Uskallatko sitoutua elämääsi?

motivointi, Yleinen

Sitoutuminen on vahva sanana ja tunteena.

Sitoutumisen takana elävät kiinnostus, halu, usko ja kunnioitus. Sitoudumme elämämme aikana hyvin moniin asioihin: opintoihin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, parisuhteeseen, perheeseen, eläimiin, pankkilainaan jne. Tiettyihin asioihin joudumme pakostikin sitoutumaan tai joudumme opettelemaan sitoutumista. Kuitenkin lähestulkoon jokainen asia kysyy vapaaehtoisesti sitoutumistamme. 

sitoutunut2

Sitoutuminen aiheuttaa myös epävarmuutta ja pelkoa.

On se sitten uusi parisuhde tai työ, perheenlisäys tai asunto, niin monesti mieleemme tulee ajatus siitä kuinka tämä tulee onnistumaan. Se on aivan normaali ajatus ja sitä ei pidä väheksyä. Kun varsinkin elämässämme tulee isompi mahdollisuus muutoksen kera, aiheuttaa se väkisinkin epävarmuutta. Se johtuu täysin siitä, että asia on uusi ja se koskettaa sinua sekä mahdollisesti koko perhettäsi.  

Sitoutumiseen vaikuttavat myös aiemmat kokemukset. Yleensä suurimman epävarmuuden luo se, kun olet kokenut aiemmin todella negatiiviseen lopputulokseen päättyneen sitoutumisen. Ihmekös, jos se aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta. Edelleen, se on normaali tuntemus. Olet aivan normaali ihminen tuntemuksien ja ajatuksiesi kera. Älä anna pelolle voimaa!

Sitoumista on kahdenlaista: niin rationaalista kuin emotionaalista.

Rationaalinen sitoutuminen on juurikin järjen käyttöä tilanteissa, jossa punnitaan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Itse tunteet, vaistot ja halu ovat pienemmässä roolissa. Emotionaalinen eli tunnepohjainen sitoutuminen on taas vahvasti tunteiden, vaistojen ja kiinnostuksen johdattelema, se voi joissakin tilanteissa sokaista järjenkin kokonaanpois, jos tunnepuoli on todella vahva. 

Sitoutuminen vaatii luottamusta ja optimistista asennetta. Sitoutuminen on aina riskialtis, mutta jos emme ottaisi niitä riskejä elämässä, niin emme kulkisi eteenpäinkään. Sitouminen on parhaillaan sekoitus tunteita, vaistoja ja itse järkeä. Sitoutuminen on erityisesti maalaisjärjen käyttöä tunnepohjaisesti.

Sitoutuminen ei ole kaikille helppoa, tiedän sen oikein hyvin. Olen itse ollut aikamoinen tuuliviiri sitoutumisen kanssa, tehnyt varsinkin tunnepohjaisia ratkaisuja, mutta taas käyttänyt paljon rationaalistakin puolta sitoutumisteni kanssa. 

Sitoutumiskammo ei ole poistunut minusta, mutta muuttunut kuitenkin kevyemmäksi. Jokaisella meistä on pieni sitoutumiskammo ja se on mielestäni yksi vaistojemme ominaisuus. Se on aina se korvan takana oleva ”MITÄ JOS”-kortti: sitä kannattaa kuunnella ja miettiäkin, mutta sille ei kannata antaa liikaa valtaa tietyissä asioissa.

sitoutunut3.png

Mitä sitoutumiselta saa? Sitoutuminen kehittää ja kasvattaa meitä yksilöinä. Sitoutuminen myös kuljettaa meitä eteenpäin, kohti tavoitteita ja päämääriä. Sitoutuminen vaikuttaa myös omaan itsetutkiskeluumme – ja tuntoomme sekä henkiseen hyvinvointiimme. Sitoutuminen parhaimmilaan antaa meille valtavan upeita seikkailuita ja kokemuksia, jotka vahvistavat meitä. Pahimmillaan sitouminen vetää maton jalkojen alta, mutta kuten olen sanonut niiden tilanteiden koittaessa: suhtautuminen ja asenne ratkaisee!

Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

motivointi, Yleinen

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Yrityskulttuurin 7 kuolemansyntiä

Yleinen

Looking-after-your-business-800x480YLPEYS –  KATEUS – VIHA – LAISKUUS – AHNEUS – YLENSYÖNTI – HIMO

Uskon tai saatan jopa vannoa, että nämä synnit näkyvät työyhteisöissä, huolimatta siitä millainen kulttuuri yrityksessä vallitsee. Pahimmassa tapauksessa nämä synnit hallinnoivat yrityksen arvoja ja kulttuuria sekä toimintapoja, näkyvästi tai taustalla. Parhaimmassa tapauksessa osa synneistä voi johtaa huikeaan itsensä kehittämiseen, yrityksen kasvuun ja liiketoimintaan positiivisesti. Jotta siihen päästään se vaatii rohkeaa ja avointa heittäytymistä jokaiselta tekijältä yhteisössä.

Erityisesti YLPEYS ja HIMO voivat ajaa meitä kohti positiivista kehitystä ja erinomaista kulttuuria. Tarkoittaen, että olet aidosti ylpeä työstäsi, yrityksestä ja seisot sen takana. Intohimo ajaa taas meitä tekemään asioita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittämään niin omaa toimintaamme kuin myös pohtimaan asioita eri näkökulmalta.

Työyhteisö alkaa mätänemään, kun ylivallan saa KATEUS, VIHA JA AHNEUS. Nämä kolme saavat niin yhdessä kuin erikseen paljon ristiriitoja, epävarmuutta ja luottamuspulaa aikaan. Kateus ja ahneus ovat kuitenkin ne, jotka voidaan ottaa positiivisessa valossa huomioon. Me kaikki kadehdimme jollakin tapaa toisiamme ja se saa meidät tekemään hyvässä valossa enemmän asioita.

Muistan kuinka kadehdin aikaisemmassa työpaikassani esimieheni rohkeutta ja rauhallisuutta tarttua kiinni ikäviinkin asioihin. Kateus on sanana ehkä karski, mutta kyllä minä kadehdin. Päätin kuitenkin itsekin rohkaistua ja heittäytyä ottamaan enemmän koppia niistä ikävimmistäkin asioista. Mikään ei ole parempaa kuin saada palautetta ja kiitosta rohkeasta heittäytymisestä samaiselta esimieheltäni.

Ahneus on se, jotka potkii meitä myös eteenpäin. Ahneus voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Se on synneistä juurikin se, samoin kuin ylensyöntikin, joka täytyy pitää kurissa. Ilman tietynlaista kurinpitoa nämä kaksi voivat turmella meidät ja tiputtaa lähtökuoppaan uudelleen. Työelämässä varsinkin ahneus näkyy tapana hallita kaikkea, niin ettei muille jää mitään. Tämä on varsinkin yleistä tiimityöskentelyssä ja johtamisessa. Ei osata tai uskalleta delegoida, koska koetaan muut alempiarvoisina ja jopa huonoina. Ahneella on aika usein se kuuluisa paska loppu.

LAISKUUS on varmasti klassisin, ei jakseta tehdä mitään tai mikään ei kiinnosta. Laiska työntekijä on yleensä työpaikan riesa, niin liiketoiminnan kuin työympäristön silmissä. Laiskuutta esiintyy meissä kaikissa, emme aina jaksa ja se on ok, kun puhutaan pienestä ripauksesta laiskuutta työpäivän aikana. Meidän ei tarvitse aina toimia kuin duracell-puput.

