Näillä kolmella vinkillä saat boostia uusien asioiden aloittamiseen!

Yleinen

Syksy on parasta aikaa pimeydestään huolimatta! Syksyisin moni meistä aloittaa jotain uutta ja uuden aloittaminen tuo synkkääkin vuodenaikaan piristystä. Keräsin omat hyväksi havaitut vinkkini joita hyödynnän muutosten ja uusien juttujen osalta! Toivottavasti saat näistä tukea omiin uusiin juttuihin!


1. Kartoita mahdollisuuksia

On mielessäsi sitten tiputtaa muutama kilo tai löytää uusi ilo harrastuksen kautta, niin kartoita erilaisia mahdollisuuksia. Tänä digitalisaation aikakautena on monia eri kanavia kartoittaa tietoa ja parasta on tietenkin kysyä asian asiantuntijoilta tai omilta tutuilta eri mahdollisuuksia. Sama pätee opintoja tai uutta työtä miettiessä. Maailma on pullollaan kaikkea tietoa, ota selvää asioista, ne tukevat sinua valintojesi tiellä!

2. Älä junnaa vaan kulje unelmiasi kohti!

Mitään ei tässä maailmassa tuoda sinulle automaattisesti, paitsi laskut postilaatikkoon. Olen tätä sanomaa toistanut niin itselleni, ystävilleni, valmennettaville kuin teille lukijoilleni: ”Jos nykytilanteesi ei palvele sinua nyt tai 6kk päästä, uskalla unelmoida ja tarttua uusiin juttuihin!”.

Edelleen kuulen ihmisten toteavan kuinka haluaisi löytää esimerkiksi uuden työn, mutta kun on tämä asuntolaina, mutta kun näitä töitä ei ole tarjolla, mutta kun sitä ja taas mutta kun tätä. Uudet jutut eivät tule muttailemalla, unelmoi rohkeasti ja tee töitä unelmiesi eteen — älä junnaa paikoillaan voivottelemassa.

Aloita pohdiskelu esimerkiksi rakentamalla mindmap: selkeytä mitä sinä osaat, mitä haluat oppia ja millaisessa ympäristössä haluat toimia. Asioiden kirkastaminen luo selkeyttä ja tukee tavoitettasi. Muista myös ettet ole valmis tai täydellinen paketti, kukaan meistä ei ole!

3. Uskalla tarttua pahimpaankin skenaarioon!

Monesti uudet jutut vaativat hetken mietintää. On se sitten harrastus tai vaikkapa uusi työ, niin ennen tarjoukseen tarttumista tulee pohdittua kaikenlaista. Onko aikaa, onko järkevää, mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Itse olen muutosten ja uusien asioiden kohdalla miettinyt näitä kysymyksiä myös. Listannut jopa fyysisesti paperille ylös plussat ja miinukset sekä miettinyt pahimman skenaarion mielessäni ja kysynyt: voinko elää sen asian kanssa vai en? Uskon, että kun kysyt tuota itseltäsi niin tiedät paremmin miten toimia.

Vaikka asiat joskus menisivätkin hieman pyllylleen, niin jokaisesta kaatumisesta oppii. Ne kasvattavat vain vahvemman takamuksen ja antavat hyvää kokemusta. Mieti kaatumiset positiivisesti: sait nähdä kolikon kääntöpuolen mitä kaikki eivät valitettavasti tule aina näkemään! Vuosien varrella olen huomannut, että kaikki huonot kokemukset tai ikävät asiat ovat olleet onnenpotkujani. Suurin haaste löytyy sinusta itsestäsi, kuinka asennoidut ikäviin juttuihin tai kaatumisiin. Jotkut meistä kaatuvat useammin kuin toiset, mutta ne jotka kaatuvat useammin, nousevatkin ylös useammin että nopeammin. Älä siis pelkää epäonnistumisia!

 

Työelämän kesäkunto 2017: näillä työelämän dieteillä et ainakaan pääse tavoitteeseesi!

Yleinen

Onko tavoitteenasi löytää unelmaduuni tai tehdä nykyisen työn kanssa korjausliikkeitä vai onko kenties haaveissa kesäkunto 2017? Alkuvuosi on mitä otollisinta aikaa siihen. Niin ne kuntosalin pitäjät kuin me rekrytoijatkin puhkumme intoa siitä, että asiakkaita virtaa ovista sisään. Kuitenkin jottei villitys jäisi vain tammikuulle, niin on tärkeää löytää balanssi tekemiseen. On se sitten se uusi minä-ajatus tai kohti unelmaduunia-tavoite.

