Näillä kolmella vinkillä saat boostia uusien asioiden aloittamiseen!

Yleinen

Syksy on parasta aikaa pimeydestään huolimatta! Syksyisin moni meistä aloittaa jotain uutta ja uuden aloittaminen tuo synkkääkin vuodenaikaan piristystä. Keräsin omat hyväksi havaitut vinkkini joita hyödynnän muutosten ja uusien juttujen osalta! Toivottavasti saat näistä tukea omiin uusiin juttuihin!


1. Kartoita mahdollisuuksia

On mielessäsi sitten tiputtaa muutama kilo tai löytää uusi ilo harrastuksen kautta, niin kartoita erilaisia mahdollisuuksia. Tänä digitalisaation aikakautena on monia eri kanavia kartoittaa tietoa ja parasta on tietenkin kysyä asian asiantuntijoilta tai omilta tutuilta eri mahdollisuuksia. Sama pätee opintoja tai uutta työtä miettiessä. Maailma on pullollaan kaikkea tietoa, ota selvää asioista, ne tukevat sinua valintojesi tiellä!

2. Älä junnaa vaan kulje unelmiasi kohti!

Mitään ei tässä maailmassa tuoda sinulle automaattisesti, paitsi laskut postilaatikkoon. Olen tätä sanomaa toistanut niin itselleni, ystävilleni, valmennettaville kuin teille lukijoilleni: ”Jos nykytilanteesi ei palvele sinua nyt tai 6kk päästä, uskalla unelmoida ja tarttua uusiin juttuihin!”.

Edelleen kuulen ihmisten toteavan kuinka haluaisi löytää esimerkiksi uuden työn, mutta kun on tämä asuntolaina, mutta kun näitä töitä ei ole tarjolla, mutta kun sitä ja taas mutta kun tätä. Uudet jutut eivät tule muttailemalla, unelmoi rohkeasti ja tee töitä unelmiesi eteen — älä junnaa paikoillaan voivottelemassa.

Aloita pohdiskelu esimerkiksi rakentamalla mindmap: selkeytä mitä sinä osaat, mitä haluat oppia ja millaisessa ympäristössä haluat toimia. Asioiden kirkastaminen luo selkeyttä ja tukee tavoitettasi. Muista myös ettet ole valmis tai täydellinen paketti, kukaan meistä ei ole!

3. Uskalla tarttua pahimpaankin skenaarioon!

Monesti uudet jutut vaativat hetken mietintää. On se sitten harrastus tai vaikkapa uusi työ, niin ennen tarjoukseen tarttumista tulee pohdittua kaikenlaista. Onko aikaa, onko järkevää, mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Itse olen muutosten ja uusien asioiden kohdalla miettinyt näitä kysymyksiä myös. Listannut jopa fyysisesti paperille ylös plussat ja miinukset sekä miettinyt pahimman skenaarion mielessäni ja kysynyt: voinko elää sen asian kanssa vai en? Uskon, että kun kysyt tuota itseltäsi niin tiedät paremmin miten toimia.

Vaikka asiat joskus menisivätkin hieman pyllylleen, niin jokaisesta kaatumisesta oppii. Ne kasvattavat vain vahvemman takamuksen ja antavat hyvää kokemusta. Mieti kaatumiset positiivisesti: sait nähdä kolikon kääntöpuolen mitä kaikki eivät valitettavasti tule aina näkemään! Vuosien varrella olen huomannut, että kaikki huonot kokemukset tai ikävät asiat ovat olleet onnenpotkujani. Suurin haaste löytyy sinusta itsestäsi, kuinka asennoidut ikäviin juttuihin tai kaatumisiin. Jotkut meistä kaatuvat useammin kuin toiset, mutta ne jotka kaatuvat useammin, nousevatkin ylös useammin että nopeammin. Älä siis pelkää epäonnistumisia!

 

Yksikin päivä nostaa markkina-arvoasi työelämässä: tartu tilaisuuksiin rohkeammin!

Yleinen

Uusi vuosi pärähti käyntiin ja monella on mielessä myös muutokset työn kannalta. Näin rekrytoijana olen positiivisella mielellä siitä, että muutaman viikon aikana olen huomannut vihreää valoa työmarkkinoilla. Mielenkiintoisia työtehtäviä on tullut tarjolle erilaisille toimialoille. Olisiko 2017 se vuosi, joka parantaa työllisyystilannetta? Toivottavasti!