Posiitivista syntisyyttä

Olen paljon todistanut viimeisen 10-vuoden aikana työelämässä näitä syntejä. Olen nähnyt miten ne rikkovat työpaikan kulttuuria, mutta miten ne oikeanlaisissa käsissä saavat ihmeitä aikaan, joka ajaa niin yrityksen liiketoimintaa kuin kulttuuriakin parempaan päin. Näiden ”syntejen” kanssa täytyy olla varovainen ja ymmärtää niin se hyvä kuin huonokin puoli. Se, että näet näiden potentiaalin positiivisessa valossa vaatii paljon rohkeutta ajatella toisellakin tavalla.

Nämä synnit eivät pelkästään elä työelämässä vaan ne voivat elää sinun omassa tekemisessä vapaa-ajallakin. Mieti ovatko ne positiivisesti eteenpäin sinua vieviä vai junnaatko paikallasi juuri niiden takia?

Näytönpaikka: show me your potential!

Yleinen

Muistan kuinka isäni sanoi minulle ennen altaaseen hyppäämistä, että näytä niille kuka polskii parhaiten. Minähän polskin itseni kärkisijoille, vaikka tunsin etten ole kilpailijoista parhain. Saatoin ehkä olla tekniikaltani heikompi, mutta kestävyydeltäni taas vahvimpia uimareita. 

Meillä jokaisella on elämässä useampia näytönpaikkoja. Yleensä ne voivat olla asioita tai tilanteita, joissa tiedostamme sen oman potentiaalimme. Erityisesti työmaailmassa, näytönpaikka vaatii rohkeaa heittäytymistä uusiinkin tilanteisiin, jotka mahdollistavat pienen epämukavuuskentällä riehumisen.pexels-photo-medium

 

 

Näytönpaikasta paikan näytöksikö?

Entä, kun mahdollisuus joka sinulle on annettu, menee penkin alle? Hyvä esimerkki on juurikin uusi työtehtävä tai ylennys. Olet niin into piukassa asiasta, että unohdat olennaisen: tavoitteesi. Keskityt turhiin ja pieniin asioihin, jotka eivät näytä potentiaaliasi. Niihin keskittyminen saattaa jopa kääntyä sinua vastaan ja lopputuloksena on potku takalistolle. Tämän lisäksi voit kokea turhautumista ja pelkoa, epäuskoisuus tulee mukaan karuselliin. On ymmärrettävää etteivät asiat aina mene kuten on suunnitellut. Jokaiseen asiaan emme pääse suoranaisesti vaikuttamaan, mutta niissäkin tilanteissa meille on annettu mahdollisuus.

Paljon näytönpaikat riippuvat erilaisista kyvyistämme: kyky hallita, kyky omaksua, kyky toimia ja kyky liikkua muutosten myötä sekä kyky vaikuttaa. Ilman näitä kykyjä on kovin vaikeaa olla näytönpaikan näyttäjä.pexels-photo-129742-medium

Näytönpaikka on aina mahdollisuus. Se on mahdollisuus tietenkin sanansamukaisesti näyttää muille, mutta näyttää eritoten meille itsellemme. Se on myös mahdollisuus rakentaa jotain uutta, kehittää osaamista/ammattitaitoaan, luoda uusia ihmissuhteita ja jopa mielestäni mullistaa omaa että muiden maailmaa!

Mikä on tavoitteesi motiivi?

motivointi, pelko, Yleinen

22527-Walt-Disney-Quote-If-you-can-dream-it-you-can-do-itMieti yhtä asiaa jota tavoittelet tällä hetkellä. 

Kysy seuraavaksi itseltäsi kuinka hyvin toimintatapasi kuljettavat sinua kohti tuota tavoitetta?

Jos ajattelet etteivät ne kuljeta ollenkaan vaan olet jumissa, niin seuraavaksi mieti miksi tavoittelet juurikin sitä? 

Monesti tavoitteet sekoitetaan haaveisiin. Haaveilemme lottovoitosta, paremmasta työstä, hienommasta asunnosta tai autosta, Michael Korsin punakultaisesta timanttikellosta, koirasta, lapsista, kumppanista.

