Jos haluat menestyä, ota aikaa unelmoinnille

Yleinen

Jokainen meistä haluaa menestyä jollakin tasolla elämässään.

Menestyminen on kuitenkin laaja käsite ja merkitsee meille jokaiselle eri asioita. Siinä missä toinen haluaa menestyksen olevan mainetta ja mammonaa, niin toiselle menestyminen voi olla arjessa selviytymistä, pieniäkin juttuja. Toistemme menestymisen tahtoa ja kohteita ei sovi koskaan vähätellä, menestyä kun voi hyvin eri tavoin ja eri laajuudella.

Mitä tulee työelämään, niin menestyminen on yksi suurimpia mittareita. Yritykset janoavat menestystä, se nyt ei tule kenelläkään yllätyksenä. Myös moni meistä haluaa menestyä uransa suhteen, on se sitten vastuunkannon tai työtehtävien osalta.

Kaiken menestymisen takana, on se sitten yksilön, yhteisön tai yrityksen, on unelmointi.

Miten unelmointi vaikuttaa menestymiseen?

Unelmointi voidaan sanana kokea hieman harhaanjohtavana ja liian pumpulisena.

Unelmointi on visiointia, tavoitteiden asetantaa.

Yritysmaailmassa puhutaan enemmänkin visiosta, siitä mihin yritys tähtää tulevien vuosien kuluessa. Visio luo merkitystä, visio sitouttaa, visio vetoaa tunteisiin.

Unelmointia tai visiointia, niin sitä kannattaa harjoittaa säännöllisesti.

Ota oma aikasi vaikka viikosta ja unelmoi. Kirjoita ne unelmat tai visiot ylös ja lähde rohkeasti tavoittelemaan niitä. Tee konkreettisia peliliikkeitä, aivan niitä pikkuriikkisiäkin. Menestymisen juna lähtee liikkeelle jo aivan pienestä. Mieluiten pieni askel eteenpäin kuin ei askelta ollenkaan.

Olen aina unelmoinut ja saanut siitä poltetta matkalleni. Töyssyjä ja kaatumisia on tullut vastaan ja niitä pitääkin tulla, ne ovat juuri niitä hetkiä jotka testaavat tahtoasi unelmaa kohtaan. Vahvat unelmat ovat olleet eteenpäin kantava voima aina elämässäni. 

Unelma voi olla myös aivan järjetön, mutta siitäkin huolimatta, täysin mahdollinen.

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun menestystarinan takana olisi aivan ylimalkaisen hullu unelma. Ne tarinat ovat juurikin niitä, jotka inspiroivat meitä toteuttamaan hulluimpiakin unelmiamme. Niitä tarinoita tarvitaan tähän maailmaan, koska kaikki on mahdollista niin kauan kuin on unelmia.

Unelmoi siis rohkeasti, äläkä anna mahdollisten esteiden musertaa niitä.

 

Tunteella työssä vai työssä tunteitta?

Yleinen

Itkin tänään työpaikalla ja työkaverini näki sen. Itkun sai aikaan henkilökohtaisen elämän asiat. Minua ehkä hävetti hieman tilanne, mutta kuitenkin samalla tiedostin, että hänelle jos kelle voin tunteeni näyttää. Tämän jälkeen oli helpompi jatkaa päivää ja keskittyä taas täysillä työhön.


Tunteet puhuttavat paljon, tuntuu että toisaalta tunteet ovat tabu monelle. Kuuluvatko ne tunteet sitten työpaikalle ja työyhteisöön? Saavatko tunteet sekä näkyä että kuulua siellä? 

Tunteet työssä

Reipas kymmenisen vuotta sitten työelämä oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Jopa koettiin, että oli heikkoutta näyttää tunteita, saati puhua niistä. Tunteet eivät kuuluneet työpaikalle. Omista asioista puhuminenkin saattoi olla työyhteisöissä kiellettyä, koska ajateltiin että työ ja henkilökohtainen elämä täytyy pitää täysin irrallaan toisistaan.

Tuosta ajatusmallista on onneksi hyvin monessa yrityksessä päästy irti vuosien saatossa. Sen kertoo jo sekin, että asiasta on alettu rohkeasti puhumaan ja juurikin rohkeudella tämäkin tabu saadaan varmasti murrettua ellei ole jo viimein saatu!

