Tee inventaario oman hyvinvointisi osalta ja tulet voimaan paremmin

Yleinen

Loma jos mikä on toisaalta parasta aikaa miettiä tulevia tavoitteitaan ja omaa tyytyväisyyttään nykytilanteeseen sekä elämäänsä. Lomalla kannattaa tehdä inventaario oman hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden osalta. Lomainventaariossa tärkeintä ei välttämättä ole heti lähteä toteuttamaan asioita, vaan listata asiat ylös, pureskella niitä ja sitten tarttua tuumasta toimeen, vaikkapa pala palalta. 

Näin kesällä muutenkin on hyvä miettiä, on se sitten lomainventaario tai minä haluatkaan sitä kutsua, niin mennyttä alkuvuotta ja tulevaa. Kuten olen jo useamman kerran tuonut esille, niin on turha olla tilanteessa, joka ei palvele sinua. Ei nyt, eikä puolen vuoden päästä.

Pahimmillaan me junnaamme vuosia sellaisissa tilanteissa, jotka eivät enää anna mitään. Niitä voivat olla työ- pari – tai ihmissuhde, huonot elintavat tai muu asia. Miksi hukata siis aikaamme asioihin tai ihmisiin, jotka eivät lisää hyvinvointiamme tai tue tavoitteissamme?

Ole positiivisesti itsekäs

Hiljattain eräs viisas ystäväni sanoi sen mitä meidän jokaisen pitäisi miettiä, ainakin puolivuosittain: ”Mieti mitä haluat elämältäsi, mieti täysin itseäsi ja omaa onnellisuutta sekä tavotteita”.

Tämä sai minutkin heräämään ja miettimään. Tajusin, että minunkin on tehtävä tämä ajatustyö itseni kanssa elämäni eri osa-alueilla. 

Hyvin monesti uppoudumme arkeen ja siitä tulee valtava oravanpyörä, joka pyörii ja pyörii. Siksi kesäloma onkin oivallinen tapa pysäyttää pyörä ja olla positiivisesti itsekäs miettien

  1. mitä minä haluan
  2. mitkä asiat kaipaavat muutosta,
  3. mitkä tekijät seisovat hyvinvointini tiellä ja
  4. mitä haluan tavoitella tai saavuttaa nyt sekä tulevaisuudessa.

Kysymysten esittäminen itseltään voi joiltakin onnistua helposti, kun taas toiset miettivät enemmänkin mitä muut ajattelevat ja jos teen näin tai noin, niin miten se vaikuttaa muihin. Kiellän sinua miettimästä nyt muita seikkoja tai ihmisiä.

Ole rehellinen itsellesi. Joskus asioiden pohdinnassa auttaa puhtaasti niiden kirjoittaminen ylös. Olen useasti tehnyt pros & cons (plussat & miinukset) listauksen eri asioista että ihmisistä. Se auttaa jäsentelemään ja näkemään eri asiat konkreettisemmin.

Usko muutoksen tuomaan hyvään

Toistan taas: jos jokin asia ei palvele sinua nyt tai tulevaisuudessa, sellainen joka syö onnellisuuttasi, niin ole rohkea – uskalla tehdä muutos. Jos elämäntilanteessasi jokin asia ei lisää onnellisuuttasi, muuta se.

Muutoksessa auttaa vertaistuki, asiantuntijat, oma aika ja yksinkertaisesti oma ajattelumalli. Mikäli koet ettet uskalla tehdä jotain, niin mieti se positiivisen kautta. Kaikkia eivät aina valintamme miellytä, mutta onko meidän aina miellytettävä muita ja näin vähäteltävä omaa onnellisuuttamme? Asiat tulevat aina muuttumaan muutosten myötä, mutta miten muuten voit olla tyytyväinen ja voida hyvin, jos et uskalla niitä muuttaa?