HOKKUSPOKKUS-KONSTIT

Olet varmasti joskus halunnut, että asiat vaan tapahtuisivat sormia napauttamalla. Voisit istua rauhassa ja ne vaan muuttuisivat. Oikotietä onneen ei kyllä ole, vaikka kaikenlaiset hokkuspokkus-konstit sinulle tarjottaisiin. Voit ehkä saada sillä kuuluisalla kaalisoppakuurilla sen pari kiloa pois, mutta kyllä ne seuraavalla viikolla iskee takaisin.

Sama pätee työelämässäkin. Jos nykyinen tilanne ei palvele, niin siitä pääsee kyllä pois, mutta kannattaa tarkoin miettiä minne tähtää seuraavaksi. Hetkelliset virheratkaisut voivat olla erityisesti mielellemme vaarallisia ja niistä toiseen hyppiminen ei ole pitkäkestoista. Varsinkin motivaatiosi saattaa laskea kuin lehmän häntä konsanaan.

JOJOTTAAKO?

Kaikki meistä on varmasti jossain kohtaa elämää kärsinyt jonkinlaisesta jojoilusta. Se on pidemmän päälle aika raskasta, epäterveellistä ja ei vie oikein mihinkään suuntaan loppuviimein. Työelämässä jojoilua saattaa myös näkyä. Se voi olla esim. oman työnkuvan edestakainen muuttuminen tai prosessin/toimintatavan kanssa venklaaminen. 

Jojoilun saa loppumaan, kun päättää tähdätä balanssiin. Kaikkea ei tarvitse ehkä kerralla muuttaa, vaan asioihin voi hakea palapalalta muutosta. On se sitten työelämässä esimerkiksi työn suorituksen parantaminen, tehtävien priorisointi tai uuden työn löytäminen, niin on tärkeää tehdä oma game plan!

Muistan, kun joskus aloitin laihduttamaan. Ruokailutottumukset muuttuivat totaalisesti ja yhtäkkiä päätin harrastaa liikuntaa melkeinpä sen 7pv/viikossa. Tätä intoa kesti 5kk, kunnes olin niin loppu, että heitin hanskat tiskiin. Painoa kyllä tippui, mutta olin saanut kroppani jo sellaiseen hälytystilaan ettei auttanut muu kuin lepo. Siitä viisastuneena päätin muuttaa hiljalleen elämäntapani. Ensiksi totuttelin juomaan vesilasin herättyäni, jonka jälkeen tuli aamupalan syöminen. Sen jälkeen päätin ottaa liikuntaa 3h/viikossa. Pienin askelein puhdistin ruokavaliota ja lisäsin liikuntamääriä. Tähän meni noin vuosi aikaa, mutta siinä ajassa löysin balanssin sekä loin itselleni puhtaasta ja terveellisestä ruoasta koostuvat ruokailutottumukset ja liikunnan ilon. Edelleen muistan nämä tottumukset, vaikka viimeisen vuoden aikana kiloja on tullut roimasti takaisin ja olen selkeästi rikkonut tottumuksiani väärillä tavoilla. Nyt kuitenkin olen jälleen back on track ja nämä aiemmin opitut terveelliset elämäntavat ovat kirkkaana mukana arjessani. 

VÄHÄHIILARISET-DIETIT

VHH eli vähähiilarinen on sellainen pirulainen, joka alkuun tekee olomme virkeäksi ja voi saada aikaan tuloksia, mutta hyvin usein tämän kanssa mennään kunnolla metikköön. Minimoidaan sitten hiilarit ruokavaliosta tai kiristetään vaikkapa budjettia niin paljon töissä ettei hommasta tule mitään. Sitten sen yhden kerran, kun haistatat pitkät dietillesi ja vedät hiilariöverit, niin jo on mahtava pöhötys. Henkinen krapula on taattu! Tällaisen kohdalla on tärkeää pitää huolta, että osaat ruokkia mieltäsi ja mielekkyyttä oikeilla ravintoaineilla. Liian tiukalle vedetty dietti VHH:n parissa voi lisätä huonoa stressiä, uuvuttaa ja jopa pahimmassa tapauksessa tehdä haittaa kokonaisvaltaisesti terveydellemme. Tämä dietti tuli vedettyä itse loppuvuodesta ja ainoa tapa saada apua, oli käydä juttelemassa sen ammattilaisen kanssa. Tässä tärkeintä on kohtuus ja monipuolisuus, ei langan kiristäminen, koska muuten se katkeaa ja kovaa.

Älä pyri siis mihinkään poppaskonsteihin: etsi tahdonvoimasi ja mieti motiivisia sekä motivaatiotasi.

Yksikin päivä nostaa markkina-arvoasi työelämässä: tartu tilaisuuksiin rohkeammin!