Vaikka työmarkkinat ovat saaneet uutta buustia, niin siitä huolimatta me rekrytoijat kamppailemme sen ikävän asian osalta ettei hakijoita tehtäviin aina löydy. Monesti syynä on osa-ja määräaikaiset työnkuvat, jotka eivät ole kovin monen hakijan kuuma päiväuni. Ymmärrän sen hyvin, koska suurin osa meistä kuitenkin haluaa sitoutua ja saada vakituista turvaa talouteenkin työn puolesta.

Rekrytoijana kohtaan valtavan paljon erilaisilla taustoilla olevia henkilöitä. On niitä, jotka vaihtavat työstä työhön ja niitä, joilla on selkeästi pitkiä työttömyysjaksoja. Moni ajattelee tietenkin, että ne työllistyvät, jotka ovat jo töissä. Se pitää osittain paikkansa, koska kokemuksen arvo voi ratkaista kohtalon loppupeleissä. Kuitenkin omassa työssäni olen nähnyt miten pitkäaikaistyötön saa kokeneen tekijän nenän edestä tehtävän. Syynä on useasti ollut monipuolisempi kokemus, joka on kertynyt osa-tai määräaikaisista työsuhteista. 

Haluankin ravistella teitä, jotka ajattelevat näistä pätkätöistä negatiivisesti, seuraavalla ajatuksella:  Oletko koskaan miettinyt kuinka kallisarvoinen yksi työpäivä voi oikeasti olla? 

Miksi yksikin päivä voi olla kallisarvoinen kokemus?

Se on työkokemusta, se on päivä ammattitaitosi näyttämisestä. Entä projektiluontoiset työt? Ne ovat työkokemusta, ammattitaitosi näyttöä. Entä osa-aikainen satunnainen työ? Se on työkokemusta, näyttöä ammattitaidostasi. Mutta ennen kaikkea, työ kuin työ, niin on se näyttöä asenteestasi ja persoonastasi. 

Pienikin työkokemus, on se sitten opintojen ohesta, projektitöistä tai määräaikaisista työsuhteista  koostuva, on erittäin merkittävä nykypäivänä. Vaikka olet Tarja Talonrakentaja tai Mikko Markkinointininja, niin on eduksesi työnhaussa se pienikin kokemus, vaikka sieltä kaupan kassalta, puhelinmyynnistä, varastotöistä tai siivoushommista. Ne kertovat asenteestasi ja erityisesti motivaatiosta työtä kohtaan, ne ovat niitä pieniä kultahippuja CV:ssä, ne ovat TYÖKOKEMUSTA!

”Haluan oman alan töitä ”

Rekrytoijana olen etsinyt henkilöitä monen eri alan töihin ja erityisesti CV:tä tutkiessa katson kokonaisvaltaisesti henkilön työkokemusta. Jos esimerkiksi olet noin 30-vuotias ja olet opiskellut ensiksi AMK-tutkinnon edeten sieltä yliopistoon, niin ihmettelen suuresti, jos työkokemusvuosia ei ole kertynyt juurikaan. Silloin mietin miksi näin on? Kyllä, ymmärrän hakijamäärät ja työtilanteen, mutta kun erilaista työtä on tarjolla. Jos menet liikaa ”OMA ALA”-hattu päässä, niin markkina-arvosi laskee kuin lehmän häntä. Jos taas menet ”TYÖKOKEMUS KUIN TYÖKOKEMUS”-hattu päässä, niin saat sen nousemaan.

Kuvitellaan tilanne, opiskelet vaikka markkinointia ja etsit alan töitä kesälle. Et kuitenkaan löydä niitä hakemuksista huolimatta. Mitä teet? A) toteat harmissasi, että parempi onni ensi kesänä vai B) haet jotain muuta työtä, joka ei ole sitä oman alan hommaa, esimerkiksi kauppaan töihin.

Seuraava skenaario näiden vaihtoehtojen kanssa tulee valmistumisen jälkeen, haet töitä, mutta et löydä. Kuulet vanhan opiskelukaverisi työllistyneen alalle töihin ja mietit miksi sekä miten tämä on mahdollista? Kuulet, että kaverilla oli työkokemusta, mutta tiedät ettei alalta. Rätti iskeytyy kasvoillesi: olisiko pitänyt valita sittenkin vaihtoehto B, A:n sijaan?