On mielestäni väärin ajatella, että työ on työtä, kun se on todella iso osa monen meistä elämää, kuten on myös tunteemmekin! Se mitä tunteita työmme synnyttää meissä, se millaisia tunteita yrityskulttuuri, työkaverit ja esimiehet meissä herättävät, ne tunteet kertovat meille todella paljon! Saati ne tunteet mitä koemme henkilökohtaisessa elämässämme.

Muistan urani alkuaikoina kuinka koin ahdistavaksi jopa sen ettei tunteita saanut oikein näyttää. Äärimmäisen tunneherkkänä ihmisenä oli välillä todella vaikeaa olla, koska aistin omien tunteideni lisäksi myös toisten tunnetilat. Joskus koin jopa uupumista siitä kuinka olin kantanut toisten tunnetiloja itse, kun en tiennyt miten toimia herkän aistini kanssa.

Uskon, että herkkyyteni vuoksi kiinnostuin vuosia sitten myös perehtymäänkin tarkemmin ihmisten tunnetaitoihin ja tunnetilojen käsittelemiseen. Tunteiden ymmärtäminen avarsi omia silmiäni sekä opin myös käsittelemään suhtautumistani toisten tunnetiloihin. Oman henkisen hyvinvointini kannalta tämä oli varmasti yksi tärkeimpiä oppejani.

Tutustu itseesi, tunnet tunteesi

Tunteet vaativat paljon itsetuntemusta. Kun tunnet itsesi, niin osaat käsitellä ja toimia paremmin tunteidesi kanssa. Olen itse tunneherkkä, mutta en ole aina tiedostanut sitä piirrettä. Kun olen tutkinut ja perehtynyt tunneherkkyyteen, olen oppinut tiedostamaan paremmin tunteideni juuret, miksi koen juurikin näin? Miksi reagoin tiettyihin asioihin juurikin tällä tunteella. Olen oppinut juurikin nämä asiat tutustumalla itseeni paremmin, löytämällä syyn tunnereaktioihini.

On tärkeää muistaa, että tunteemme kertovat aina jostakin, mutta se mitä sillä tunteella teemme, riippuu täysin meistä itsestämme. Näin joku viisas minulle joskus kertoi ja tämä jos mikä on ollut ohjenuorani tunteiden kanssa.

Työelämässä ja varsinkin omassa työssäni tunteet ovat päivittäin läsnä, koska ihmiset ja heidän tunteet ovat minun asiakkaitani. Upein tunne, jonka koen on juurikin se, kun ihminen uskaltaa puhua ja näyttää tunteensa. Silloin ihminen on oikeasti avoin. Niin kauan kuin tunteitaan ei näytä tai niitä jopa pakoilee, niin kauan on ihminen sulkeutunut.

Tunteet ovat rinnastettavissa happeen, ilman tunteita on jokaisen vaikea olla, ne vaan kuuluvat osaksi meitä. Jokainen meistä, sellainenkin joka ei ole kykeneväinen näyttämään tunteita, tuntee jotakin.

Tunteet ovat monimutkaisia, välillä todellisia pirulaisia. Tunteet voivat olla myös todella kuormittavia, olivat ne omia tai toisten. Opetellaan tuntemaan siis tunteemme ja niiden juuret, ei anneta tunteiden tukahduttaa meitä ja ympärillämme olevia.

Jos tunnet iloa, näytä se. Jos tunnet pelkoa tai uupumusta, kerro se! Älä jumiudu tunteidesi taakse, keskustele tunteidesi kanssa ja uskalla myös tuoda tunteesi esille!


Sorrutko kiireeseen? Näillä keinoilla hallitset paremmin aikaasi.

Yleinen

”Kiirettä pitää!” – Kuulostaako tutulta? Oletko kenties näin kommentoinut, kun joku on kysynyt kuulumisiasi. Monelle meistä kuuluu kiirettä ja monet meistä elää jatkuvassa kiireessä tai sen tunteessa. Osalle meistä kiire on myös tekosyy jättää joitakin asioita arjestamme pois. ”En valitettavasti ehdi, kun kova kiire töissä ja kotonakin pitää tehdä sitä ja tätä.”.

Kiire on ihana tekosyy

Olen itse ollut aikoinaan kiireeseen-sortuja ja siihen tukeutuvakin satunnaisesti. Oli helpompi sanoa olevansa kiireinen kuin lähteä kertomaan mitä kaikkea elämässäsi sillä hetkellä tapahtui.

Vuosien aikana pyrin välttämään kiire-ajattelua, koska oikeasti en ollut edes kovin kiireinen, ainakaan vapaa-ajallani. Nykyään tosin tietyissä tilanteissa, varsinkin jos haluan olla omissa oloissani ja minua pyydetään johonkin, vetoan ”kiireeseen”. Sitä harvemmin kyseenalaistetaan ja siihen on helppo syynätä joitakin asioita.