Olen tehnyt vuosien varrella suuria muutoksia, uhrauksiakin. Olen vaihtanut työpaikkaa, kun asiat eivät ole toimineet. Olen päättänyt ihmissuhteita, koska ne ovat kuormittaneet liikaa tai eivät ole lisänneet onnellisuuttani. Kaikki eivät ole olleet ehkä mielissään muutoksistani, mutta minä, juurikin minä, olen ollut muutoksiini tyytyväinen. Luopumisien ja muutosten jälkeen olen aina lisännyt äärettömän paljon hyvinvointiani, ja se, se on tärkein seikka tässä elämässä!

Aina on niitä, jotka arvostelevat, vähättelevät tai eivät hyväksy, mutta elätkö heitä vai itseäsi varten? Sinä olet elämäsi tärkein ihminen, ole siis positiivisesti itsekäs, jotta voit olla aidosti onnellinen.

-Veera

Tunteella työssä vai työssä tunteitta?

Yleinen

Itkin tänään työpaikalla ja työkaverini näki sen. Itkun sai aikaan henkilökohtaisen elämän asiat. Minua ehkä hävetti hieman tilanne, mutta kuitenkin samalla tiedostin, että hänelle jos kelle voin tunteeni näyttää. Tämän jälkeen oli helpompi jatkaa päivää ja keskittyä taas täysillä työhön.


Tunteet puhuttavat paljon, tuntuu että toisaalta tunteet ovat tabu monelle. Kuuluvatko ne tunteet sitten työpaikalle ja työyhteisöön? Saavatko tunteet sekä näkyä että kuulua siellä? 

Tunteet työssä

Reipas kymmenisen vuotta sitten työelämä oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Jopa koettiin, että oli heikkoutta näyttää tunteita, saati puhua niistä. Tunteet eivät kuuluneet työpaikalle. Omista asioista puhuminenkin saattoi olla työyhteisöissä kiellettyä, koska ajateltiin että työ ja henkilökohtainen elämä täytyy pitää täysin irrallaan toisistaan.

Tuosta ajatusmallista on onneksi hyvin monessa yrityksessä päästy irti vuosien saatossa. Sen kertoo jo sekin, että asiasta on alettu rohkeasti puhumaan ja juurikin rohkeudella tämäkin tabu saadaan varmasti murrettua ellei ole jo viimein saatu!

On mielestäni väärin ajatella, että työ on työtä, kun se on todella iso osa monen meistä elämää, kuten on myös tunteemmekin! Se mitä tunteita työmme synnyttää meissä, se millaisia tunteita yrityskulttuuri, työkaverit ja esimiehet meissä herättävät, ne tunteet kertovat meille todella paljon! Saati ne tunteet mitä koemme henkilökohtaisessa elämässämme.

Muistan urani alkuaikoina kuinka koin ahdistavaksi jopa sen ettei tunteita saanut oikein näyttää. Äärimmäisen tunneherkkänä ihmisenä oli välillä todella vaikeaa olla, koska aistin omien tunteideni lisäksi myös toisten tunnetilat. Joskus koin jopa uupumista siitä kuinka olin kantanut toisten tunnetiloja itse, kun en tiennyt miten toimia herkän aistini kanssa.

Uskon, että herkkyyteni vuoksi kiinnostuin vuosia sitten myös perehtymäänkin tarkemmin ihmisten tunnetaitoihin ja tunnetilojen käsittelemiseen. Tunteiden ymmärtäminen avarsi omia silmiäni sekä opin myös käsittelemään suhtautumistani toisten tunnetiloihin. Oman henkisen hyvinvointini kannalta tämä oli varmasti yksi tärkeimpiä oppejani.

Tutustu itseesi, tunnet tunteesi

Tunteet vaativat paljon itsetuntemusta. Kun tunnet itsesi, niin osaat käsitellä ja toimia paremmin tunteidesi kanssa. Olen itse tunneherkkä, mutta en ole aina tiedostanut sitä piirrettä. Kun olen tutkinut ja perehtynyt tunneherkkyyteen, olen oppinut tiedostamaan paremmin tunteideni juuret, miksi koen juurikin näin? Miksi reagoin tiettyihin asioihin juurikin tällä tunteella. Olen oppinut juurikin nämä asiat tutustumalla itseeni paremmin, löytämällä syyn tunnereaktioihini.