Yleinen

Uusi vuosi pärähti käyntiin ja monella on mielessä myös muutokset työn kannalta. Näin rekrytoijana olen positiivisella mielellä siitä, että muutaman viikon aikana olen huomannut vihreää valoa työmarkkinoilla. Mielenkiintoisia työtehtäviä on tullut tarjolle erilaisille toimialoille. Olisiko 2017 se vuosi, joka parantaa työllisyystilannetta? Toivottavasti!

Vaikka työmarkkinat ovat saaneet uutta buustia, niin siitä huolimatta me rekrytoijat kamppailemme sen ikävän asian osalta ettei hakijoita tehtäviin aina löydy. Monesti syynä on osa-ja määräaikaiset työnkuvat, jotka eivät ole kovin monen hakijan kuuma päiväuni. Ymmärrän sen hyvin, koska suurin osa meistä kuitenkin haluaa sitoutua ja saada vakituista turvaa talouteenkin työn puolesta.

Rekrytoijana kohtaan valtavan paljon erilaisilla taustoilla olevia henkilöitä. On niitä, jotka vaihtavat työstä työhön ja niitä, joilla on selkeästi pitkiä työttömyysjaksoja. Moni ajattelee tietenkin, että ne työllistyvät, jotka ovat jo töissä. Se pitää osittain paikkansa, koska kokemuksen arvo voi ratkaista kohtalon loppupeleissä. Kuitenkin omassa työssäni olen nähnyt miten pitkäaikaistyötön saa kokeneen tekijän nenän edestä tehtävän. Syynä on useasti ollut monipuolisempi kokemus, joka on kertynyt osa-tai määräaikaisista työsuhteista. 

Haluankin ravistella teitä, jotka ajattelevat näistä pätkätöistä negatiivisesti, seuraavalla ajatuksella:  Oletko koskaan miettinyt kuinka kallisarvoinen yksi työpäivä voi oikeasti olla? 

Miksi yksikin päivä voi olla kallisarvoinen kokemus?

Se on työkokemusta, se on päivä ammattitaitosi näyttämisestä. Entä projektiluontoiset työt? Ne ovat työkokemusta, ammattitaitosi näyttöä. Entä osa-aikainen satunnainen työ? Se on työkokemusta, näyttöä ammattitaidostasi. Mutta ennen kaikkea, työ kuin työ, niin on se näyttöä asenteestasi ja persoonastasi. 

Pienikin työkokemus, on se sitten opintojen ohesta, projektitöistä tai määräaikaisista työsuhteista  koostuva, on erittäin merkittävä nykypäivänä. Vaikka olet Tarja Talonrakentaja tai Mikko Markkinointininja, niin on eduksesi työnhaussa se pienikin kokemus, vaikka sieltä kaupan kassalta, puhelinmyynnistä, varastotöistä tai siivoushommista. Ne kertovat asenteestasi ja erityisesti motivaatiosta työtä kohtaan, ne ovat niitä pieniä kultahippuja CV:ssä, ne ovat TYÖKOKEMUSTA!

”Haluan oman alan töitä ”

Rekrytoijana olen etsinyt henkilöitä monen eri alan töihin ja erityisesti CV:tä tutkiessa katson kokonaisvaltaisesti henkilön työkokemusta. Jos esimerkiksi olet noin 30-vuotias ja olet opiskellut ensiksi AMK-tutkinnon edeten sieltä yliopistoon, niin ihmettelen suuresti, jos työkokemusvuosia ei ole kertynyt juurikaan. Silloin mietin miksi näin on? Kyllä, ymmärrän hakijamäärät ja työtilanteen, mutta kun erilaista työtä on tarjolla. Jos menet liikaa ”OMA ALA”-hattu päässä, niin markkina-arvosi laskee kuin lehmän häntä. Jos taas menet ”TYÖKOKEMUS KUIN TYÖKOKEMUS”-hattu päässä, niin saat sen nousemaan.

Kuvitellaan tilanne, opiskelet vaikka markkinointia ja etsit alan töitä kesälle. Et kuitenkaan löydä niitä hakemuksista huolimatta. Mitä teet? A) toteat harmissasi, että parempi onni ensi kesänä vai B) haet jotain muuta työtä, joka ei ole sitä oman alan hommaa, esimerkiksi kauppaan töihin.

Seuraava skenaario näiden vaihtoehtojen kanssa tulee valmistumisen jälkeen, haet töitä, mutta et löydä. Kuulet vanhan opiskelukaverisi työllistyneen alalle töihin ja mietit miksi sekä miten tämä on mahdollista? Kuulet, että kaverilla oli työkokemusta, mutta tiedät ettei alalta. Rätti iskeytyy kasvoillesi: olisiko pitänyt valita sittenkin vaihtoehto B, A:n sijaan?

”Mutta kun ei se pätkätyö kannata, tuet menee!”