Kiirettä pitää myös työelämässä. Nykypäivänä erityisesti tietyillä aloilla ja/tai tehtävissä työntekijään kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet ja työkuorma siinä samassa. Työstä on tullut siis paljon kuormittavampaa ja päivänkin aikana voi olla monta rautaa tulessa tai tulipaloakin sammutettavissa.

Kiire on ihana tekosyy, mutta onko meillä oikeasti nyt niin kiire?

Miten kiirettä hoidetaan?

Kiire syntyy kun emme osaa hallita aikaamme. Uskon vahvasti ettei kiirettä tai ainakaan niin suurta kiirettä synny, kun osaamme prorisoida työkuormamme oikein. Toki joillakin meistä se itse kiire ei koskaan tule poistumaan, mutta sitä pystyy johtamaan omalla toiminnallaan ja arvoillaan. Näen kiiressä saman kuin stressissä:  on positiivista ja negatiivista kiirettä.

Positiivinen saa hyvin toteutettuna henkilön tuottamaan ja priorisoimaan oman työnsä sekä arkensa. Negatiivinen taas imee henkilön innostuksen, työn laadun ja hyvinvoinnin.

Kiireen paras ystävä on siis priorisointikyky ja itse järki. Itseämme johtamalla oikein saamme joko taltutettua kiireen ja hallittua aikaamme tai organisoitua asiat kiireen keskellä tehokkaammaksi.

Kiirettä pitää hallita ja mikäli kiire syntyy työstä, niin täytyy olla myös armollinen, itselleen että työlleen. Vielä kun meitä ihmisiä ei ole tuunattu roboteiksi, vaikka joillakin aloilla robotit korvaavatkin meitä ahkerasti. Työssä itse työkuorman priorisointi ja aikatauluttaminen ovat avaintekijöinä, jossa niin esimiehen kuin johdonkin tuki ovat avainasemassa.

Resepti kiireeseen

1.Priorisoi, priorisoi ja vielä kerran priorisoi asiat tärkeysjärjestykseen.

En usko, että kaikki ne sinun kiirelistalla olevat asiat ovat juuri sen päivän tai viikon tehtäviä. Tee tehtävälista ja vaikka oma lukujärjestyksensä niille. Itse pidän Outlook-kalenteria, mutta isoimpien tehtävien osalta Trello on ollut yksi hyvä väline esim. projektinhallintaan. Voit listauttaa tehtäväjonosi kolmeen eri tärkeyteen:

Prio1: tämä ei voi enää odottaa, hoida se heti

Prio 2: tämä on kiireinen, mutta ehtii odottamaan hetken

Prio 3: tämä ei ole niin kiireinen, ehtii tekemään sitten kun Prio1 ja 2 on tehty

2.Syö se sammakko!

Yksi hyvä oppi, johon olen perehtynyt on, ”Eat that Frog”-ajattelumalli, jonka on kehittänyt Brian Tracy (tuo ihmismielen nero) ja suosittelen lukemaan kirjan aiheestakin. 

Tämä ajattelumalli tarkoittaa, että syöt heti ensimmäisenä päivän ikävimmän tai haastavimman sammakon eli tehtävän. Näin saat sen mielestäsi pois ja voit keskittyä muihin, hieman kevyempiin tehtäviin. Sammakko on hyvä nauttia heti aamupalaksi, menee loppupäivä mukavammin kun sammakko ei ole enää tehtävälistalla.

3.Sulje häiriötekijät!

Työskenneltyäni useat vuodet avokonttorissa on häiriötekijöiden sulkeminen tärkeä osa työssä suoriutumiselle. Nykyään pystyn keskittymään erinomaisesti melun keskellä, mutta paras oma keinoni on pistää kuulokkeet korville ja laittaa Spotifysta soimaan hyvää musiikkia.

Mieti siis omat keinosi kuinka estät työltäsi häiriötekijät.

On myös erittäin sallittua sanoa niin työkaverille kuin perheen jäsenellekin, että sinua ei saa nyt häiritä tai olet seuraavan tunnin poissa tekemässä rauhassa mitä ikinä teetkään. 

Monissa yrityksissä on tänä päivänä hiljaisia työhuoneita tai neukkareita, joissa voi työskennellä sekä unohtamatta tietenkään etätyömahdollisuutta, jota suosittelen hyödyntämään. Pääasia, että löydät itsellesi sopivan paikan ja keinot kuinka voit keskittyä.

