissa: yli 40-vuotiaatko out of business?

Yleinen
Hiljattain Ruotsissa oltiin tehty tutkimus yli 40-vuotiaiden työnhakijoiden etenemisestä rekrytoinneissa. Tutkimuksessa oli kuvitteellisilla henkilöillä haettu aitoja työtehtäviä eri aloilta. Tutkimuksessa oltiin huomattu jo 40-vuotiaiden ja erityisesti naispuolisten hakijoiden osalta ikäsyrjintää. 
Nuorekas työyhteisö ei tarkoita, että yritys rekrytoi vain nuoria.

Useasti olen kuullut urani aikana kuinka yrityksiin halutaan palkata nuoria, koska he omaavat paremman oppimiskyvyn digitalisaation haasteisiin, innostuvat asioista ja eivät ole ”kaavoihin” kangistuneita. 

Nykypäivänä tosiaankin tuntuu, että yritykset haluvat vain luoda nuorekkaita työyhteisöjä, koska ne ovat seksikkäitä, freshejä ja innovatiivisia. Nostankin tässä kohtaa esille oman näkemykseni. Mielestäni nuorekas-sanana on enemmänkin ajattelutapa: ymmärretään nykypäivän trendejä, muutoksia ja uskalletaan rohkeasti mennä eteenpäin. Se ei tarkoita ikäryhmiä, vaan ajattelumallia.
Työpaikan rikkaus on omata henkilöstöä niin eri taustoista kuin ikäryhmistä.

Oli sitten työyhteisön keski-ikä mikä vaan, niin tärkeintä yritykselle on oikeat ihmiset. Aina puhutaan motivoituneista ja innokkaista sekä aallon harjalla pysyvistä henkilöistä, niitä voivat olla niin nuoremmat kuin vanhemmatkin tekijät.

Olen ollut yrityksissä töissä, joissa keski-ikä on vaihdellut niin 30 kuin 50-vuoden hujakoilla. Henkilökohtaisesti olen viihtynyt paremmin suuremman keski-iän omaavassa työyhteisössä. Siellä olen päässyt oppimaan enemmän uusia asioita ja saanut todellisia mentoreita, jotka ovat antaneet tukea ja ideoita omalle uralleni. 

Oikealla asenteella työnhakuun -ja elämään!

Jos halutaan pysyä nykypäivän työelämässä mukana, oli ikä mikä vaan, vaatii se tahtoa pitää itsensäkin kehityksen tiellä ja joskus jopa unohtaa ne vanhat toimintatavat. Tämä kaikki lähtee omasta asenteesta ja tahdosta! Jos vain voivotellaan omaa ikäänsä ja sitä kuinka nuoremmat vievän kaikki työpaikat, niin tällöin on vika kyllä asenteessa ja siinä jos missä tipahtaa työnhakija äkkiä out of business-kuoppaan.

Olet sitten työnhaussa minkä tahansa syyn vuoksi, niin asenteesi ratkaisee. Älä suolla hakemukseen tyhmiä ikäkliseitä. Ole itsevarma, rohkea ja ylpeä osaamisestasi!

 

 

 

 

 

 

Miksi työnhaku ei tuota tulosta?

Yleinen

Tämä on varmasti kysymys, jota kaikki työtä hakevat kysyvät itseltään jossain vaiheessa. Halusit sitten tuloksia työnhaussa tai  vaikka painonpudotuksessa vaatii se tiettyjä toimintoja, fyysisiä sekä henkisiä.

Onko pohjatyösi kunnossa?

Mikään asia ei voi tuottaa onnistunutta tulosta ilman hyvää pohjatyötä. Sen luominen vaatii tutkiskelua niin tavoitteen kuin itsesi osalta. Työnhaussa erityisen tärkeää on luoda pohjatyö ensinnäkin oman osaamisen osalta. Työnhaussa on kaksi osapuolta, työnhakija ja työnantaja: molemmat niin antavat kuin saavat jotakin vastineeksi. Eli kysy itseltäsi: Millaista osaamista sinä toisit ja mitä taas odotat saavasi tulevalta työnantajalta. Tee itsestäsi myyntispiikki, lyhyt ja ytimekäs, jota voit hyödyntää myös hakemuksessa.

Työnhaun pohjatyön luomisessa on oltava äärimmäisen rehellinen itselleen. Oman osaamisen kartoittamisella, mielenkiinnon kohteiden löytämisellä ja realististen tavoitteiden asettamisella pääsee jo pitkälle pohjatyön osalta.