On tärkeää muistaa, että tunteemme kertovat aina jostakin, mutta se mitä sillä tunteella teemme, riippuu täysin meistä itsestämme. Näin joku viisas minulle joskus kertoi ja tämä jos mikä on ollut ohjenuorani tunteiden kanssa.

Työelämässä ja varsinkin omassa työssäni tunteet ovat päivittäin läsnä, koska ihmiset ja heidän tunteet ovat minun asiakkaitani. Upein tunne, jonka koen on juurikin se, kun ihminen uskaltaa puhua ja näyttää tunteensa. Silloin ihminen on oikeasti avoin. Niin kauan kuin tunteitaan ei näytä tai niitä jopa pakoilee, niin kauan on ihminen sulkeutunut.

Tunteet ovat rinnastettavissa happeen, ilman tunteita on jokaisen vaikea olla, ne vaan kuuluvat osaksi meitä. Jokainen meistä, sellainenkin joka ei ole kykeneväinen näyttämään tunteita, tuntee jotakin.

Tunteet ovat monimutkaisia, välillä todellisia pirulaisia. Tunteet voivat olla myös todella kuormittavia, olivat ne omia tai toisten. Opetellaan tuntemaan siis tunteemme ja niiden juuret, ei anneta tunteiden tukahduttaa meitä ja ympärillämme olevia.

Jos tunnet iloa, näytä se. Jos tunnet pelkoa tai uupumusta, kerro se! Älä jumiudu tunteidesi taakse, keskustele tunteidesi kanssa ja uskalla myös tuoda tunteesi esille!


Hallitseeko menneisyytesi möröt elämääsi?

motivointi, pelko, Yleinen

Olen viime aikoina jutellut paljon menneisyydestä ja sen luomista peloista. Oletko itse tietoinen mitä menneisyyden mörköjä kannat harteillasi? Tiedostatko miten ne vaikuttavat mahdollisesti nykytilanteeseesi tai tulevaisuuteesi, jos annat niiden mörköjen ohjata sinua? 

Minulla on mörköjä, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Ne ovat olleet enemmänkin pelkoon liittyviä. Pelko on syntynyt munauksista, pettymyksistä ja ikävistä ihmisistä. 

Ne munaukset mitä itse olen tehnyt tai pettymykset joita olen joutunut kohtaamaan niin minusta riippumattomista syistä kuin ikävistä ihmisistä, niin ne kaikki ovat minulle omanlaisia voimavaroja nykyään. Ne ovat asioita, jotka tsemppaavat menemään eteenpäin ja ennen kaikkea asioita, joista olen pirun onnellinen että ylpeä. Ne ovat menneitä ja katsokaa, niistäkin on selvitty voittajana!

Menneisyys jättää meihin aina omat arvet ja muistuttaa satunnaisten asioiden tai ihmisten kohdalla meitä historiastamme. Tärkeintä menneisyytemme kanssa onkin se kuinka katsomme tulevaisuuteen: näyttääkö se mahdottomalta vai mahdollisuuksia täynnä olevalta?

Jos mietin itseäni muutama vuosi taaksepäin olin hyvin paljon, siis todella erilainen mitä nyt! Iso muutos on varmasti kasvaminen aikuiseksi, mutta myös suhtautuminen asioihin optimistisemmin.

Ajatusmaailmani oli aikoinaan hyvin synkkä ja negatiivinen. En koskaan uskonut eläväni edes 27-vuotiaaksi. Nyt kun mietin sitä Veeraa, joka olin tuolloin, niin en tunnistaisi sitä itsekseni. Jotta pääsin jaloilleni takaisin, tarvitsi se todellisen peiliin katsomisen:

  • Haluanko elää tällaista elämää?
  • Onko minulla oikeat ihmiset ympärillä?
  • Millainen minä haluan olla?

Niin työssä kuin elämässä yleensäkin me kasvamme ja kehitymme. Toiset eivät ehkä niin hyvin kuin taas toiset. Minun elämäni parhaat kasvupyrähdykset ovat tulleet, kun olen kylmästi deletoinut niin vääriä toimintatapoja, asioita kuin ihmisiäkin ympäriltäni pois. En todellakaan olisi tässä, jos olisin pitänyt nämä asiat lähelläni. En ainakaan näin tervejärkisenä.