Opettele heti samantien tai ensi viikosta alkaen välttämään kiirettä syynä. Jos vetoat jatkuvasti kiireeseen, niin silloin tiedät olevasi hukassa niin priorisointikykysi kuin itsesi johtamisen kanssa. Tee siis oma reseptisi kiireeseen ja noudata sitä!

 

 

Työhaastattelu ja kuinka hakijana voit sen mokata

Yleinen

Tämä on hieman harvinaisempi aihe, mutta satunnaista rekrytointeja tekeville. Joskus tulee niitä hetkiä ettei hakija ilmaannu paikalle ja hän katoaa tuhkatuuleen.Näitä tapahtumia sattuu kaikenikäisten työnhakijoiden keskuudessa. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, kun rekrytoija voi hieman ärsyyntyä.

”Hakija ei ilmaantunutkaan paikalle!”

On ymmärrettävää, jos ennen haastattelua koetkin ettei paikka ole kiinnostava tai olet löytänyt jo toisen työn, mutta se mitä emme katso kovinkaan hyvällä on ilmoittamatta jättäminen. 

Meidän päivämme koostuvat välillä tiukoistakin aikatauluista ja elämme deadlinien keskellä. Yhteen päivään voi mahtua tapaamisia, puhelinsoittoja, haastatteluja, palavereita, back office-tehtäviä ja monia yllättäviäkin asioita. Tämän lisäksi jokaisella rekrytoinnilla on aina oma deadlinensa. Aikatauluttaminen on työmme elinehto ja priorisointi.

Tämän vuoksi, kun varaamme haastatteluaikoja, niin toivomme niiden myös toteutuvan. Joskus kuitenkin ymmärrettävistä syistä ne peruuntuu, yleensä sen vuoksi, että tekijä on ehtinyt ottamaan toisen paikan vastaan. Se on aina harmillinen paikka, varsinkin jos olet ollut todella potentiaalinen tarjoamaamme työtehtävään. 

”Ei tämä työ kiinnostakaan mua”

Jos kuitenkin koet ennen tai jälkeen mahdollisen haastattelun ettei tehtävä ole sinua varten, niin tässä pari tärkeää ohjetta sinulle sarkasmilla varustettuna:

  1. ÄLÄ VAAN PERU HAASTATTELUA

 Jos haastattelu on edessä, niin ole sen verran kohtelias, että ilmoitat rekrytoijalle peruuttavasi haastatteluajan. Paras tapa on soittaa, mutta sähköposti toimii oikein mainiosti myös. Voit myös kiittää mahdollisuudesta ja jos haluat, niin voit kertoa avoimesti miksi et ole kiinnostunut tehtävästä. Emme sitä vaadi, mutta kuulemme mielellämme.

Jos taas olet käynyt jo haastattelussa ja tämä tunne tulee sen jälkeen, etkä halua olla prosessissa mukana, ilmoita siitäkin! Ymmärrämme täysin, jos jokin tehtävä tai yritys itsessään ei ole vastannut odotuksiasi haastattelussa ilmenneiden asioiden jälkeen. Mielellämme myös kuulemme niistä asioista, jotta voimme parantaa omaakin työtämme ja esim. tuoda jotakin epäselvää asiaa tarkemmin esille.

2. ÄLÄ ILMAANNU TYÖHAASTATTELUUN

Kappas, oliko haastattelu sovittu kello 10 ja kello on jo 10 yli? Haastattelija yleensä soittaa sinulle tässä kohtaa, jotta tietää oletko eksynyt vai mitä tapahtunut, varsinkin jos olet unohtanut 1.kohdan.

Yleensä tässä tilanteessa, jos sinua ei tehtävä kiinnosta, niin olet sen verran nolona ettet kehtaa puhelimeen vastata. Kuitenkin se miten hoidat homman asiallisesti tapahtuu yksinkertaisen helpolla tavalla: laita vaikka tekstiviesti tai sähköposti, jossa pahoittelet, kiität mahdollisuudesta ja toivotat hyvät jatkot. 

Vaikka juuri tällä ”unohduksella” tai välinpitämättömyydellä veit toisen aikaa, niin kohteliaisuus on valttia tässäkin! Älä unohda käytöstapoja, koska meillä jää hyvin nimet muistiin hakijoiden osalta vuosienkin jälkeen!