Kuulen usein hakijoilta kuinka ei kannata ottaa pätkätöitä vastaan tukien menettämisen vuoksi: valtio ei tue työllistymistä, saadaan paremmin rahaa tuilla kuin töissä. Ymmärrän asian oikein hyvin kyllä ja mielestäni työllistymistä tuetaan liian kevyin käsin. Siitä pitäisi tehdä kannustavampaa ja virtaviivaisempaa ehdottomasti, jotta henkilöt uskaltavat tarttua tilaisuuksiin helpommin!

Suosittelen kuitenkin jokaista ajattelemaan asiaan tältäkin kannalta: ottaisinko vastaan työn, joka mahdollistaisi ns. markkina-arvoni työelämässä ja menisin hetken aikaa matalammalla varallisuudella kuin sen, että todennäköisesti työttömyysjaksoni pidentyisi entisestään? Tai voisinko kouluttaa itseäni työttömyysajalla, esim. aikuiskoulutuksen parissa? Niin se pätkätyökokemus kuin ammattitaidon kehittäminenkin merkitsee työnhaussa. Älä jää makaamaan laakereille, oikealla asenteella työttömyysajankin saa käytettyä tehokkaasti ja se näkyy myös positiivisesti työllistymisen osalta.

 

 

Muutosvastarinta-vai mahdollisuus: Henkistä kasvua 365 päivää

Yleinen

Näin vuoden lopussa yksi iso keskustelunaihe on kulunut vuosi ja sen tuomat muutokset sekä tulevalle vuodelle odotetut odotukset. Itse erityisesti olen lähiaikoina miettinyt kuinka paljon vahvemmaksi olen kasvanut henkisesti tämän vuoden aikana ja mietin, kuinka paljon tämä henkinen kasvu voi mahdollistaa ensi vuodelle ideoituja muutoksiani. Ilman muutoksia en pystyisi tavoittelemaan ensi vuodelle asetettuja tavoitteitani ja unelmiani.

Tämän kuluneen vuoden aikana olen joutunut tutustumaan itseeni erityisesti uudemman kerran. Olen kohdannut isoja pettymyksiä, paininut henkisesti oman hyvinvointini kanssa ja myös pakottanut itseäni löytämään niitä uusia vahvuus-ja kehitysalueita. Tämä vuosi on ollut yksi hullu vuoristorata. Kun alkuvuodesta aloitin MindCoach®-opinnot, uskoin vahvasti siihen, että nyt olen löytänyt itseni ja tästä se elämä lähtee kulkeutumaan. Kuitenkin jo kurssin aikana käydyt asiat laukaisivat minussa jotain, jotain sellaista, jonka olin ehkä tietoisestikin halunnut sivuuttaa. Ne olivat juurikin ne asiat, jotka olivat pitäneet minua kuitenkin paikoillaan ja nyt niihin oli tartuttava, jotta voin mennä elämässäni eteenpäin.

Mieti esimerkiksi omaa elämääsi ja itseäsi. Mieti miten itse olet muuttunut vuoden aikana?  Muutosta on tullut aivan varmasti jollakin tasolla. Onko se muutos ollut positiivista ja itseäsi kehittävää vai oletko kenties kokenut jotain dramaattista, ehkä negatiivistakin? Kun jokin muutos tulee, niin se väkisinkin muuttaa meitä jollakin tapaa. Joskus muutos meissä voi olla iso, kun taas toisinaan hyvin pieni.

Osa omista muutoksistani on tullut yllättäen, osan muutoksista olen taas tajunnut myöhemmin. Jotkut muutokset ovat olleet mieleisiä, kun taas jotkut sellaisia joita en ole halunnut hyväksyä. Olivat ne muutokset sitten millaisia vaan, on niihin asennoiduttava oikein. Hyvät muutokset auttavat kulkemaan eteenpäin ja ikävät taas ehkä hidastavat matkaa, mutta eteenpäin on silti mentävä. Kaikkien kokemieni muutosten jälkeen olen jatkanut matkaani, ehkä uusin ajatuksin tai toimintatavoin, mutta olen selkeästi kulkenut eteenpäin. Vaikka tietyt kokemani muutokset hidastavatkin matkaani, niin ne opettavat samalla minulle valtavasti, erityisesti omasta itsestäni joitakin uusia puolia.

edf

Olen myös oppinut valtavasti itsestäni niitä uusia, vahvoja ja hyviä puolia. Osa on ollut jopa sellaisia, että olen ajattelut niiden olevan heikkouksia, mutta tietyt muutokset ovat kääntäneet ne vahvuudekseni. Erityisesti jokainen pitämäni valmennuskerta eri valmennettavan kanssa on opettanut minulle jotain uutta. Valmennettavani ovat myös muuttaneet minua, he ovat inspiroineet minua ja saaneet ajattelemaan erilaisia asioitakin hyvin eri näkökulmasta. Jokainen heistä on ollut myös minun valmentajani, koska heidän eri lähtökohdat, unelmat ja kehittymiskohteet, ovat valmentaneet minua valmentajana. Suuri kiitos siis heille, koska he ovat olleet yksi iso ja tärkeä osa tämänvuotista matkaani.