Ei ole häpeä kantaa mörköjä, mutta se miten kannamme niitä menneisyyden mörköjä tai ylipäätään koko menneisyyttämme merkitsee. Haluatko sinä aina vain muistella niitä vanhoja ja pitää niistä kiinni vai haluatko kulkea optimistisesti elämässäsi eteenpäin ja saavuttaa jotain mitä oikeasti haluat?

Hallitse mieltäsi, niin hallitset maailmaasi.

Rakkaudella,

Veera

Miten päästä tunnelukoista irti?

Yleinen

Mieli on siitä mielenkiintoinen, että se prosessoi jatkuvasti erilaisia tunnetiloja. Tunteettomaksikin itseänsä nimittävät tuntevat yllättävän paljon.

Elämme jatkuvasti jonkin tunteen vallassa.

Tämän vuoksi on tärkeää tiedostaa tunnetilat, mistä ne tulevat ja miten niiden kanssa toimia. Tunteiden tiedostaminen ja niiden ohjaaminen ovat erityisen tärkeä osa itsetuntemuksemme ja kehittymisemme tiellä.

TUNNELUKITSETKO MIELESI?

Joillakin meistä, kuten myös minulla, voi olla taipumusta jättää mielensopukoihin erilaisia tunnetiloja muhimaan, pitkäksikin aikaa. Erityisesti nämä tunnetilat ovat yleensä niitä negatiivisia. Kun negatiiviset tunnetilat ovat saaneet kunnolla hautua mielessä, voidaan olla jo siinä pisteessä, että mieli on lyönyt tunnelukon päälle ja on vaikea löytää niitä positiivisia tuntemuksia lukon takia.

Tunnelukot on hyvä saada käsiteltyä ja purettua. Tietyt tunnelukot jäävät mieleemme, mutta niiden kanssa oppii myös elämään, kun osaa käsitellä niitä. Tällaisia tunnelukkoja voivat olla esimerkiksi traumaattiset kokemukset. Pitkään kannetut tunnelukot voivat hankaloittaa meitä, ihmissuhteitamme ja peruselämistämme. Ei kannata hukata tätä yhtä ainoaa elämää siihen, että mielemme on tunnelukkojen solmussa!

KUINKA KÄSITELLÄ TUNNELUKKOJA?

Tunteiden käsitteleminen vaatii joskus enemmän aikaa ja meillä jokaisella on omat keinomme. Monesti olen huomannut niin lähipiirissä kuin yleisesti, etta siinä missä toinen vaikka tarttuu viinapulloon, niin toinen kirjoittaa tai keskustelee tunteistaan. Tapoja on monia, mutta jotta tunnelukoista pääsee irti ja oppii käsittelemään eri tuntemuksiaan, niin voin kertoa ettei tuo ensimmäinen vaihtoehto ole todellakaan oikea! Tunteet voidaan laittaa hetkeksi syrjään, mutta aina ne sieltä kimpoutuu takaisin. 

Tunnelukko on kehon jännittynyt tila. On äärimmäisen tärkeää tiedostaa mistä tunnelukko on tullut, mikä sen ns. triggeröi ja kuinka sen kanssa voi elää, jos siitä ei pääse täysin eroon.

On hyvä kysy itseltänsä seuraavat kysymykset:

  • Mikä tai kuka herättää tämän tunteen minussa?
  • Miltä tämä tunne tuntuu minussa?
  • Miten tunne vaikuttaa käytökseeni, tekoihini tai olemukseeni?
  • Millä keinoilla voin ennaltaehkäistä tunteen syntymistä?

Tunnelukot vaativat paljon itsepohdiskelua ja oman mielen lukemista, johon yllämainitut kysymykset ovat oivallisia. 

Rohkaisen ottamaan omista tunnelukoista kiinni ja löytämään sen avaimen, jolla ne saa auki. Tähän löytyy paljon myös hyvää kirjallisuutta, joista oma lempparini on Kimmo Takasen ”Tunne lukkosi”-kirja. 