3. TEE KATOAMISTEMPPU

Olitko niin törppö ettet viitsinyt infota mitään, teit näkyvän katoamistempun. Saatoit jopa estää rekrytoijan puhelinnumeronkin, jotta hän ei saa sinuun yhteyttä. Alright, hyvin sä vedät! En suosittele hakemaan yritykseen tai yrityksen kautta töitä pitkään aikaan. Olet päässyt varmasti jollekin mustalle listalle, joten siinä meni mahdolliset tsäänssisi hetkeksi aikaa. Onnea matkaan!

Muista siis seuraavan kerran, kun saat kutsun työhaastatteluun miettiä näitä. Jos tehtävä ei kiinnosta pätkän vertaa, älä haaskaa toisenkaan aikaa, vaan ilmoita kohteliaasti kieltäytyväsi mahdollisuudesta. 

Yksikin päivä nostaa markkina-arvoasi työelämässä: tartu tilaisuuksiin rohkeammin!

Yleinen

Uusi vuosi pärähti käyntiin ja monella on mielessä myös muutokset työn kannalta. Näin rekrytoijana olen positiivisella mielellä siitä, että muutaman viikon aikana olen huomannut vihreää valoa työmarkkinoilla. Mielenkiintoisia työtehtäviä on tullut tarjolle erilaisille toimialoille. Olisiko 2017 se vuosi, joka parantaa työllisyystilannetta? Toivottavasti!

Vaikka työmarkkinat ovat saaneet uutta buustia, niin siitä huolimatta me rekrytoijat kamppailemme sen ikävän asian osalta ettei hakijoita tehtäviin aina löydy. Monesti syynä on osa-ja määräaikaiset työnkuvat, jotka eivät ole kovin monen hakijan kuuma päiväuni. Ymmärrän sen hyvin, koska suurin osa meistä kuitenkin haluaa sitoutua ja saada vakituista turvaa talouteenkin työn puolesta.

Rekrytoijana kohtaan valtavan paljon erilaisilla taustoilla olevia henkilöitä. On niitä, jotka vaihtavat työstä työhön ja niitä, joilla on selkeästi pitkiä työttömyysjaksoja. Moni ajattelee tietenkin, että ne työllistyvät, jotka ovat jo töissä. Se pitää osittain paikkansa, koska kokemuksen arvo voi ratkaista kohtalon loppupeleissä. Kuitenkin omassa työssäni olen nähnyt miten pitkäaikaistyötön saa kokeneen tekijän nenän edestä tehtävän. Syynä on useasti ollut monipuolisempi kokemus, joka on kertynyt osa-tai määräaikaisista työsuhteista. 

Haluankin ravistella teitä, jotka ajattelevat näistä pätkätöistä negatiivisesti, seuraavalla ajatuksella:  Oletko koskaan miettinyt kuinka kallisarvoinen yksi työpäivä voi oikeasti olla? 

Miksi yksikin päivä voi olla kallisarvoinen kokemus?

Se on työkokemusta, se on päivä ammattitaitosi näyttämisestä. Entä projektiluontoiset työt? Ne ovat työkokemusta, ammattitaitosi näyttöä. Entä osa-aikainen satunnainen työ? Se on työkokemusta, näyttöä ammattitaidostasi. Mutta ennen kaikkea, työ kuin työ, niin on se näyttöä asenteestasi ja persoonastasi. 

Pienikin työkokemus, on se sitten opintojen ohesta, projektitöistä tai määräaikaisista työsuhteista  koostuva, on erittäin merkittävä nykypäivänä. Vaikka olet Tarja Talonrakentaja tai Mikko Markkinointininja, niin on eduksesi työnhaussa se pienikin kokemus, vaikka sieltä kaupan kassalta, puhelinmyynnistä, varastotöistä tai siivoushommista. Ne kertovat asenteestasi ja erityisesti motivaatiosta työtä kohtaan, ne ovat niitä pieniä kultahippuja CV:ssä, ne ovat TYÖKOKEMUSTA!

”Haluan oman alan töitä ”

Rekrytoijana olen etsinyt henkilöitä monen eri alan töihin ja erityisesti CV:tä tutkiessa katson kokonaisvaltaisesti henkilön työkokemusta. Jos esimerkiksi olet noin 30-vuotias ja olet opiskellut ensiksi AMK-tutkinnon edeten sieltä yliopistoon, niin ihmettelen suuresti, jos työkokemusvuosia ei ole kertynyt juurikaan. Silloin mietin miksi näin on? Kyllä, ymmärrän hakijamäärät ja työtilanteen, mutta kun erilaista työtä on tarjolla. Jos menet liikaa ”OMA ALA”-hattu päässä, niin markkina-arvosi laskee kuin lehmän häntä. Jos taas menet ”TYÖKOKEMUS KUIN TYÖKOKEMUS”-hattu päässä, niin saat sen nousemaan.