”Mutta kun ei se pätkätyö kannata, tuet menee!”

Kuulen usein hakijoilta kuinka ei kannata ottaa pätkätöitä vastaan tukien menettämisen vuoksi: valtio ei tue työllistymistä, saadaan paremmin rahaa tuilla kuin töissä. Ymmärrän asian oikein hyvin kyllä ja mielestäni työllistymistä tuetaan liian kevyin käsin. Siitä pitäisi tehdä kannustavampaa ja virtaviivaisempaa ehdottomasti, jotta henkilöt uskaltavat tarttua tilaisuuksiin helpommin!

Suosittelen kuitenkin jokaista ajattelemaan asiaan tältäkin kannalta: ottaisinko vastaan työn, joka mahdollistaisi ns. markkina-arvoni työelämässä ja menisin hetken aikaa matalammalla varallisuudella kuin sen, että todennäköisesti työttömyysjaksoni pidentyisi entisestään? Tai voisinko kouluttaa itseäni työttömyysajalla, esim. aikuiskoulutuksen parissa? Niin se pätkätyökokemus kuin ammattitaidon kehittäminenkin merkitsee työnhaussa. Älä jää makaamaan laakereille, oikealla asenteella työttömyysajankin saa käytettyä tehokkaasti ja se näkyy myös positiivisesti työllistymisen osalta.

 

 

Riskit, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia unelmien toteuttamisessa?

Yleinen

Ne kaikki riskit joita olen elämäni aikana ottanut, hyvät ja perseelleen menneet, ovat olleet kaikki opettavaisia ja tärkeitä. Ilman niitä en olisi tässä tällaisena mitä olen nyt. En kirjottaisi tätä blogia tai saati toimisin ura-ja mentaalivalmentajana. Ilman sitä määrätietoista asennettani, jonka taustalla elävät suuret unelmani, en uskaltaisi ottaa riskejä.

Ovat riskit sitten arjen pieniä ottoja tai suuria elämänmuutoksia, uskon sen kannattavuuteen. Riskit, jotka ovat tuoneet elämääni jotain niin paljon suurempaa mitä en alussa uskonut, ovat olleet ikimuistoisia. Tästä viimeisimpänä minua muistuttaa heittäytyminen tähän parisuhteeseen, jossa olen uskaltanut viimein antaa jonkun rakastaa minua ehdoitta ja olen uskaltanut viimeinkin antaa itseni rakastua. Riski, joka muutti elämäni täysin ja nyt saan jakaa nämä hetket ihmisen kanssa, joka tukee unelmiani ja seisoo rinnallani.

Riskit taas, jotka eivät tuottaneet odotettua tulosta, ovat olleet niitä jotka ovat saaneet minulta vedettyä maton alta, jalat alta, mielen alta. Ne ovat olleet niitä, jotka ovat riistäneet minulta hetkellisesti järjen ja tunteet, mutta ovat kuitenkin loppujen lopulta vahvistanut minua. Tehnyt minusta taistelijan, rohkean kamppailijan, joka ei luovuta. Ilman niitä riskinottoja en näkisi näin selvästi kolikon eri kääntöpuolia. Ne ovat olleet riskejä, joista olen ylpeä. 

Aavistan jälleen olevani tietyssä elämänvaiheessa, joka kysyy minulta riskinottoa. Äidin kanssa kun keskustelin mahdollisista muuttuvista asioista syntyi hänellä huoli ja hän sanoi, että mieti tarkkaan. Siskoni taas luotti siihen, että mitä ikinä riskinotto tuokaan, niin minä kestän sen.  Päätös syntyy tunteen, vaiston ja järjen avulla, kun sen hetki tulee. Ja mikä tärkeintä, se päätös pitää syntyä sinun tunteen, vaiston ja järjen avulla.