Mikä on visiosi tulevasta työnantajayrityksestä?

Luin juuri eräästä Facebookin työnhakuun liittyvästä ryhmästä erilaisten työnhakijoiden työnhausta. Oli henkilöitä, jotka olivat hakeneet töitä vuoden ahkerasti ja lähettänyt yli 100 hakemusta sekä päässyt haastatteluihinkin, mutta itse työpaikka oli jäänyt saamatta. Sitten oli niitä henkilöitä, jotka olivat olleet työttöminä yli 2-vuotta ja lähettänyt vain muutaman kymmenen hakemusta, mikään niistä ei ollut tuottanut toivottua tulosta. En ko. henkilöitä tunne, mutta kun heidän hieman katkeroitunutta keskustelua luin, tuntui että he ovat täysin hukassa työnhaun suhteen. Ovatko he tehneet kunnolla pohjatyönsä? Onko heillä myyntispiikki kunnossa? Onko heillä tarkka visio?

Pohjatyön tarkoitus on luoda sinulle juurikin se visio. Sen avulla saat kartoitettua mahdollisia työnantajayrityksiä ja/tai toimialoja. Pohjatyön luominen auttaa myös siinä ettet lähde summamutikassa hakemaan töitä, koska töitä nyt vaan on haettava ja löydettävä. 

Kyllä, on totta ettei aina se oma visio toteudu, mutta kun olet saanut vision aikaan, se auttaa sinua pidemmällä tähtäimellä oikealle suunnalle. Kaikessa tekemisessä on aina hyvä olla jokin visio, jota pitää kirkkaana mielessään.

Oletko katsonut itseäsi ja osaamistasi peiliin?

Työnhaussa on äärimmäisen tärkeää osata katsoa itseään ja osaamistansa peiliin. Millaisen henkilön näet siellä?

Onko se sellainen jonka itse palkkaisit? Onko se sellainen, joka on motivoitunut tekemään töitä ja myös oppimaan uutta? Onko se puoleensavetävä ja sellainen kenen kanssa voi tehdä yhteistyötä? Vai onko se mörökölli, joka on heittänyt 20 hakemusta 2-vuoden aikana ja kiroaa suomi24-palstalla, kun ei töitä löydy ja ei viitsi enää hakea, kun ei 20 hakemuksen jälkeen ole tärpännyt? Vai onko se ahkera työnhakija, joka hakee ja hakee sekä ehkä menestyykin pääsemällä työhaastatteluun, mutta ei osaa myydä itseään tai osaamistansa rekrytoijalle? Onko se sellainen, joka on paperilla hyvä, mutta persoonana luotaantyöntävä?

Ymmärrä mihin tehtävään haet!

Jos haet tiettyihin asiantuntijarooleihin, niin sinun pitää ymmärtää alan työtilanne ja myös osata oma myyntispiikkisi, tuntea itsesi ja osaamisesi läpikotaisin. Tietyille aloille asiantuntijapaikkoja ei ole paljoakaan tarjolla, tästä yksi esimerkki on oma työnhakuprosessini. Kun ymmärrät alan työtilannetta ja kartoitat pohjatyön avulla selkeän vision, niin on helpompi lähteä eri keinoin etsimään töitä.

Jos haet töitä vaikkapa hallinnon tehtävistä, niin tiedätkin varmasti, että niitä töitä hakee se 200 muutakin hakijaa. Tähän vinkkinä: pidä hakemus lyhyen ytimekkäänä ja tuo oleellisin esille, hukut massaan muuten. Huolehdi myös, että CV on selkeä ja sinusta mielellään on kuva siellä, koska massahauissa erotut hyvin kuvalla. 

Olen rekrytoinut urallani assareista asiantuntijoihin ja johtotason rooleihin. Se mikä näissä kaikissa rooleissa on ollut tärkein painotus työnhakijassa, on ollut aina persoona. Monesti työnhaussa persoonasta sanana kuvitellaan hyvin yliampuvaa. Sinun ei todellakaan tarvitse tai pidä olla aina hymy pyllyssä oleva porukan stand up-koomikko, voit olla se hiljaisempi introvertti ja antisosiaalinenkin. Kuitenkin se mitä työnhakijalta kuin työnhakijalta työnantajat odottavat ovat hyvät käytöstavat ja jo pelkästään niillä voit erottautua pitkälle. Jos ne eivät ole kunnossa, niin suosittelen niiden preppaamista samantien.

 

 

 

 

Ole oman mielesi valmentaja: miksi ja miten?