Kuvitellaan tilanne, opiskelet vaikka markkinointia ja etsit alan töitä kesälle. Et kuitenkaan löydä niitä hakemuksista huolimatta. Mitä teet? A) toteat harmissasi, että parempi onni ensi kesänä vai B) haet jotain muuta työtä, joka ei ole sitä oman alan hommaa, esimerkiksi kauppaan töihin.

Seuraava skenaario näiden vaihtoehtojen kanssa tulee valmistumisen jälkeen, haet töitä, mutta et löydä. Kuulet vanhan opiskelukaverisi työllistyneen alalle töihin ja mietit miksi sekä miten tämä on mahdollista? Kuulet, että kaverilla oli työkokemusta, mutta tiedät ettei alalta. Rätti iskeytyy kasvoillesi: olisiko pitänyt valita sittenkin vaihtoehto B, A:n sijaan?

”Mutta kun ei se pätkätyö kannata, tuet menee!”

Kuulen usein hakijoilta kuinka ei kannata ottaa pätkätöitä vastaan tukien menettämisen vuoksi: valtio ei tue työllistymistä, saadaan paremmin rahaa tuilla kuin töissä. Ymmärrän asian oikein hyvin kyllä ja mielestäni työllistymistä tuetaan liian kevyin käsin. Siitä pitäisi tehdä kannustavampaa ja virtaviivaisempaa ehdottomasti, jotta henkilöt uskaltavat tarttua tilaisuuksiin helpommin!

Suosittelen kuitenkin jokaista ajattelemaan asiaan tältäkin kannalta: ottaisinko vastaan työn, joka mahdollistaisi ns. markkina-arvoni työelämässä ja menisin hetken aikaa matalammalla varallisuudella kuin sen, että todennäköisesti työttömyysjaksoni pidentyisi entisestään? Tai voisinko kouluttaa itseäni työttömyysajalla, esim. aikuiskoulutuksen parissa? Niin se pätkätyökokemus kuin ammattitaidon kehittäminenkin merkitsee työnhaussa. Älä jää makaamaan laakereille, oikealla asenteella työttömyysajankin saa käytettyä tehokkaasti ja se näkyy myös positiivisesti työllistymisen osalta.

 

 

Uskallatko sitoutua elämääsi?

motivointi, Yleinen

Sitoutuminen on vahva sanana ja tunteena.

Sitoutumisen takana elävät kiinnostus, halu, usko ja kunnioitus. Sitoudumme elämämme aikana hyvin moniin asioihin: opintoihin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, parisuhteeseen, perheeseen, eläimiin, pankkilainaan jne. Tiettyihin asioihin joudumme pakostikin sitoutumaan tai joudumme opettelemaan sitoutumista. Kuitenkin lähestulkoon jokainen asia kysyy vapaaehtoisesti sitoutumistamme. 

sitoutunut2

Sitoutuminen aiheuttaa myös epävarmuutta ja pelkoa.

On se sitten uusi parisuhde tai työ, perheenlisäys tai asunto, niin monesti mieleemme tulee ajatus siitä kuinka tämä tulee onnistumaan. Se on aivan normaali ajatus ja sitä ei pidä väheksyä. Kun varsinkin elämässämme tulee isompi mahdollisuus muutoksen kera, aiheuttaa se väkisinkin epävarmuutta. Se johtuu täysin siitä, että asia on uusi ja se koskettaa sinua sekä mahdollisesti koko perhettäsi.  

Sitoutumiseen vaikuttavat myös aiemmat kokemukset. Yleensä suurimman epävarmuuden luo se, kun olet kokenut aiemmin todella negatiiviseen lopputulokseen päättyneen sitoutumisen. Ihmekös, jos se aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta. Edelleen, se on normaali tuntemus. Olet aivan normaali ihminen tuntemuksien ja ajatuksiesi kera. Älä anna pelolle voimaa!

Sitoumista on kahdenlaista: niin rationaalista kuin emotionaalista.

Rationaalinen sitoutuminen on juurikin järjen käyttöä tilanteissa, jossa punnitaan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Itse tunteet, vaistot ja halu ovat pienemmässä roolissa. Emotionaalinen eli tunnepohjainen sitoutuminen on taas vahvasti tunteiden, vaistojen ja kiinnostuksen johdattelema, se voi joissakin tilanteissa sokaista järjenkin kokonaanpois, jos tunnepuoli on todella vahva. 