Ole siis rohkea, erityisesti unelmat vaativat välillä suuria riskinottoja. Älä pelkää niitä. Mieti ennen päätöstä kolikon molemmat puolet:

1. Pystynkö elämään sen kaiken hyvän ja posiitivisesti yllättävien asioiden kanssa, joita riski voi tuoda?

2. Pystynkö elämään ja kestämään sen mahdollisen paskan mitä riski voi tuoda eteeni?

Kysy nämä kaksi asiaa, tunnustele ja älä ota riskejä liian sokeasti. Älä kuitenkaan jää liikaa miettimään, koska tiedät sisimmässäsi mitä pitää elämän heittämille riskinotoille ja mahdollisuuksille tehdä. 

Ole unelmiesi ääni ja valtias. Älä anna muiden mielipiteiden liikaa vaikuttaa. Ne voivat olla huolestuneita, pelokkaita ja kateellisiakin ääniä. Niille älä anna liikaa tilaa, mutta pidä kuitenkin mielessäsi aina kolikon kääntöpuolet. Silloin tiedät mitä mahdollisesti vastassasi on!

Valintojen vaikeus: Oliko se ainoa mahdollisuuteni?

motivointi, Yleinen

Meistä jokainen on joskus valinnut toisen tien, joka on tuntunut ajankohdaltaan hyvältä ja oikeanlaiselta. Itse olen kohdannut elämässäni monia Y-risteyksiä, joissa olen joutunut päättämään kumman tien valitsen. Valinta ei ole ollut helppoa, varsinkin jos molemmat vaihtoehdot houkuttelevat. Siinä kohtaa on hyvä punnita niin järki kuin tunteet, vaikka se vaikeaa onkin.

Henkilönä elän vahvasti tunteella ja se näkyy valinnoissani. Asiat mitä teen tai mitä kohti menen lähtevät suoraan sydämestäni, koska haluan tehdä juuri sitä mistä nautin. En elä tätä elämää niin miten vanhempani odottavat minun elävän, en tee nitä valintoja mitä ehkä yhteiskunta odottaa minulta, en matki ystävieni valintoja. Valitsen juuri niin miten sydämeni sanoo. Olen kuitenkin kohdannut niitä valintoja, joissa tunne on sotinut järjen kanssa ja tehnyt sen myötä päätöksiä, jotka ehkä jälkeenpäin on saanut ajattelemisen aihetta: oliko se ainoa mahdollisuuteni?

Kuten sanoin, meistä aivan jokainen on joutunut tällaisten valintojen eteen. Se on voinut olla esimerkiksi valinta työpaikan, seurustelukumppanin tai vaikkapa opiskelumahdollisuuden välillä. Hyvin usein varmasti mietimme valintamme epäonnistuessa tai sen seuraksissa kauan eläneenä, että millainen elämä olisikin ollut sillä toisella valinnalla.

Olen joutunut tekemään muutaman erittäin radikaalin ja henkisesti rajun valinnan aikoinaan, jotka satunnaisesti poikivat juurikin mieleni sopukoihin. En kadu päivääkään, että olen  valinnut juurikin sen tien millä olen nyt, mutta väistämättä mietin, että mitä jos se olikin se elämäni ainoa mahdollisuus. Tuleeko minulle enää toista vastaavaa tilaisuutta eteen? Siihen en tiedä vastausta, tiedän ainoastaan sen, että tälläkin tiellä olen saanut toteuttaa minulle tärkeitä unelmia. Ja se on minulle äärimmäisen tärkeä asia.

Elämää ei kannata elää jossitellen tai harmitellen aikaisempia valintojaan. Jos olet valinnut elämässäsi aikoinasi toisen tien, niin mieti miten se matka on sinua kasvattanut, opettanut, muuttanut ja mitä se erityisesti on sinulle antanut! On matka sitten ollut positiivinen yllätys tai valtava pettymys, niin aivan varmasti olet saanut matkan varrella elämään loistavia oppitunteja! Jälleen kerran sinulla on valta siihen miten kulkea siitä eteenpäin.

Jokainen valintamme elää vahvasti meissä. Työni kannalta mietin usein, että jos olisin valinnut toisin, niin en olisi varmaankaan tässä ammatissa missä olen nyt. Jos en olisi kokenut niitä ikäviä asioita niin arjessa kuin työssäni, minusta ei varmaankaan olisi tullut valmentajaa. Kaikelle on tarkoituksensa. Sen myötä miten tätä elämää elämme, niin samalla muutumme. Meidän aiemmat inspiraation lähteet voivat vaihtua, saatamme innostua muista asioista tai palata jonkin tietyn vanhan asian pariin. Tärkeintä, että mitä valintoja teemmekään ja kumpaan suuntaan siitä Y-risteyksestä lähdemme, on meidän valintamme. Toki on asioita, joihin meillä ei ole päätäntävaltaa ja sattuvat yllättäen, mutta meillä on siinäkin oma vapaus valita miten tilanteesta mennään eteenpäin.