Vapauta siis tunnelukkosi ja tunnet paljon enemmän hyvää!

Ole oman mielesi valmentaja: miksi ja miten?

Yleinen

Mielen valmentaminen on yhtä tärkeää ja haastavaakin kuin itsensä johtaminenkin. Meistä jokainen harjoittaa mieltämme tietämättäänkin, mutta paras hyöty saadaan tietoisella harjoittamisella.

Sen avulla pystymme hallitsemaan mieltämme myös yllättävissä ja epämiellyttävissä tilanteissa. Niiden tilanteiden osalta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mieltämme on ehkäistävä negatiivisilta tuntemuksilta. EI, mielemme saa ja pitää kokea eri tunnetiloja, mutta mielen harjoittaminen on tärkeää siinä, miten tunteita käsittelee ja miten eri tunnetiloista mennään eteenpäin, kohti balanssia.

Kun lähemmäs pari vuotta sitten aloin tutustumaan mielemme hallintaan, ymmärsin sen tärkeän merkityksen. Moni varmasti ajattelee tällä hetkellä, että ”Kyllä minä mieltäni osaan valmentaa”. Niin varmasti osaatkin, mutta itse olen oppinut ja havainnut harjoittamisen tärkeyden arjessa että työssä. Erityisesti tietoisella harjoittelulla, niinkin yksinkertaisella asialla kuin mielikuvaharjoittelulla, on ollut suuri merkitys elämäni myrskyihin ja auringonnousuihin.

MIELETÖN MIELI

Mielemme osaa olla hyvinkin monimutkainen, mutta loppujen lopulta erittäin yksinkertainen. Jos kuvittelet nyt jonkin erittäin ikävän asian mieleesi väkisin, tuntemuksesi muuttuvat samantein. Sama juttu, jos mietit jotain todella ihanaa, iloista asiaa. Tämä harjoitus on nyt se yksinkertaisin, mutta tämä osoittaa juuri sen, kuinka tuntemuksemme ovat mielemme kanssa yksi vanha aviopari.

Mielen kanssa pitää tulla sujuiksi, se pitää tuntea läpikotaisin, jotta sen kanssa pystyy menemään sovussa eteenpäin. Mieleemme tulvii erilaisia asioita ja tuntemuksia todella paljon yhden päivänkin aikana. 

MIELEN HARJOITUSTEHTÄVÄT

Mielen harjoitteluun on erilaisia keinoja, niistä yleisimmät ja tutuimmat ovat varmasti juuri mielikuva-ja rentoutumisharjoitukset. Kun ensimmäisen kerran yläasteikäisenä liikunnatunnilla tein rentoutumisharjoituksen, niin kyllä se alkuun nauratti, mutta kun annoin mielelleni rohkeuden mennä mukana, niin harjoituksen jälkeen oli ihanan rento ja rauhallinen olotila.

Mielen harjoittaminen on vaikeaa varmasti jokaiselle alkuunsa, mutta ajan myötä se helpottuu. Harjoitusmenetelmien avulla voi mielen saada toimimaan hyvin äärimmäisissäkin tilanteissa, esimerkiksi uhkatilanteita kohdatessa mieli pysyy kirkkaana ja pelko ei pääse valloilleen.

Mielen harjoittamisessa tärkeintä on kuitenkin itsetuntemus ja eri tunnetilojen tunnistaminen. Se miten suhtaudut negatiivisiin tapahtumiin ja miten erityisesti suhtaudut tapahtumien jälkeen, on mielemme käsissä. Tämän vuoksi harjoittelu on ehdottoman tärkeää ja jokaiselle suositeltavaa.

MITEN ALOITTAA TYÖSKENTELY OMAN MIELEN KANSSA?

Tähän on monia eri keinoja. Osa meistä haluaa perehtyä asiaan itsenäisesti, itseopiskellen. Netti on täynnä tietoa asiasta ja Youtubesta löytyy loistaviakin rentoutus-ja harjoitusvideoita.