Kysyttäessäni vaikkapa valmennuksissani henkilöltä tavoitteista, niin päällimmäisiä asioita ovat työ, perhe, terveys ja ne klassiset materialistiset asiat. On upeaa, että tavoittelemme asioita, mutta itse tavoite on erotettava myös haaveista. Miksi? Jos vain haaveilemme asioista, niin tällöin emme tavoittele niitä tarpeeksi. Tämä on sitä kuuluisaa paikallaan junnaamista.

Elämme haavekuplassa, mutta emme ole tarpeeksi rohkeita poksauttamaan sitä kuplaa, jolloin haaveesta syntyy tavoite.

Olen itse elänyt haavekuplassa luultavammin yli 10-vuotta. Haaveilin asioista ja jos minulta kysyttiin miksen tavoittele niitä, niin kerroin ettei minusta ole siihen. Eikö kuulostaakin jotenkin turhauttavalta haaveelta? Nyt kun mietin vaikkapa 10-vuoden takaisia haaveitani, niin olen niistä toteuttanut kirkkaasti 5 minulle tärkeää asiaa. Miten? Ajattelumallin ja mielen valmentamisen avulla.

Jotta juuri sinäkin saat sen haavekuplan poksautettua ja heitettyä tavoitteen harteillesi, niin on aika alkaa valmentamaan mieltä. Itse tykkään suorastaan manipuloida omaa mieltäni. Nykyään jos mietin jotain unelmaani, josta olen tehnyt tavoitteeni, niin ajattelen että minähän pystyn siihen. Ympäri kyliä höpistään kuinka tärkeää on se positiivinen ajattelumalli, mutta karumpi fakta on se ettei positiivinen ajattelumalli paljoakaan auta, jos toimintatapamme on juurikin käänteinen.

Tässä kohtaa on hyvä kysyä mikä on motiivisi tähän tavoitteeseen?

Motiivi on juurikin se tuli perseemme alla, joka liikuttaa meitä tavoitetta kohti. Se on sen koko homman ydin! Ilman sitä on vaikea saada toimintatapamme tavoitteellisiksi. Olet varmasti joskus kuullut Maslown tarvehierarkiasta? Suosittelen tutustumaan siihen ihan vaikka iltasadun pohjalta!

Tavoite kuin tavoite, miinakenttä on aina tavoitteen ympärillä, pitämässä huolen, ettei matka ole ruusuinen! Oletko tietoinen, että miinakentästä voi poimia ne miinat pois ja tehdä siitäkin kentästä tavoitteeseen sopiva? Sinun käsissäsi se tavoite makaa, joten mikset kulkisi kohti sitä? Matka on aina vaikea, mutta tavoitteeseen pääseminen on sen kaiken arvoista! Been there and done that. Eli:

  • Tavoitteet vaativat uhrauksia ja uusien asioiden/tapojen opettelua
  • Menneisyydessä ei kannata roikkua
  • Positiivinen ajattelumalli on vaikea, mutta mieltämme manipuloimalla se tekee ihmeitä
  • Toimintatapojen on kuljettava tiivisti ajattelumallin ja tavoitteen kanssa
  • Kukaan ei kuljeta sinua sinne tavoitteeseen, ainoastaan antaa tukea ja kannustaa!

Kuinka sinä siis ajattelet omasta suorituskyvystäsi?

Kysy tässä kohtaa uudelleen itseltäsi KUINKA HYVIN TOIMINTATAPASI KULJETTAVAT SINUA KOHTI TAVOITETTASI?

Tärkein asia on juurikin motiivi, joka saa sinut toimimaan tavoitetta kohti. Jos motiivi ei ole kunnossa, niin tällöin ei ole motivaatiota mennä tavoitepolkua. Erotatko itse motiivisi ja motivaatiosi toisistaan? Ovatko ne yhdessä vai kulkevatko ne aivan omia teitään?