Vaikka olen tehnyt elämässäni niitä radikaalejakin valintoja, niin olen ylpeä siitä missä ja kuka olen nyt. Uskon vahvasti, että jos olisin valinnut toisin, niin en varmaankaan olisi tässä kirjoittamassa teille näitä asioita. Aina voi jossitella, mutta siihen jossitteluun on turha jäädä roikkumaan. Elämä kun on tässä ja nyt, tee niitä valintoja, jotka oikeasti tuntuvat hyvältä, vaikka ne olisivatkin uusia ja pelottavia. Ole rohkea ja usko siihen, että kaikelle on tarkoitus sekä jokaisella tarkoituksella jokin opetus tai mahdollisuus.

Uskallatko johtaa itseäsi?

Yleinen

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

motivointi, Yleinen

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Alkuhuuman jälkeinen motivaatiopula

motivointi, Yleinen

Puhun nyt asiasta, joka on ollut mielessäni kauan. Asiasta, joka on tullut ilmi myös teidän lukijoidenkin kautta. Tämä on selvästi aihealue mitä moni teistä pyörittelee tälläkin hetkellä mielensä sopukoissa.

Tiedättekö sen tunteen, kun jostain sinulle tärkeästä asiasta tulee taakka. Se voi olla ihmissuhde, työpaikka tai harrastus. Taakka on ehkä väärä sana, tarkemmin sanottuna intohimo muuttuu selviytymisen lähteeksi ja se on ainoastaan suoriutumista sekä selviytymistä.

pexels-photo-14303-large

Upea alkuhuuma

Olen erityisesti huomannut kuinka pari-ystävyys-ja työsuhde muistuttavat toisiaan. Aluksi on se jännitys, joka muuttuu kiinnostukseksi, siitä seuraa motivaatio ja intohimo, joita kuljettaa tietyn aikaa upea alkuhuuma. Tuo alkuhuuma on se kaikista upein vaihe, on visioita ja strategioita, suuria suunnitelmia ja odotuksia. Alkuhuuman hiipuessa tulee se todellinen arki ja kulttuuri esiin. Se voi olla erittäin rutiininomaista ja suorittamista pitkän aikaa. Arjessa on tärkeä löytää myös aikaa intohimolle ja saada motivaatio kohdilleen. Ne vaativat tiivistä ja avointa yhteistyötä, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan.

Arjen saapuessa usein ei jakseta yrittää, haetaan syytä toisesta ja luovutetaan. Tämän vuoksi on tärkeää olla tekemättä liian suuria elämänmuutoksia alkuhuuman aikana. Yksi tuttu ja arvostettu lääkäri sekä psykologiystäväni kertoi, että alkuhuuma kestää kaksi vuotta. Vasta kolmantena vuotena on hyvä alkaa miettimään isoja muutoksia ja peliliikkeitä, varsinkin parisuhteessa. Työelämässä tämä on varsinkin nykypäivänä hankalaa, koska työsuhteet ovat kestoltaan lyhyempiä ja työntekijät liikkuvat uusiin tehtäviin lähes tulkoon kahden vuoden sisään.

Johtamisen kaunis kuvitelma

Motivaation hiipuminen suurimmaksi osaksi johtuu johtamisesta tai sen puutteesta. Johtaminenkin on väärä muoto luoda motivaatiota. Meitä voidaan johtaa tietyllä tapaa, mutta jotta saadaan motivoituneita ihmisiä, niin meitä täytyy valmentaa, tukea ja kannustaa. Tämä on selkeästi puutostila yrityskulttuureissa. Erityisesti johto/esimiestasolla olevat henkilöt näkevät itsensä valmentajan roolissa, mutta todellisuudessa eli arjessa tämä ei toteudu oikeanlaisesti. Se on vain kaunis kuvitelma, jota nämä henkilöt ajattelevat tekevänsä.