Mielen harjoittamiseen liittyviä kirjoja on myös, joista ehdoton suosikkini on Harri Gustafsbergin kirja: Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen, jonka olen jo lukenut pariinkin otteeseen. Harri toimi myös valmentajana MindCoach®-opinnoissani. Toinen myös mielelle hyvää tekevä kirja on Brian Tracy: Menestys ja onnellinen elämä, joka enemmän painottuu miten johtaa itseään ja suhtautua elämän eri asioihin sekä unelmiinsa. Tämän kirjan osalta ainoa hankaluus on sen saatavuus, mutta tällä hetkellä kirjaa on ainakin saatavilla täältä. Kannattaa hankkia pikimmiten, nimittäin itse etsin kirjaa lähemmäs 6kk, kunnes onni kävi nettikirpparilla!

Suosittelen myös näin mielenvalmentajana ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, joka on erikoistunut näihin asioihin. Hänen avulla saat syvyyttä mielen asioihin, uusia ajatuksia ja enemmän ymmärrystäkin tietyillä käyttäytymismalleillemme. Minun valmennuksiin pääset tutustumaan täällä.

Koodilla TUTUSTU17 saat yhden valmennustapaamisen ja persoonallisuus-ja voimavaratestin yhteishintaan hintaan 70 € (arvo 140€)!  Tarjous on voimassa 31.1.2017 saakka. Tartu tähän tarjoukseen yhteydenottolomakkeen kautta. 

Riskit, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia unelmien toteuttamisessa?

Yleinen

Ne kaikki riskit joita olen elämäni aikana ottanut, hyvät ja perseelleen menneet, ovat olleet kaikki opettavaisia ja tärkeitä. Ilman niitä en olisi tässä tällaisena mitä olen nyt. En kirjottaisi tätä blogia tai saati toimisin ura-ja mentaalivalmentajana. Ilman sitä määrätietoista asennettani, jonka taustalla elävät suuret unelmani, en uskaltaisi ottaa riskejä.

Ovat riskit sitten arjen pieniä ottoja tai suuria elämänmuutoksia, uskon sen kannattavuuteen. Riskit, jotka ovat tuoneet elämääni jotain niin paljon suurempaa mitä en alussa uskonut, ovat olleet ikimuistoisia. Tästä viimeisimpänä minua muistuttaa heittäytyminen tähän parisuhteeseen, jossa olen uskaltanut viimein antaa jonkun rakastaa minua ehdoitta ja olen uskaltanut viimeinkin antaa itseni rakastua. Riski, joka muutti elämäni täysin ja nyt saan jakaa nämä hetket ihmisen kanssa, joka tukee unelmiani ja seisoo rinnallani.

Riskit taas, jotka eivät tuottaneet odotettua tulosta, ovat olleet niitä jotka ovat saaneet minulta vedettyä maton alta, jalat alta, mielen alta. Ne ovat olleet niitä, jotka ovat riistäneet minulta hetkellisesti järjen ja tunteet, mutta ovat kuitenkin loppujen lopulta vahvistanut minua. Tehnyt minusta taistelijan, rohkean kamppailijan, joka ei luovuta. Ilman niitä riskinottoja en näkisi näin selvästi kolikon eri kääntöpuolia. Ne ovat olleet riskejä, joista olen ylpeä. 

Aavistan jälleen olevani tietyssä elämänvaiheessa, joka kysyy minulta riskinottoa. Äidin kanssa kun keskustelin mahdollisista muuttuvista asioista syntyi hänellä huoli ja hän sanoi, että mieti tarkkaan. Siskoni taas luotti siihen, että mitä ikinä riskinotto tuokaan, niin minä kestän sen.  Päätös syntyy tunteen, vaiston ja järjen avulla, kun sen hetki tulee. Ja mikä tärkeintä, se päätös pitää syntyä sinun tunteen, vaiston ja järjen avulla.