Sweat baby sweat – We are watching!

motivointi, pelko, Yleinen

night-vintage-music-bokeh-largeKädet hikoilevat, pulssi kohoaa ja ääni alkaa värisemään. Tyypillisiä oireita jännitykselle. Esiintyminen niin pienelle kuin suurellekin yleisölle on aina jännittävää. Olet sitten rookie tai jo vanha konkari esiintymisien suhteen.

Tiedättekö mitä, minuakin jännittää esiintyminen ja uudet kohtaamiset, mutta samalla nautin niistä. Kohtaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä, työnhakijoita ja yritysjohtajia. Jokainen kohtaaminen on aina yhtä jännittävä! Mutta entä, kun sinulle tulee mahdollisuus olla tapahtumassa, jossa on 70 henkilöä katsomassa juuri sinua?

Pääsin tällä viikolla osallistumaan Monster Klubiin työni puolesta. Tapahtumassa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja työnhakua: kaksi lempiaihettani, joista mielelläni puhun! Ilokseni pääsin vielä keskustelemaan aiheesta paneeliin, jossa lisäkseni oli 3 muuta rekrytoivaa osapuolta edustamassa ja kertomassa omia ajatuksiansa. Paneelikeskustelua kuunteli tuo 70 henkilöä auditoriossa.

Eli kerrataan:

  • Tapahtuma 70 henkilölle CHECK
  • Paneelikeskustelu, jossa itse olet esiintyvä osapuoli CHECK
  • Paikkana iso auditorio CHECK

Kuvittele itsesi tuohon tilanteeseen ja tilaan. Tuntuuko kotoisalta?

Ennen tapahtuman alkua menin vessaan, sillä nykyään aina haluan olla sen pari minuuttia ihan yksin rauhallisessa tilassa ennen H-hetkeä. Arvaa mitä minä siellä vessassa teen? Katson itseäni peiliin ja hymyilen, hengittelen muutaman kerran syvään, jotta rauhotun ja lähden vessasta I CAN DO THIS-asenteella pois. Tämä harjoitus on todella suosittu ja ihmekös, koska se auttaa.  Myös Jutta Gustafsberg tekee tätä ja uskokaa pois, kyllä Juttaakin jännittää luentojen pito! 🙂

Kävellessäni yleisön ohi, kohti auditorion alhaalla olevaa pitkää pöytää kohti, pyrin aina ottamaan katsekontaktin yleisöön. Tämä rentouttaa ja samalla näen ketä joukossa istuu. Katson heitä hymyillen ja nyökkäilen, jotta heillekin tulee rento olo. Tämän pienen hetken aikana luon jo jonkinlaisen yhteyden yleisööni. 

Istuessani paikalleni, haen mahdollisimman mukavan asennon ja hengittelen kokoajan syvään, samalla hymyillen jälleen yleisölle. Yleensä tässä kohtaa käteni hikoilevat oikein kovasti ja samalla sormeni muuttuvat jääkalikoiksi. Ei hätää, tässä kohtaa puristelen kättäni nyrkkiin pöydän alla 5-10krt, jotta rentoudun.

Paneelin alkaessa, hörppään äkkiä vettä, jotta kurkkuni ei ole kuiva. Esittelen itseni ja pyrin kokoajan katsomaan jokaista yleisöstä, samalla kun pyrin pitämään myös puhevauhtini rauhallisena, jottei ääni lähde värisemään ja tule puheripulia. Yleensä esittelyvaiheen jälkeen jännitys kaikkoaa.

Entäpä pahat kysymykset? Sellaiset, joihin et oikein tiedä mitä sanoisit tai koet ettet ole samaa mieltä kuin muut panelistit?  Jos olet saanut ennakkoon tietää kysymykset, kannattaa vastausta miettiä jo hyvissä ajoin. Jos kysymys tulee puskista, niin voit rehellisesti todeta ettet osaa tähän oikein kommentoida/ kollega vei sanat suusta/ perustella selkeästi ja vaikkapa esimerkein erimielisyytesi. Ei kannata kokea huonoa fiilistä tällaisista tilanteista. Eri mieltä saa olla ja on okei, jos et tiedä mitä sanoa.