Yleinen

Mielen valmentaminen on yhtä tärkeää ja haastavaakin kuin itsensä johtaminenkin. Meistä jokainen harjoittaa mieltämme tietämättäänkin, mutta paras hyöty saadaan tietoisella harjoittamisella.

Sen avulla pystymme hallitsemaan mieltämme myös yllättävissä ja epämiellyttävissä tilanteissa. Niiden tilanteiden osalta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mieltämme on ehkäistävä negatiivisilta tuntemuksilta. EI, mielemme saa ja pitää kokea eri tunnetiloja, mutta mielen harjoittaminen on tärkeää siinä, miten tunteita käsittelee ja miten eri tunnetiloista mennään eteenpäin, kohti balanssia.

Kun lähemmäs pari vuotta sitten aloin tutustumaan mielemme hallintaan, ymmärsin sen tärkeän merkityksen. Moni varmasti ajattelee tällä hetkellä, että ”Kyllä minä mieltäni osaan valmentaa”. Niin varmasti osaatkin, mutta itse olen oppinut ja havainnut harjoittamisen tärkeyden arjessa että työssä. Erityisesti tietoisella harjoittelulla, niinkin yksinkertaisella asialla kuin mielikuvaharjoittelulla, on ollut suuri merkitys elämäni myrskyihin ja auringonnousuihin.

MIELETÖN MIELI

Mielemme osaa olla hyvinkin monimutkainen, mutta loppujen lopulta erittäin yksinkertainen. Jos kuvittelet nyt jonkin erittäin ikävän asian mieleesi väkisin, tuntemuksesi muuttuvat samantein. Sama juttu, jos mietit jotain todella ihanaa, iloista asiaa. Tämä harjoitus on nyt se yksinkertaisin, mutta tämä osoittaa juuri sen, kuinka tuntemuksemme ovat mielemme kanssa yksi vanha aviopari.

Mielen kanssa pitää tulla sujuiksi, se pitää tuntea läpikotaisin, jotta sen kanssa pystyy menemään sovussa eteenpäin. Mieleemme tulvii erilaisia asioita ja tuntemuksia todella paljon yhden päivänkin aikana. 

MIELEN HARJOITUSTEHTÄVÄT

Mielen harjoitteluun on erilaisia keinoja, niistä yleisimmät ja tutuimmat ovat varmasti juuri mielikuva-ja rentoutumisharjoitukset. Kun ensimmäisen kerran yläasteikäisenä liikunnatunnilla tein rentoutumisharjoituksen, niin kyllä se alkuun nauratti, mutta kun annoin mielelleni rohkeuden mennä mukana, niin harjoituksen jälkeen oli ihanan rento ja rauhallinen olotila.

Mielen harjoittaminen on vaikeaa varmasti jokaiselle alkuunsa, mutta ajan myötä se helpottuu. Harjoitusmenetelmien avulla voi mielen saada toimimaan hyvin äärimmäisissäkin tilanteissa, esimerkiksi uhkatilanteita kohdatessa mieli pysyy kirkkaana ja pelko ei pääse valloilleen.

Mielen harjoittamisessa tärkeintä on kuitenkin itsetuntemus ja eri tunnetilojen tunnistaminen. Se miten suhtaudut negatiivisiin tapahtumiin ja miten erityisesti suhtaudut tapahtumien jälkeen, on mielemme käsissä. Tämän vuoksi harjoittelu on ehdottoman tärkeää ja jokaiselle suositeltavaa.

MITEN ALOITTAA TYÖSKENTELY OMAN MIELEN KANSSA?

Tähän on monia eri keinoja. Osa meistä haluaa perehtyä asiaan itsenäisesti, itseopiskellen. Netti on täynnä tietoa asiasta ja Youtubesta löytyy loistaviakin rentoutus-ja harjoitusvideoita.

Mielen harjoittamiseen liittyviä kirjoja on myös, joista ehdoton suosikkini on Harri Gustafsbergin kirja: Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen, jonka olen jo lukenut pariinkin otteeseen. Harri toimi myös valmentajana MindCoach®-opinnoissani. Toinen myös mielelle hyvää tekevä kirja on Brian Tracy: Menestys ja onnellinen elämä, joka enemmän painottuu miten johtaa itseään ja suhtautua elämän eri asioihin sekä unelmiinsa. Tämän kirjan osalta ainoa hankaluus on sen saatavuus, mutta tällä hetkellä kirjaa on ainakin saatavilla täältä. Kannattaa hankkia pikimmiten, nimittäin itse etsin kirjaa lähemmäs 6kk, kunnes onni kävi nettikirpparilla!