Ole siis rohkea, erityisesti unelmat vaativat välillä suuria riskinottoja. Älä pelkää niitä. Mieti ennen päätöstä kolikon molemmat puolet:

1. Pystynkö elämään sen kaiken hyvän ja posiitivisesti yllättävien asioiden kanssa, joita riski voi tuoda?

2. Pystynkö elämään ja kestämään sen mahdollisen paskan mitä riski voi tuoda eteeni?

Kysy nämä kaksi asiaa, tunnustele ja älä ota riskejä liian sokeasti. Älä kuitenkaan jää liikaa miettimään, koska tiedät sisimmässäsi mitä pitää elämän heittämille riskinotoille ja mahdollisuuksille tehdä. 

Ole unelmiesi ääni ja valtias. Älä anna muiden mielipiteiden liikaa vaikuttaa. Ne voivat olla huolestuneita, pelokkaita ja kateellisiakin ääniä. Niille älä anna liikaa tilaa, mutta pidä kuitenkin mielessäsi aina kolikon kääntöpuolet. Silloin tiedät mitä mahdollisesti vastassasi on!

Uskallatko johtaa itseäsi?

Yleinen

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

motivointi, Yleinen

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Yrityskulttuurin 7 kuolemansyntiä

Yleinen

Looking-after-your-business-800x480YLPEYS –  KATEUS – VIHA – LAISKUUS – AHNEUS – YLENSYÖNTI – HIMO

Uskon tai saatan jopa vannoa, että nämä synnit näkyvät työyhteisöissä, huolimatta siitä millainen kulttuuri yrityksessä vallitsee. Pahimmassa tapauksessa nämä synnit hallinnoivat yrityksen arvoja ja kulttuuria sekä toimintapoja, näkyvästi tai taustalla. Parhaimmassa tapauksessa osa synneistä voi johtaa huikeaan itsensä kehittämiseen, yrityksen kasvuun ja liiketoimintaan positiivisesti. Jotta siihen päästään se vaatii rohkeaa ja avointa heittäytymistä jokaiselta tekijältä yhteisössä.

Erityisesti YLPEYS ja HIMO voivat ajaa meitä kohti positiivista kehitystä ja erinomaista kulttuuria. Tarkoittaen, että olet aidosti ylpeä työstäsi, yrityksestä ja seisot sen takana. Intohimo ajaa taas meitä tekemään asioita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittämään niin omaa toimintaamme kuin myös pohtimaan asioita eri näkökulmalta.

Työyhteisö alkaa mätänemään, kun ylivallan saa KATEUS, VIHA JA AHNEUS. Nämä kolme saavat niin yhdessä kuin erikseen paljon ristiriitoja, epävarmuutta ja luottamuspulaa aikaan. Kateus ja ahneus ovat kuitenkin ne, jotka voidaan ottaa positiivisessa valossa huomioon. Me kaikki kadehdimme jollakin tapaa toisiamme ja se saa meidät tekemään hyvässä valossa enemmän asioita.

Muistan kuinka kadehdin aikaisemmassa työpaikassani esimieheni rohkeutta ja rauhallisuutta tarttua kiinni ikäviinkin asioihin. Kateus on sanana ehkä karski, mutta kyllä minä kadehdin. Päätin kuitenkin itsekin rohkaistua ja heittäytyä ottamaan enemmän koppia niistä ikävimmistäkin asioista. Mikään ei ole parempaa kuin saada palautetta ja kiitosta rohkeasta heittäytymisestä samaiselta esimieheltäni.

Ahneus on se, jotka potkii meitä myös eteenpäin. Ahneus voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Se on synneistä juurikin se, samoin kuin ylensyöntikin, joka täytyy pitää kurissa. Ilman tietynlaista kurinpitoa nämä kaksi voivat turmella meidät ja tiputtaa lähtökuoppaan uudelleen. Työelämässä varsinkin ahneus näkyy tapana hallita kaikkea, niin ettei muille jää mitään. Tämä on varsinkin yleistä tiimityöskentelyssä ja johtamisessa. Ei osata tai uskalleta delegoida, koska koetaan muut alempiarvoisina ja jopa huonoina. Ahneella on aika usein se kuuluisa paska loppu.