Paneelin lopussa, kiitän yleisöä ja annan heidän poistua rauhassa ensiksi paikalta, tämän jälkeen vastaan mielelläni kysymyksiin ja tapaan osallistujia.

Se mistä itse pidin tuossa paneelissa oli taas epämukavuusalueelle meneminen ja omasta persoonastani kiinni pitäminen: avoin ja rehellinen ote asioihin! Paneelin jälkeen parasta oli kuulla yleisössä istuvilta hyvistä vinkeistäni ja siitä, että olin hyvä esiintyjä. Eli jos itse istut siellä yleisössä ja pidit esiintyjästä, niin kannattaa mennä kertomaan se hänelle. Näin hänkin saa taas rohkeutta tuleviin koitoksiinsa!

Tilaisuus meni hyvin ja itse sain jälleen esiintymisrohkeutta.Tärkeintä mitä tällaisissa tilaisuuksissa on huomioitava,niin edelleenkin se ensivaikutelman luominen. Älä sulkeudu tai piiloudu verhon taakse, ota kaikki huomioon pienellä hymyllä ja vaikka sillä nyökkäyksellä. Käy vessassa / jossain rauhallisessa tilassa tekemäsä hengitysharjoituksia ja sano ääneen, että pystyt tähän.

On se sitten yleisölle esiintyminen, messuständillä seisominen, työhaastattelu, uuden asiakkaan tapaaminen tai vaikkapa Tinder-treffit, niin älä panikoi. Näitä vinkkejä pystyt hyödyntämään jokaisessa uudessa tapaamisessa ja kohtaamisessa! 🙂

 

Kuinka onnistua ja saavuttaa katkeruus

motivointi, Yleinen

Annan sinulle nyt top3-vinkit, kuinka saavuttaa täydellinen katkeroituminen, jolla estää tavoitteet ja unelmat toteutumasta. Tosikoille en suosittele artikkelin lukemista, saattaa sisältää sarkasmia nimittäin.

Katkeraksi-opas, TOP3-vinkit

1.KADEHDI

Kadehdi aivan kaikkia: ystävääsi, facebook-tuttua, naapuria, sisarusta, työkaveria ja jopa puolisoasi. Olemalla kateellinen vellot itseäsi ihanasti ja näin luot ajatusmaailman, että ”no kyllä muut saa ja onnistuu, mutta minä en.”. Siinä maailmassa on mahtava olla, koska silittelet omaa päätäsi jatkuvasti ja negatiivisuus suorastaan valtaa päiväsi. Mielettömän siistiä! Kateutta kannattaa erityisesti harrastaa myös työelämässä, koska näin varmistat että pysyt omassa kentässäsi loppuun saakka ja tarjoat samalla surkuhupaista keskusteltavaa työporukan kuppikunnille olemassa olollasi.

2.ARVOSTELE ja OLETA

Muista myös arvostella asioita ja ihmisiä. Arvostella kun voit niin ulkoista olemusta tai sitten vaikkapa toisen onnistumisia. Oleta aina, että kaikki ovat saaneet elämänsä laadun ja onnistumiset helpolla. Sinä kun et mitenkään voi saavuttaa samoja asioita tai toteuttaa unelmiasi, koska olet sinä. Oleta myös, että kaikki hienot autot ja asunnot on naapuri saanut kultalusikka suussa-meiningillä, sillä ethän sinä nyt voi uskoa hänen tehneen kovaa työtä sen eteen.