Suosittelen myös näin mielenvalmentajana ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, joka on erikoistunut näihin asioihin. Hänen avulla saat syvyyttä mielen asioihin, uusia ajatuksia ja enemmän ymmärrystäkin tietyillä käyttäytymismalleillemme. Minun valmennuksiin pääset tutustumaan täällä.

Koodilla TUTUSTU17 saat yhden valmennustapaamisen ja persoonallisuus-ja voimavaratestin yhteishintaan hintaan 70 € (arvo 140€)!  Tarjous on voimassa 31.1.2017 saakka. Tartu tähän tarjoukseen yhteydenottolomakkeen kautta. 

Uskallatko sitoutua elämääsi?

motivointi, Yleinen

Sitoutuminen on vahva sanana ja tunteena.

Sitoutumisen takana elävät kiinnostus, halu, usko ja kunnioitus. Sitoudumme elämämme aikana hyvin moniin asioihin: opintoihin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, parisuhteeseen, perheeseen, eläimiin, pankkilainaan jne. Tiettyihin asioihin joudumme pakostikin sitoutumaan tai joudumme opettelemaan sitoutumista. Kuitenkin lähestulkoon jokainen asia kysyy vapaaehtoisesti sitoutumistamme. 

sitoutunut2

Sitoutuminen aiheuttaa myös epävarmuutta ja pelkoa.

On se sitten uusi parisuhde tai työ, perheenlisäys tai asunto, niin monesti mieleemme tulee ajatus siitä kuinka tämä tulee onnistumaan. Se on aivan normaali ajatus ja sitä ei pidä väheksyä. Kun varsinkin elämässämme tulee isompi mahdollisuus muutoksen kera, aiheuttaa se väkisinkin epävarmuutta. Se johtuu täysin siitä, että asia on uusi ja se koskettaa sinua sekä mahdollisesti koko perhettäsi.  

Sitoutumiseen vaikuttavat myös aiemmat kokemukset. Yleensä suurimman epävarmuuden luo se, kun olet kokenut aiemmin todella negatiiviseen lopputulokseen päättyneen sitoutumisen. Ihmekös, jos se aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta. Edelleen, se on normaali tuntemus. Olet aivan normaali ihminen tuntemuksien ja ajatuksiesi kera. Älä anna pelolle voimaa!

Sitoumista on kahdenlaista: niin rationaalista kuin emotionaalista.

Rationaalinen sitoutuminen on juurikin järjen käyttöä tilanteissa, jossa punnitaan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Itse tunteet, vaistot ja halu ovat pienemmässä roolissa. Emotionaalinen eli tunnepohjainen sitoutuminen on taas vahvasti tunteiden, vaistojen ja kiinnostuksen johdattelema, se voi joissakin tilanteissa sokaista järjenkin kokonaanpois, jos tunnepuoli on todella vahva. 

Sitoutuminen vaatii luottamusta ja optimistista asennetta. Sitoutuminen on aina riskialtis, mutta jos emme ottaisi niitä riskejä elämässä, niin emme kulkisi eteenpäinkään. Sitouminen on parhaillaan sekoitus tunteita, vaistoja ja itse järkeä. Sitoutuminen on erityisesti maalaisjärjen käyttöä tunnepohjaisesti.

Sitoutuminen ei ole kaikille helppoa, tiedän sen oikein hyvin. Olen itse ollut aikamoinen tuuliviiri sitoutumisen kanssa, tehnyt varsinkin tunnepohjaisia ratkaisuja, mutta taas käyttänyt paljon rationaalistakin puolta sitoutumisteni kanssa. 

Sitoutumiskammo ei ole poistunut minusta, mutta muuttunut kuitenkin kevyemmäksi. Jokaisella meistä on pieni sitoutumiskammo ja se on mielestäni yksi vaistojemme ominaisuus. Se on aina se korvan takana oleva ”MITÄ JOS”-kortti: sitä kannattaa kuunnella ja miettiäkin, mutta sille ei kannata antaa liikaa valtaa tietyissä asioissa.

sitoutunut3.png

Mitä sitoutumiselta saa? Sitoutuminen kehittää ja kasvattaa meitä yksilöinä. Sitoutuminen myös kuljettaa meitä eteenpäin, kohti tavoitteita ja päämääriä. Sitoutuminen vaikuttaa myös omaan itsetutkiskeluumme – ja tuntoomme sekä henkiseen hyvinvointiimme. Sitoutuminen parhaimmilaan antaa meille valtavan upeita seikkailuita ja kokemuksia, jotka vahvistavat meitä. Pahimmillaan sitouminen vetää maton jalkojen alta, mutta kuten olen sanonut niiden tilanteiden koittaessa: suhtautuminen ja asenne ratkaisee!