Olen edelleen tietyistä muutoksista hyvin pettynyt, mutta olen pakottanut itseni elämään niidenkin kanssa. Ajan myötä nekin muutokset helpottuvat ja mahdollistavat taas positiivisiakin asioita ja mahdollisuuksia. Olen aiemmin ollut vahva pessimisti, joka ei pety. Kuitenkin koen, että elämä pessimistinä toi minulle suurempia pettymyksiä kuin nykyinen elämä optimistina. Osaan käsitellä nyt niitä pettymyksiä aivan eri tavalla, ilman vihaa ja katkeroitumista. Osaan ottaa pettymykset vastaan, kiittää niistä ja kulkea pää ylhäällä eteenpäin. Tämä vuosi on auttanut minua valtavasti: luulin pitäneeni jo pään ylhäällä vuosi sitten, kunnes tajusin että joku muu piti sitä puolestani. Nyt kun pidän pääni itse ylhäällä, olen vahva ja luottavainen sen suhteen, mitä tuleva vuosi eteeni tuo. Olen tässä kohtaa jo voittaja!

Mikä on tämän tekstini pointti siis? Haluan rohkaista jokaista lukijaani ottamaan muutos avosylin vastaan. Vaikka muutos ei olisi mieleinen, siitä löytyy aivan varmasti jotain positiivistakin. Ehkä ei siinä ajankohdassa, mutta jälkeenpäin voit nähdä mitä hyvää se sai aikaan elämässäsi tai sinussa. Muutos vaatii aina aikaa, isot muutokset eivät jalkaudu hetkessä. Joskus se voi olla pidempiaikainen prosessi, mutta siinäkin kaikki lähtee sinusta ja asenteestasi. Uskon vahvasti ajatukseen, että mitä enemmän muutosta sitä parempi ymmärrys muutoksia kohtaan tulee. Muutoksissa on nähtävä molemmat kääntöpuolet ja se puolivälikin. Muutosta on jopa tarkasteltava ulkopuolisin silmin.  Muutos ei ole helppoa, mutta muutos myös mahdollistaa muuttumisen meissä itsessämme! Annatko sinä mahdollisuuden muutoksesta syntyvälle muutokselle?

Riskit, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia unelmien toteuttamisessa?

Yleinen

Ne kaikki riskit joita olen elämäni aikana ottanut, hyvät ja perseelleen menneet, ovat olleet kaikki opettavaisia ja tärkeitä. Ilman niitä en olisi tässä tällaisena mitä olen nyt. En kirjottaisi tätä blogia tai saati toimisin ura-ja mentaalivalmentajana. Ilman sitä määrätietoista asennettani, jonka taustalla elävät suuret unelmani, en uskaltaisi ottaa riskejä.

Ovat riskit sitten arjen pieniä ottoja tai suuria elämänmuutoksia, uskon sen kannattavuuteen. Riskit, jotka ovat tuoneet elämääni jotain niin paljon suurempaa mitä en alussa uskonut, ovat olleet ikimuistoisia. Tästä viimeisimpänä minua muistuttaa heittäytyminen tähän parisuhteeseen, jossa olen uskaltanut viimein antaa jonkun rakastaa minua ehdoitta ja olen uskaltanut viimeinkin antaa itseni rakastua. Riski, joka muutti elämäni täysin ja nyt saan jakaa nämä hetket ihmisen kanssa, joka tukee unelmiani ja seisoo rinnallani.

Riskit taas, jotka eivät tuottaneet odotettua tulosta, ovat olleet niitä jotka ovat saaneet minulta vedettyä maton alta, jalat alta, mielen alta. Ne ovat olleet niitä, jotka ovat riistäneet minulta hetkellisesti järjen ja tunteet, mutta ovat kuitenkin loppujen lopulta vahvistanut minua. Tehnyt minusta taistelijan, rohkean kamppailijan, joka ei luovuta. Ilman niitä riskinottoja en näkisi näin selvästi kolikon eri kääntöpuolia. Ne ovat olleet riskejä, joista olen ylpeä. 

Aavistan jälleen olevani tietyssä elämänvaiheessa, joka kysyy minulta riskinottoa. Äidin kanssa kun keskustelin mahdollisista muuttuvista asioista syntyi hänellä huoli ja hän sanoi, että mieti tarkkaan. Siskoni taas luotti siihen, että mitä ikinä riskinotto tuokaan, niin minä kestän sen.  Päätös syntyy tunteen, vaiston ja järjen avulla, kun sen hetki tulee. Ja mikä tärkeintä, se päätös pitää syntyä sinun tunteen, vaiston ja järjen avulla.