3. PYSY MENNEISSÄ

Kannattaa jäädä vellomaan menneitä ja pysyä siellä, koska eihän tulevaisuutta kannata innolla odottaa. Ei se mitään hyvää tarjoaisi kuitenkaan! Jää oikein miettimään näitä asioita ja hetkiä. Varsinkin kannattaa katkeroitua niistä hetkistä, kun kaikki ei mennytkään suunnitellusti. Poikaystävä jätti tai petti, työkaveri sai sen sinun odottamasi ylennyksen, opiskelupaikka meni sivusuun, joku ystävistä dumppasi sinut elämästä pois jne jne. Muista kuitenkin se, että kun nämä tapahtui niin vika on aina ollut heissä eikä sinussa! Älä koskaan etsi syytä itsestäsi, sillä olet täydellisyyden perikuva. Pysy menneissä ja muistele kuinka kaltoin sinua on kohdeltu ja kuinka muilla menee paremmin. Muistele usein myös kuinka hankalaa sinulla on ollut verrattuna muihin.

Harjoittamalla näitä kolmea kohtaa saavutat hyvin katkeruuden korkeimman tutkinnon ja takaat itsellesi muuttumattoman elämän. Saat varmasti myös paljon ajateltavaa ja sisältöä elämääsi vellomalla ja vertaamalla niin asioita kuin ihmisiä sekä elämäntilanteita.

Pelon tunne ja keinot pelon käsittelemiseen

Yleinen

Pelkoa on monenlaista ja monesti menneisyyden pelkojen annetaan vaikuttaa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Pelko itsessään on erikoinen tunne ja se voi näkyä ihmisessä erilailla. Jotkut voivat olla todella epävarmoja, ujoja tai jopa vihamielisiä.

Pelko monesti piilotetaan ulkopuolisilta, koska se koetaan heikkoutena. Mitä jos emme pelkäisi enää pelkojamme?

Viime vuonna käsittelin vahvasti omia pelkojani, jotka liittyivät tavoitteisiini niin työssä kuin vapaalla. Tartuin pelkojani sarvista kiinni ja toin ne jopa esille henkilöille, joille niistä en olisi voinut kuvitellakaan kertovani.  Tuodessani ne esille, en kuullut kertaakaan olevani pelkuri. Se oli itseasiassa yksi peloistani, myöntää pelkoni ja mitä tapahtui: Sain tukea ja kannustusta kohdata ne.

Yksi vahvasti näkynyt pelkotila on ollut onnistumisen pelko.

Kohtaan työssäni työnhakijoita eri aloilta niin haastatteluissa kuin tapahtumissakin. Siinä lyhyessä ajassa he ovat uskaltautuneet jopa avautumaan ulkopuoliselle henkilölle henkilökohtaisemmistakin asioista: pääosin työttömyyden tunteistaan ja työnhaun tuomista paineista.. Joissakin hakijoissa on esiintynyt erilaisia pelkotiloja työnhaun suhteen. Ne ovat voineet olla ulkonäköpaineita, ikäpaineita, koulutuspaineita tai jopa puolisoon liittyviä paineita.  Yksi vahvasti näkynyt pelkotila on ollut onnistumisen pelko.

Mietin omakohtaisen kokemuksen myötä, miksi pelkäämme onnistua. Itselläni huomasin tuon pelon tulevan itse pelkotilan mukavuudesta. Kuulostaa varmaan hullulta, kuka pitää pelkoa mukavana?

No ilmeisesti itse pidin useammat vuodet, koska en uskaltanut kohdata sitä. Tässä voi ottaa erään esimerkin järkeistämään: Meillä jokaisella on varmasti joku henkilö ollut elämässä, joka on polkenut alaspäin tai ollut muuten niin vahva persoona ettei hänelle ole uskaltanut sanoa suoraan. Tuo henkilö on verrattaessa pelkoon: se on niin vahva ettet uskalla sanoa päin naamaa asioita, vaan tyydyt valittamaan niistä pääsi sisällä tai muille henkilöille. Tämä henkilö/pelko saa sinusta otteen ja ohjailee sinua syvemmälle negatiivisuutta.

 Mieti mistä pelkosi tulevat, mitkä asiat ovat kuuluisat juurisyyt pelollesi?

Keinoja pelon käsittelemiseen löytyy monia ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Tässä on omakohtainen harjoitusmenetelmäni, joka on auttanut omien pelkotilojeni kanssa. Jaan sen ja muistutan, että joillekin voi toimia toisenlainen menetelmä.