Uskallatko johtaa itseäsi?

Yleinen

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

Kun itsetuntoon iskee muutosvastarinta

motivointi, Yleinen

Kun jokin asia on todettu tutuksi ja turvalliseksi, siitä on vaikea päästää irti. Kun jokin asia sitten muuttuukin, hyvin usein koemme muutosvastarinnan. Muutos tuntuu radikaalilta, turhalta ja epämiellyttävältä. Nousemme barrikadeille, meistä tulee muutosvastarintalaisia!

Tietyn ajan ja uuden asian sisäistettyä alamme leppymään. Tiedostamme kuinka hyvä,ajankohtainen ja tärkeä muutos olikaan. Alamme jopa puolustamaan sitä toisille vastarintalaisille.

Entä kun itse muutos tapahtuu sinussa? Muutut henkisesti ja/tai fyysisesti suhteellisen paljonkin tietyssä ajassa. Itsetunto (=omanarvontunto) on salainen aseemme, mutta pahimmassa tapauksessa lähin vihollinen. Itsetunnon rakentaminen lähtee jo hyvin pienenä ja monet asiat voivat vaikuttaa millainen siitä tulee ajan myötä. Itsetunto saa elämän varrella paljon naarmuja, kolhuja, kaatumisia ja nousujakin. Miten pidämme tämän aseen ladattuna? Entä kun aseesta on luodit loppu? Avaan teille hieman omaa muutostani, jonka kanssa taistelen edelleen. Nyt kerron teille itsetunnostani, josta luodit olivat loppu useamman vuoden ajan.

Olen ollut itsetunto-ongelmainen pienestä saakka. Olen nähnyt negatiivisessa valossa reaaliminäni niin kauan kuin vaan muistan. Miksi sitten minun on ollut vaikea pitää itsestäni ja hyväksyä itseni? Paineet, odotukset ja arvostelut. Niin kotona, koulussa, ystäväpiirissä, parisuhteessa ja työelämässä. Nykyään miettiessäni näitä kolmea asiaa, niin ajattelen etteivät ne pysty sortamaan minua alas. Nuoruusikäni kuulin haukkumista ja arvosteluja koostani. Teini-iästä lähtien hain väärin keinoin hyväksyntää, lohdutin itseäni ruoalla ja alkoholilla sekä annoin itseni olla helppo maalitaulu arvosteluille. Työelämässä päätin pärjätä heti alusta alkaen, jotta minua ei nähdä ainoastaan isona tyttönä vaan loistavana työntekijänä!

Olen alkanut rakentamaan reaaliminääni positiivisen kautta ja koen viimein hyväksyntää itseäni kohtaan, sitä kauan kaipaamaani rakkautta itseäni kohtaan, tervettä itsetuntemusta. Taistelen vieläkin omien demonien kanssa päivittäin, mutta en anna niille enää valtaa hallita elämääni täysin. Koen olevani paljon vahvempi ja tiedän, että olen vahva! Hukkasin monta vuotta eläen menneisyydessä, katkerana, nähden itseni ainoastaan rumana, lihavana ja tyhmänä. Kun uskalsin kohdata itseni silmästä silmään ensimmäisen kerran, aloin itkemään. Ennen tuota hetkeä olin aina pidätellyt kyyneleeni ja tuntui niin ihanalta antaa kyynelien tulla. Kaikkien vuosien paha olo halusi tulla ulos ja annoin sille kerrankin mahdollisuuden pulputa pois. Tämän jälkeen alkoi oma muutosmatkani, jolla olen edelleenkin.

Muutos aiheuttaa aina vahvoja tunteita ja ajatuksia, niin muutoksen tekijässä kuin ulkopuolisissa. Tärkeintä kuitenkin on optimistisuus, usko ja hyväksyminen sekä muutoskyky. On se muutos sitten sinä itse,läheisesi, työympäristö, uusi toimintamalli koulussa tai mikä vaan, niin muista että elämä on yhtä muutosta, johon meidän täytyy oppia sopeutumaan. Joskus on hyvä hengittää, katsoa muutosta suoraan silmiin ja opetella tutustumaan siihen, jopa rakastamaankin.