LAISKUUS on varmasti klassisin, ei jakseta tehdä mitään tai mikään ei kiinnosta. Laiska työntekijä on yleensä työpaikan riesa, niin liiketoiminnan kuin työympäristön silmissä. Laiskuutta esiintyy meissä kaikissa, emme aina jaksa ja se on ok, kun puhutaan pienestä ripauksesta laiskuutta työpäivän aikana. Meidän ei tarvitse aina toimia kuin duracell-puput.

Posiitivista syntisyyttä

Olen paljon todistanut viimeisen 10-vuoden aikana työelämässä näitä syntejä. Olen nähnyt miten ne rikkovat työpaikan kulttuuria, mutta miten ne oikeanlaisissa käsissä saavat ihmeitä aikaan, joka ajaa niin yrityksen liiketoimintaa kuin kulttuuriakin parempaan päin. Näiden ”syntejen” kanssa täytyy olla varovainen ja ymmärtää niin se hyvä kuin huonokin puoli. Se, että näet näiden potentiaalin positiivisessa valossa vaatii paljon rohkeutta ajatella toisellakin tavalla.

Nämä synnit eivät pelkästään elä työelämässä vaan ne voivat elää sinun omassa tekemisessä vapaa-ajallakin. Mieti ovatko ne positiivisesti eteenpäin sinua vieviä vai junnaatko paikallasi juuri niiden takia?

Ambivertti nimeltä Veera

Yleinen

Verttiä joka makuun

Olette varmasti siis kuulleet sanat ekstro-ja introvertti? Hyvin usein olemme joko ekstroja tai introja.

Ekstrovertti on yleensä sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, kun taas introvertti on hiljainen ja varautunut, mietteliäämpi.

Nämä persoonallisuuden piirteet avaavat ehkä ymmärtämään meitä ihmisiä enemmän. Usein ekstrovertteja ihaillaan ja introja taas pidetään äkkiä arkajalkoina ja nössöinä. Mutta kun asia ei ole niin, tuntemani introvertit ovat enemmänkin juuri varautuneita sosiaalisissa tilanteissa ja miettivät asioita paljon ennenkuin puhuvat niistä ääneen.

Näitä verttejä sitten riittääkin, koska alkuvuodesta aloin tutkimaan omaa vertteyttäni, sillä tuntui että olen sekä ekstro-että intro. Tähän löytyikin vielä yksi vertti, nimeltä AMBIVERTTI ja olen juuri täydellinen sellainen.

Ambivertille tyypillistä ovat mm.

  • Sosiaalisuus ja oma tila: viihdyn porukassa ja olen erittäin puhelias, en pelkää uusia tilanteita ja olen rohkea, mutta kaipaan rutkasti aikaa palautua mm. työpäivän/viikon jälkeen. Joskus voin jopa ahdistua, jos olen sopinut treffit kaverin kanssa pitkällä tähtäimellä. Spontaanit tapaamiset soveltuvat parhaiten minulle vapaa-ajalla.
  • Persoonallisuuden vaihtelut: saatan olla porukan naurattaja, mutta samalla se äitihahmo, joka ymmärtää ja näkee toisten läpi. Erittäin tunteellinen, mutta samalla hyvin pokerinaama. Aistin paljon ihmisten tuntemuksia ja olen kuullut usein olevani hyvä kuuntelija ja empaattinen keskustelukumppani.
  • Ymmärtäminen: usein kohtaan tilanteita, etten tiedä mitä tehdä. Toisin kuin ekstro-ja introvertti he näkevät sen oman ääripäänsä, kun taas itse näen ne molemmat. On siis paljon tilanteita, kun mietin mikä olisi järkevä. Tämän vuoksi uskallan ottaa joskus todella suuria riskejä isojen asioiden kanssa, kun taas pienien asioiden suhteen en.

Tämä ambiverttiys tuo järkeä paljon persoonallisuuteeni ja tekemiseeni. Ymmärrän paremmin itseäni ja en enää koe niin pahasti huonoa omatuntoa mitä ennen, jos haluan olla itsekseni. En kuitenkaan liian paljoa halua nojata näihin verttiyksiin, mutta antavat taas hieman enemmän ajatusta siihen omaan toimintaan.

Mikä vertti sinä olet?