Pohdi ja kirjoita seuraavat asiat itsellesi ylös:

1. Pelkosi

2. Mihin asioihin pelkosi vaikuttavat

3. Mitkä ovat tavoitteesi

Voit tehdä vaikka klassisen mindmapin, pääasia että saat kirjoitettua pelkosi ylös. Tämän jälkeen pureskele nuo osat rauhassa.

Mieti mistä pelkosi tulevat, mitkä asiat ovat kuuluisat juurisyyt pelollesi?

Me kaikki olemme joskus epäonnistuneet tai kunnolla jopa munanneet. Älä paheksu sitä. Niinhän sitä sanotaan ettei menestys ole suora polku huipulle, vaan mieletön sekamelska. Sitä se kyllä on! Pitää käydä syvällä montussa ja välillä ottaa peruutusaskelia. Tärkeintä on se oma asenne: päättäväisyys nousta takaisin jaloilleen ja yrittää.

Pelko on se tila, josta voi tulla jopa oma mukavuusalue pahimmassa tapauksessa.

Seuraavaksi pohdi mihin kaikkeen nämä pelkosi vaikuttavat ja mitä ne estävät sinua tekemästä.

Pelko on se tila, josta voi tulla jopa oma mukavuusalue pahimmassa tapauksessa.

Omakohtaisen kokemukseni vuoksi suosittelen ettei sinne jäädä märehtimään! Hankaloitat ainoastaan asioita, erityisesti omia voimavarojasi.  Kun olet miettinyt mihin pelkosi vaikuttavat, niin tässä kohtaa sinun pitäisi kokea ainakin yksi iso ”Ahaa”-hetki, joka auttaa valaisemaan asioita. Pelkojen kohtaaminen ei käy kuitenkaan yhdessä yössä.

Ole siis armollinen itsellesi, tämä voi olla pitkä prosessi. Suosittelenkin että keskustelet peloistasi lähipiirissäsi tai ammattivalmentajan kanssa, mitä ikinä pelkosi ovatkaan – apua on saatavilla.

Kun itse astuin tietyistä peloistani irti, alkoi urakehitykseni menemään tiettyyn suuntaan.

Viimeisimpänä mieti tavoitteesi: mitä haluat elämältäsi. Niiden ei tarvitse olla liian tarkkoja, koska asiat muokkautuvat ja etenevät tavoitteitasi kohti, kun pääset peloistasi irti.

Esimerkiksi itselläni oli tavoitteena uraa kohtaan tehdä töitä ihmisten parissa, auttaen ja valmentaen heitä. Kun itse astuin tietyistä peloistani irti, alkoi urakehitykseni menemään haluttuun suuntaan. Olen tuon pelkokaapista ulos astumisen jälkeen suorittanut 3 minulle tärkeää tavoitetta uralla. Pääpotti näkyy edessäni, mutta en edelleenkään tiedä mikä se tarkalleen on.

Ei ole siis negatiivinen asia, jos et tarkalleen tiedä mitä sinä haluat. Pääpiirteet auttavat sinua tiedostamaan ja muista, että joskus tavoitteet/suunnitelmat muuttuvat kehityksen tiellä.

Halusin tuoda tämän pelkoasian esille, sillä viikonloppuna aloitan yhden urahaaveeni parissa koulutuksen. Tuohon koulutukseen en olisi pystynyt menemään, jos en olisi pelkojani kohdannut ja käsittellyt niitä. Koulutukseen pääseminen on siis osittain keskisormen näyttämistä vanhoille peloilleni.

Haluankin tässä kohtaa rohkaista teitä, jotka elävät pelossa tai antavat pelon hallita liikaa elämää sekä tavoitteita. Erityisesti rohkaisen työnhakijoita ja niitä, jotka painivat oman työnsä kanssa, niin miettimään nuo kolme mainitsemaani asiaa.