Olen itse niin valmentajana kuin työntekijänä kohdannut paljon sitä, miten motivaatio saadaan sammutetuksi. Erityisesti viime aikoina valmennettavakseni on tullut henkilöitä, jotka ovat menettäneet sen innon ja motivaationsa jotain tärkeää asiaa kohtaan. He ovat kertoneet kuinka tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. He ovat epävarmoja ja arki on puhdasta suorittamista tai enemmänkin selviytymistä.

love-heart-hand-romantic-largeMotivoitunut arki

Hiipuu se motivaatio sitten vaikka siinä pari-ystävyys-tai työsuhteessa, niin tällöin on aina paikka kehityskeskustelulle, jossa etsitään niitä juurisyitä ja tehdään mahdollisia tulevia toimenpiteitä tai suoraan päätöksiä.

Oletko aidosti mukana ja motivoitunut?

 

Yrityskulttuurin 7 kuolemansyntiä

Yleinen

Looking-after-your-business-800x480YLPEYS –  KATEUS – VIHA – LAISKUUS – AHNEUS – YLENSYÖNTI – HIMO

Uskon tai saatan jopa vannoa, että nämä synnit näkyvät työyhteisöissä, huolimatta siitä millainen kulttuuri yrityksessä vallitsee. Pahimmassa tapauksessa nämä synnit hallinnoivat yrityksen arvoja ja kulttuuria sekä toimintapoja, näkyvästi tai taustalla. Parhaimmassa tapauksessa osa synneistä voi johtaa huikeaan itsensä kehittämiseen, yrityksen kasvuun ja liiketoimintaan positiivisesti. Jotta siihen päästään se vaatii rohkeaa ja avointa heittäytymistä jokaiselta tekijältä yhteisössä.

Erityisesti YLPEYS ja HIMO voivat ajaa meitä kohti positiivista kehitystä ja erinomaista kulttuuria. Tarkoittaen, että olet aidosti ylpeä työstäsi, yrityksestä ja seisot sen takana. Intohimo ajaa taas meitä tekemään asioita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittämään niin omaa toimintaamme kuin myös pohtimaan asioita eri näkökulmalta.

Työyhteisö alkaa mätänemään, kun ylivallan saa KATEUS, VIHA JA AHNEUS. Nämä kolme saavat niin yhdessä kuin erikseen paljon ristiriitoja, epävarmuutta ja luottamuspulaa aikaan. Kateus ja ahneus ovat kuitenkin ne, jotka voidaan ottaa positiivisessa valossa huomioon. Me kaikki kadehdimme jollakin tapaa toisiamme ja se saa meidät tekemään hyvässä valossa enemmän asioita.

Muistan kuinka kadehdin aikaisemmassa työpaikassani esimieheni rohkeutta ja rauhallisuutta tarttua kiinni ikäviinkin asioihin. Kateus on sanana ehkä karski, mutta kyllä minä kadehdin. Päätin kuitenkin itsekin rohkaistua ja heittäytyä ottamaan enemmän koppia niistä ikävimmistäkin asioista. Mikään ei ole parempaa kuin saada palautetta ja kiitosta rohkeasta heittäytymisestä samaiselta esimieheltäni.

Ahneus on se, jotka potkii meitä myös eteenpäin. Ahneus voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Se on synneistä juurikin se, samoin kuin ylensyöntikin, joka täytyy pitää kurissa. Ilman tietynlaista kurinpitoa nämä kaksi voivat turmella meidät ja tiputtaa lähtökuoppaan uudelleen. Työelämässä varsinkin ahneus näkyy tapana hallita kaikkea, niin ettei muille jää mitään. Tämä on varsinkin yleistä tiimityöskentelyssä ja johtamisessa. Ei osata tai uskalleta delegoida, koska koetaan muut alempiarvoisina ja jopa huonoina. Ahneella on aika usein se kuuluisa paska loppu.

LAISKUUS on varmasti klassisin, ei jakseta tehdä mitään tai mikään ei kiinnosta. Laiska työntekijä on yleensä työpaikan riesa, niin liiketoiminnan kuin työympäristön silmissä. Laiskuutta esiintyy meissä kaikissa, emme aina jaksa ja se on ok, kun puhutaan pienestä ripauksesta laiskuutta työpäivän aikana. Meidän ei tarvitse aina toimia kuin duracell-puput.