Ole siis rohkea, erityisesti unelmat vaativat välillä suuria riskinottoja. Älä pelkää niitä. Mieti ennen päätöstä kolikon molemmat puolet:

1. Pystynkö elämään sen kaiken hyvän ja posiitivisesti yllättävien asioiden kanssa, joita riski voi tuoda?

2. Pystynkö elämään ja kestämään sen mahdollisen paskan mitä riski voi tuoda eteeni?

Kysy nämä kaksi asiaa, tunnustele ja älä ota riskejä liian sokeasti. Älä kuitenkaan jää liikaa miettimään, koska tiedät sisimmässäsi mitä pitää elämän heittämille riskinotoille ja mahdollisuuksille tehdä. 

Ole unelmiesi ääni ja valtias. Älä anna muiden mielipiteiden liikaa vaikuttaa. Ne voivat olla huolestuneita, pelokkaita ja kateellisiakin ääniä. Niille älä anna liikaa tilaa, mutta pidä kuitenkin mielessäsi aina kolikon kääntöpuolet. Silloin tiedät mitä mahdollisesti vastassasi on!

Valintojen vaikeus: Oliko se ainoa mahdollisuuteni?

motivointi, Yleinen

Meistä jokainen on joskus valinnut toisen tien, joka on tuntunut ajankohdaltaan hyvältä ja oikeanlaiselta. Itse olen kohdannut elämässäni monia Y-risteyksiä, joissa olen joutunut päättämään kumman tien valitsen. Valinta ei ole ollut helppoa, varsinkin jos molemmat vaihtoehdot houkuttelevat. Siinä kohtaa on hyvä punnita niin järki kuin tunteet, vaikka se vaikeaa onkin.

Henkilönä elän vahvasti tunteella ja se näkyy valinnoissani. Asiat mitä teen tai mitä kohti menen lähtevät suoraan sydämestäni, koska haluan tehdä juuri sitä mistä nautin. En elä tätä elämää niin miten vanhempani odottavat minun elävän, en tee nitä valintoja mitä ehkä yhteiskunta odottaa minulta, en matki ystävieni valintoja. Valitsen juuri niin miten sydämeni sanoo. Olen kuitenkin kohdannut niitä valintoja, joissa tunne on sotinut järjen kanssa ja tehnyt sen myötä päätöksiä, jotka ehkä jälkeenpäin on saanut ajattelemisen aihetta: oliko se ainoa mahdollisuuteni?

Kuten sanoin, meistä aivan jokainen on joutunut tällaisten valintojen eteen. Se on voinut olla esimerkiksi valinta työpaikan, seurustelukumppanin tai vaikkapa opiskelumahdollisuuden välillä. Hyvin usein varmasti mietimme valintamme epäonnistuessa tai sen seuraksissa kauan eläneenä, että millainen elämä olisikin ollut sillä toisella valinnalla.

Olen joutunut tekemään muutaman erittäin radikaalin ja henkisesti rajun valinnan aikoinaan, jotka satunnaisesti poikivat juurikin mieleni sopukoihin. En kadu päivääkään, että olen  valinnut juurikin sen tien millä olen nyt, mutta väistämättä mietin, että mitä jos se olikin se elämäni ainoa mahdollisuus. Tuleeko minulle enää toista vastaavaa tilaisuutta eteen? Siihen en tiedä vastausta, tiedän ainoastaan sen, että tälläkin tiellä olen saanut toteuttaa minulle tärkeitä unelmia. Ja se on minulle äärimmäisen tärkeä asia.

Elämää ei kannata elää jossitellen tai harmitellen aikaisempia valintojaan. Jos olet valinnut elämässäsi aikoinasi toisen tien, niin mieti miten se matka on sinua kasvattanut, opettanut, muuttanut ja mitä se erityisesti on sinulle antanut! On matka sitten ollut positiivinen yllätys tai valtava pettymys, niin aivan varmasti olet saanut matkan varrella elämään loistavia oppitunteja! Jälleen kerran sinulla on valta siihen miten kulkea siitä eteenpäin.

Jokainen valintamme elää vahvasti meissä. Työni kannalta mietin usein, että jos olisin valinnut toisin, niin en olisi varmaankaan tässä ammatissa missä olen nyt. Jos en olisi kokenut niitä ikäviä asioita niin arjessa kuin työssäni, minusta ei varmaankaan olisi tullut valmentajaa. Kaikelle on tarkoituksensa. Sen myötä miten tätä elämää elämme, niin samalla muutumme. Meidän aiemmat inspiraation lähteet voivat vaihtua, saatamme innostua muista asioista tai palata jonkin tietyn vanhan asian pariin. Tärkeintä, että mitä valintoja teemmekään ja kumpaan suuntaan siitä Y-risteyksestä lähdemme, on meidän valintamme. Toki on asioita, joihin meillä ei ole päätäntävaltaa ja sattuvat yllättäen, mutta meillä on siinäkin oma vapaus valita miten tilanteesta mennään eteenpäin.