Posiitivista syntisyyttä

Olen paljon todistanut viimeisen 10-vuoden aikana työelämässä näitä syntejä. Olen nähnyt miten ne rikkovat työpaikan kulttuuria, mutta miten ne oikeanlaisissa käsissä saavat ihmeitä aikaan, joka ajaa niin yrityksen liiketoimintaa kuin kulttuuriakin parempaan päin. Näiden ”syntejen” kanssa täytyy olla varovainen ja ymmärtää niin se hyvä kuin huonokin puoli. Se, että näet näiden potentiaalin positiivisessa valossa vaatii paljon rohkeutta ajatella toisellakin tavalla.

Nämä synnit eivät pelkästään elä työelämässä vaan ne voivat elää sinun omassa tekemisessä vapaa-ajallakin. Mieti ovatko ne positiivisesti eteenpäin sinua vieviä vai junnaatko paikallasi juuri niiden takia?

Oravanpyörästä pois kesän jälkeen

Yleinen

Kesälomakauden loppu alkaa jo häämöttämään ja itsekin palaan takasin työn pariin huomenna. Kesä on aina meille aikaa, kun pitäisi tehdä kaikenlaista kivaa, nähdä ystäviä ja sukulaisia, matkustella ja ottaa rennosti.

Kirjoitinkin aiemmin miten saada ladattua akut lomalla syksyä varten, mutta nyt kun lomani on lopuillaan mietin itse, miten hyvin siinä onnistuin. Mieleni sanoo sen menneen aivan penkin alle. Koen ehkä asettaneeni liian suuret odotukset lomalleni ja tuntui, että lomani oli puhdasta suorittamista. Levättyä kyllä tuli fyysisesti, mutta koko loman ajan tuntui ettei mieli päässyt lepäämään. Minua vaivasi jokin.

Olen nyt miettinyt tämän neljän viikon aikana mikä se jokin on ollut ja en edelleenkään oikein tiedä sitä täysin varmasti. Tuntuu vaan siltä, että jokin asia tämän hetkisessä elämäntilanteessani vaatii korjausta ja uusiutumista. Tuntuu, että suoritan tällä hetkellä todella paljon arkeani ja olen oravanpyörässä. Sen mitä lomallani oivalsin, niin en jää tähän oravanpyörään makaamaan vaan hoidan asian kuntoon. 

pexels-photo-48681-large

Miten sitten oravanpyörästä päästään irti?

Ensimmäisenä on tiedostettava sen juurisyy, mikä sen aiheuttaa. Tämän jälkeen on hyvä miettiä millä keinoilla muutetaan suuntaa tai luodaan uusia polkuja. Itse koen oman asiani suhteen, etten pysty aivan täysin siihen vaikuttamaan, mutta kuitenkin tekemään sille paljonkin omatoimisella asenteellani. 

Oravanpyörästä pääsee aina irti, kun tahtotila ja mieli ovat hyvissä asemissa. Kuitenkaan muutokset  eivät tapahdu tämänkään kohdalla aivan yhdessä yössä, mutta on hyvä varautua siihenkin, että asiat saattavat muuttua vauhdilla ja tällöin täytyy pitää erityisesti mieli kunnossa, jottei sokeudu vauhdin mukana.

pexels-photo-66758.jpegSyksy on uusiutumiskenttä

Loman jälkeinen elämä alkaa muutenkin ihmisillä uusiutumisena. Parisuhde on voinut päättyä, opiskelut on takana ja uusi työ alkamassa tai nykyinen työtehtävä ei vaan enää innosta. Omakohtaisesti rakastan syksystä itse uusiutua, on se sitten ollut pelkkähiustyylin vaihdos. Tänä syksynä uudistaudun jälleen ja tavoitteenani on parantaa fyysisestä ja henkistä hyvinvointiani, joista erityisesti fyysinen puoli on jäänyt viimeisen vuoden aikana vähemmälle kovan stressin vuoksi.

Muista, että uusiudut sitten opintojen, parisuhteen, työpaikan tai paikkakuntavaihdoksen myötä,  niin mielen ja tahtotilan on oltava kunnossa. Usko oman itsesi potentiaaliin, äläkä vähättele sitä ollenkaan. Ole rohkea ja avoin uusiutumiselle sekä sen tuomille asioille!

 

Palautteen juuret

motivointi, pelko, Yleinen

Meistä jokainen osaa antaa palautetta ja hyvin usein varsinkin sitä negatiivista, koska rakentavamman palautteen antaminen on jopa vaikeaa useammalle. Saamme palautetta jo pienestä lähtien, mutta useimmiten se annetaan juurikin kritiikkinä lapselle. Vanhemmat enemmänkin kritisoivat, jos syömmekin niitä kiviä tai emme pärjää koulussa. Tällainen kritiikki, varsinkin jos se on jatkuvaa soimausta, vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja hän kokee hyvinkin nopeasti ettei riitä tai ei osaa.Palautteen antamisen vaikeus heijastuu meihin myös aikuisiällä. Tapa miten olemme saaneet palautetta tai sitä kritiikkiä noudattaa lähestulkoon samanlaista kaavaa myöhemmin.

Miksi sitten sen rakentavan palautteen antaminen on vaikeaa?

Olemme tottuneet kritisoimaan, koska se on jopa helpompaa. Se on vähän kuin paistaisi pihviä: kritisoiva palaute on kuin raaka pihvi ja positiivinen palaute taas kypsä, mutta jotta saat sen mehukkaan mediumin, niin se vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä!

Erityisesti lapsille täytyy olla tarkka miten asiat esittävät. Jatkuva negatiivinen sävy herättää lapsessa pelkoa, joka ohjaa mieltä ajattelemaan ettei saa rakkautta vanhemmiltaan. Sama pätee työelämässä, jos esimies aina moittii työntekijäänsä. Työntekijä pakkaa hyvinkin nopeasti laukkunsa. lion-animal-predator-big-cat-40803-large

Työelämässä varsinkin suurin haaste on palautteen antaminen, niin että se on rakentavaa. Niin, että työntekijä voi parantaa suorituskykyään ja toimia jatkossa paremmin. Hyvin usein, erityisesti myyntialalla, jossa itsekin olen ollut esimiehenä, katsotaan täysin menestystä lukuina. Se on ymmärrettävää, mutta monesti heikon suorityskyvyn takana on jotain pintaakin syvemmällä.

Myyjän mieleen voi vaikuttaa monikin asia, jotka eivät ehkä ole sidonnaisia itse työhön ja tässä kohtaa useimmiten taustalla ovat erilaiset pelkotilat tai muistot aiemmasta kritiikin saamisesta. Myyjät usein tuntevat etteivät riitä tai eivät osaa tarpeeksi. Tämä on suurin syy mm. siihenkin miksi harva lähtee myyntialalle, pelko kritiikistä ja onnistumisista. Tähän ainoa lääke on rakentava palautteen anto ja esimerkillinen esimiestyö, jossa työntekijä saa tukea sekä kannustusta!

Rakentavan palautteen kultasuoni

Annan muutaman ohjeen miten sinä pystyt antamaan rakentavaa palautetta, olet sitten vaikkapa vanhempi tai esimies.

  1. Ole kärsivällinen ja ystävällinen
  2. Älä jää vatvomaan liikaa menneitä suorituksia, vaan tuo asia rauhallisesti esiin
  3. Keskustelkaa avoimesti ja ideoikaa yhdessä: miten voimme muuttaa tilannetta ja missä ajassa
  4. Kuuntele, tarjoa apua ja päätä palautteen antaminen selkeästi sekä positiiviseen sävyyn

Palautteen annossa tärkeintä on ymmärtäminen: syy palautteen annolle ja jatkotoimenpiteet. On tärkeä muistaa tietynlainen lempeys palautteessa, niin että se rohkaisee muuttamaan toimintapoja kohti parempiin suorituksiin.

Emme saa torua, kieltää ja varsinkaan huutaa, kun annamme palautetta. Jos suorasanaisesti käytämme palautteen annossa ”Sinä et saa” tai ”Sinä et osaa”-muotoja, niin näin rikomme palautteen saajan itsetuntoa, kun asian voi esittää toisellakin tavalla.

Uskallatko sinä antaa rakentavaa palautetta vai oletko vain kitisevä kritisoija?