Vaikka olen tehnyt elämässäni niitä radikaalejakin valintoja, niin olen ylpeä siitä missä ja kuka olen nyt. Uskon vahvasti, että jos olisin valinnut toisin, niin en varmaankaan olisi tässä kirjoittamassa teille näitä asioita. Aina voi jossitella, mutta siihen jossitteluun on turha jäädä roikkumaan. Elämä kun on tässä ja nyt, tee niitä valintoja, jotka oikeasti tuntuvat hyvältä, vaikka ne olisivatkin uusia ja pelottavia. Ole rohkea ja usko siihen, että kaikelle on tarkoitus sekä jokaisella tarkoituksella jokin opetus tai mahdollisuus.

Uskallatko johtaa itseäsi?

Yleinen

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

motivointi, Yleinen

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Alkuhuuman jälkeinen motivaatiopula

motivointi, Yleinen

Puhun nyt asiasta, joka on ollut mielessäni kauan. Asiasta, joka on tullut ilmi myös teidän lukijoidenkin kautta. Tämä on selvästi aihealue mitä moni teistä pyörittelee tälläkin hetkellä mielensä sopukoissa.

Tiedättekö sen tunteen, kun jostain sinulle tärkeästä asiasta tulee taakka. Se voi olla ihmissuhde, työpaikka tai harrastus. Taakka on ehkä väärä sana, tarkemmin sanottuna intohimo muuttuu selviytymisen lähteeksi ja se on ainoastaan suoriutumista sekä selviytymistä.

pexels-photo-14303-large

Upea alkuhuuma

Olen erityisesti huomannut kuinka pari-ystävyys-ja työsuhde muistuttavat toisiaan. Aluksi on se jännitys, joka muuttuu kiinnostukseksi, siitä seuraa motivaatio ja intohimo, joita kuljettaa tietyn aikaa upea alkuhuuma. Tuo alkuhuuma on se kaikista upein vaihe, on visioita ja strategioita, suuria suunnitelmia ja odotuksia. Alkuhuuman hiipuessa tulee se todellinen arki ja kulttuuri esiin. Se voi olla erittäin rutiininomaista ja suorittamista pitkän aikaa. Arjessa on tärkeä löytää myös aikaa intohimolle ja saada motivaatio kohdilleen. Ne vaativat tiivistä ja avointa yhteistyötä, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan.

Arjen saapuessa usein ei jakseta yrittää, haetaan syytä toisesta ja luovutetaan. Tämän vuoksi on tärkeää olla tekemättä liian suuria elämänmuutoksia alkuhuuman aikana. Yksi tuttu ja arvostettu lääkäri sekä psykologiystäväni kertoi, että alkuhuuma kestää kaksi vuotta. Vasta kolmantena vuotena on hyvä alkaa miettimään isoja muutoksia ja peliliikkeitä, varsinkin parisuhteessa. Työelämässä tämä on varsinkin nykypäivänä hankalaa, koska työsuhteet ovat kestoltaan lyhyempiä ja työntekijät liikkuvat uusiin tehtäviin lähes tulkoon kahden vuoden sisään.

Johtamisen kaunis kuvitelma

Motivaation hiipuminen suurimmaksi osaksi johtuu johtamisesta tai sen puutteesta. Johtaminenkin on väärä muoto luoda motivaatiota. Meitä voidaan johtaa tietyllä tapaa, mutta jotta saadaan motivoituneita ihmisiä, niin meitä täytyy valmentaa, tukea ja kannustaa. Tämä on selkeästi puutostila yrityskulttuureissa. Erityisesti johto/esimiestasolla olevat henkilöt näkevät itsensä valmentajan roolissa, mutta todellisuudessa eli arjessa tämä ei toteudu oikeanlaisesti. Se on vain kaunis kuvitelma, jota nämä henkilöt ajattelevat tekevänsä.

Olen itse niin valmentajana kuin työntekijänä kohdannut paljon sitä, miten motivaatio saadaan sammutetuksi. Erityisesti viime aikoina valmennettavakseni on tullut henkilöitä, jotka ovat menettäneet sen innon ja motivaationsa jotain tärkeää asiaa kohtaan. He ovat kertoneet kuinka tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. He ovat epävarmoja ja arki on puhdasta suorittamista tai enemmänkin selviytymistä.

love-heart-hand-romantic-largeMotivoitunut arki

Hiipuu se motivaatio sitten vaikka siinä pari-ystävyys-tai työsuhteessa, niin tällöin on aina paikka kehityskeskustelulle, jossa etsitään niitä juurisyitä ja tehdään mahdollisia tulevia toimenpiteitä tai suoraan päätöksiä.

Oletko aidosti mukana ja motivoitunut?

 

Yrityskulttuurin 7 kuolemansyntiä

Yleinen

Looking-after-your-business-800x480YLPEYS –  KATEUS – VIHA – LAISKUUS – AHNEUS – YLENSYÖNTI – HIMO

Uskon tai saatan jopa vannoa, että nämä synnit näkyvät työyhteisöissä, huolimatta siitä millainen kulttuuri yrityksessä vallitsee. Pahimmassa tapauksessa nämä synnit hallinnoivat yrityksen arvoja ja kulttuuria sekä toimintapoja, näkyvästi tai taustalla. Parhaimmassa tapauksessa osa synneistä voi johtaa huikeaan itsensä kehittämiseen, yrityksen kasvuun ja liiketoimintaan positiivisesti. Jotta siihen päästään se vaatii rohkeaa ja avointa heittäytymistä jokaiselta tekijältä yhteisössä.

Erityisesti YLPEYS ja HIMO voivat ajaa meitä kohti positiivista kehitystä ja erinomaista kulttuuria. Tarkoittaen, että olet aidosti ylpeä työstäsi, yrityksestä ja seisot sen takana. Intohimo ajaa taas meitä tekemään asioita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittämään niin omaa toimintaamme kuin myös pohtimaan asioita eri näkökulmalta.

Työyhteisö alkaa mätänemään, kun ylivallan saa KATEUS, VIHA JA AHNEUS. Nämä kolme saavat niin yhdessä kuin erikseen paljon ristiriitoja, epävarmuutta ja luottamuspulaa aikaan. Kateus ja ahneus ovat kuitenkin ne, jotka voidaan ottaa positiivisessa valossa huomioon. Me kaikki kadehdimme jollakin tapaa toisiamme ja se saa meidät tekemään hyvässä valossa enemmän asioita.

Muistan kuinka kadehdin aikaisemmassa työpaikassani esimieheni rohkeutta ja rauhallisuutta tarttua kiinni ikäviinkin asioihin. Kateus on sanana ehkä karski, mutta kyllä minä kadehdin. Päätin kuitenkin itsekin rohkaistua ja heittäytyä ottamaan enemmän koppia niistä ikävimmistäkin asioista. Mikään ei ole parempaa kuin saada palautetta ja kiitosta rohkeasta heittäytymisestä samaiselta esimieheltäni.

Ahneus on se, jotka potkii meitä myös eteenpäin. Ahneus voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Se on synneistä juurikin se, samoin kuin ylensyöntikin, joka täytyy pitää kurissa. Ilman tietynlaista kurinpitoa nämä kaksi voivat turmella meidät ja tiputtaa lähtökuoppaan uudelleen. Työelämässä varsinkin ahneus näkyy tapana hallita kaikkea, niin ettei muille jää mitään. Tämä on varsinkin yleistä tiimityöskentelyssä ja johtamisessa. Ei osata tai uskalleta delegoida, koska koetaan muut alempiarvoisina ja jopa huonoina. Ahneella on aika usein se kuuluisa paska loppu.

LAISKUUS on varmasti klassisin, ei jakseta tehdä mitään tai mikään ei kiinnosta. Laiska työntekijä on yleensä työpaikan riesa, niin liiketoiminnan kuin työympäristön silmissä. Laiskuutta esiintyy meissä kaikissa, emme aina jaksa ja se on ok, kun puhutaan pienestä ripauksesta laiskuutta työpäivän aikana. Meidän ei tarvitse aina toimia kuin duracell-puput.

Posiitivista syntisyyttä

Olen paljon todistanut viimeisen 10-vuoden aikana työelämässä näitä syntejä. Olen nähnyt miten ne rikkovat työpaikan kulttuuria, mutta miten ne oikeanlaisissa käsissä saavat ihmeitä aikaan, joka ajaa niin yrityksen liiketoimintaa kuin kulttuuriakin parempaan päin. Näiden ”syntejen” kanssa täytyy olla varovainen ja ymmärtää niin se hyvä kuin huonokin puoli. Se, että näet näiden potentiaalin positiivisessa valossa vaatii paljon rohkeutta ajatella toisellakin tavalla.

Nämä synnit eivät pelkästään elä työelämässä vaan ne voivat elää sinun omassa tekemisessä vapaa-ajallakin. Mieti ovatko ne positiivisesti eteenpäin sinua vieviä vai junnaatko paikallasi juuri niiden takia?