Sitoutuminen vaatii luottamusta ja optimistista asennetta. Sitoutuminen on aina riskialtis, mutta jos emme ottaisi niitä riskejä elämässä, niin emme kulkisi eteenpäinkään. Sitouminen on parhaillaan sekoitus tunteita, vaistoja ja itse järkeä. Sitoutuminen on erityisesti maalaisjärjen käyttöä tunnepohjaisesti.

Sitoutuminen ei ole kaikille helppoa, tiedän sen oikein hyvin. Olen itse ollut aikamoinen tuuliviiri sitoutumisen kanssa, tehnyt varsinkin tunnepohjaisia ratkaisuja, mutta taas käyttänyt paljon rationaalistakin puolta sitoutumisteni kanssa. 

Sitoutumiskammo ei ole poistunut minusta, mutta muuttunut kuitenkin kevyemmäksi. Jokaisella meistä on pieni sitoutumiskammo ja se on mielestäni yksi vaistojemme ominaisuus. Se on aina se korvan takana oleva ”MITÄ JOS”-kortti: sitä kannattaa kuunnella ja miettiäkin, mutta sille ei kannata antaa liikaa valtaa tietyissä asioissa.

sitoutunut3.png

Mitä sitoutumiselta saa? Sitoutuminen kehittää ja kasvattaa meitä yksilöinä. Sitoutuminen myös kuljettaa meitä eteenpäin, kohti tavoitteita ja päämääriä. Sitoutuminen vaikuttaa myös omaan itsetutkiskeluumme – ja tuntoomme sekä henkiseen hyvinvointiimme. Sitoutuminen parhaimmilaan antaa meille valtavan upeita seikkailuita ja kokemuksia, jotka vahvistavat meitä. Pahimmillaan sitouminen vetää maton jalkojen alta, mutta kuten olen sanonut niiden tilanteiden koittaessa: suhtautuminen ja asenne ratkaisee!

Uskallatko johtaa itseäsi?

Yleinen

Mitä se itsensä johtaminen on? Mitä se oikein tarkoittaa? Johdatko sinä itseäsi? Erityisesti työelämässä johtaminen rinnastetaan esimiestyöhön, mutta jotta voit johtaa muita, sinun on johdettava myös itseäsi. Itsensä johtaminen on hieno käsite, mutta miten se sitten käytännössä toteutuu? 

Johtajuuden tärkein osa-alue on tuntemus, hyvä itsetuntemus, kun puhutaan itsensä johtamisesta. Olet sitten esimies tai et, niin johtajuus lähtee aina sinusta itsestäsi. Tuntemuksesta tiedostaa omat vahvuudet ja kehityskohteet. Miten voit johtaa itseäsi tai muita, jos et tiedä näitä kahta osa-aluetta. Tämä vaatii erityisen paljon oman mielemmekin tutkimista sekä puhdasta itseluottamusta ja rehellisyyttä itseämme kohtaan. Emme voi kulkea eteenpäin kuvitellen omaavamme vahvuuksia, jotka ovat oikeastikin kehityskohteitamme. Se ei johda meitä tavoitteiden luo, se pistää meidät junnaamaan paikoillaan ja turhautumaankin. 

Paljon varsinkin kuulen työni johdosta kuinka tärkeää niin työntekijöille kuin hakijoille on tahto päästä kehittämään itseään. Se onkin erityisen tärkeää ja samaistun siihen täysin! Itsensä kehittäminen on enemmän kuin sallittua, mutta se ei onnistu ilman hyvää itsetuntemusta-ja luottamusta, tämän vuoksi toinen tärkeä osa-alue onkin tavoitteellisuus. Miksi tavoittelemme kehittymistä? Mikä on motiivimme, josta syntyy se kuuluisa motivaatio?

Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta kuinka tavoitteellisesti johdamme itseämme niitä kohti? Onko se vain hieno kuvitelma vai oikeasti tavoite, jonka eteen olemme valmiita panostamaan aikaamme ja mielemmekin resursseja. Tavoitteelinen johtaminen vaatii aikaa paljon, ne eivät ole yhden yön juttuja. Se vaatii meiltä tiettyä uhrautumista, siinä varmasti tärkein on kykymme hallita stressiä ja painetta. Tavoitteellisuus vaatii pitkää pinnaa, sitoutuneisuutta, arvostusta ja motiivista syntynyttä motivaatiota! 

Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii painonpudotus. Se on ehkä yksi brutaaleimmista itsensä johtamisesta. En ole koskaan elämässäni käynyt niin henkisesti kuin  fyysisesti raskasta taistelua itseni kanssa, kun pudotin 30kg. Siinä mitattiin vahvuudet, kehityskohteet, motiivi, motivaatio, oma mieli ja fyysinenkin kunto. Tavoitteeseen päästyäni en löytänyt sanoja siihen upeaan tunteeseen, ainoastaan hiljaista ylpeyttä itseäni kohtaan. 

Itsensä johtamisessa on myös vielä yksi tärkeä osa-alue, nimittäin muutosvalmius. Olemmeko valmiina kohtamaan muutoksia, miten suhtaudumme niihin muutoksiin, joita tavoitteellinen johtaminen voi tuoda tullessaan? Muutokset, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, niin vaikuttavat meihin ja mieleemme. Niihin kuitenkin pitää suhtautua tietyllä ennakkoluulottomalla asenteella, vaikka itse kyllä olen aina miettimässä ensimmäisenä pääni sisällä, että mitä tästä aiheutuu. Muutoksia on aina odotettavissa, mutta kannattaa ajatella myös ei niin mieleisten muutoksien osalta, kuinka ne meitä ihmisenä kasvattavat, sillä siinä kohtaa sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi entistä paremmin!

Itsensä johtaminen vaatii siis

  • itsetuntemusta-ja luottamusta
  • vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamista
  • pitkää pinnaa, paineensietokykyä
  • motiivia ja motivaatiota
  • tavoitteellisuutta
  • muutosvalmiutta ja muutoksen ymmärtämistä
  • henkistä (ja fyysistä) hyvinvointia sekä sen ylläpitoa

Itsensä johtaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa. Se on paras tapa tutustua omaan mieleemme ja luoda positiivista energiaa itselle sekä ympärille. Itsensä johtamisen avulla voit tehdä yllättäviäkin löytöjä vahvuuksistasi ja kehittymisalueista, jolloin tavoitteiden kohtaamisesta tulee entistäkin antoisampaa! Uskallatko siis johtaa itseäsi?

Pelottavan mukavaa

Yleinen

Pelkoa on monenlaista ja monesti menneisyyden pelkojen annetaan vaikuttaa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Pelko itsessään on erikoinen tunne ja se voi näkyä ihmisessä erilailla. Jotkut voivat olla todella epävarmoja, ujoja tai jopa vihamielisiä. Pelko monesti piilotetaan ulkopuolisilta, koska se koetaan heikkoutena. Mitä jos emme pelkäisi enää pelkojamme? Viime vuonna käsittelin vahvasti omia pelkojani, jotka liittyivät tavoitteisiini niin työssä kuin vapaalla. Tartuin pelkojani sarvista kiinni ja toin ne jopa esille henkilöille, joille niistä en olisi voinut kuvitellakaan kertovani.  Tuodessani ne esille, en kuullut kertaakaan olevani pelkuri. Se oli itseasiassa yksi peloistani, myöntää pelkoni ja mitä tapahtui: Sain tukea ja kannustusta kohdata ne.

Yksi vahvasti näkynyt pelkotila on ollut onnistumisen pelko.

Kohtaan työssäni työnhakijoita eri aloilta niin haastatteluissa kuin tapahtumissakin. Siinä lyhyessä ajassa he ovat uskaltautuneet jopa avautumaan ulkopuoliselle henkilölle henkilökohtaisemmistakin asioista: pääosin työttömyyden tunteistaan ja työnhaun tuomista paineista.. Joissakin hakijoissa on esiintynyt erilaisia pelkotiloja työnhaun suhteen. Ne ovat voineet olla ulkonäköpaineita, ikäpaineita, koulutuspaineita tai jopa puolisoon liittyviä paineita.  Yksi vahvasti näkynyt pelkotila on ollut onnistumisen pelko.

Mietin omakohtaisen kokemuksen myötä, miksi pelkäämme onnistua. Itselläni huomasin tuon pelon tulevan itse pelkotilan mukavuudesta. Kuulostaa varmaan hullulta, kuka pitää pelkoa mukavana? No ilmeisesti itse pidin useammat vuodet, koska en uskaltanut kohdata sitä. Tässä voi ottaa erään esimerkin järkeistämään: Meillä jokaisella on varmasti joku henkilö ollut elämässä, joka on polkenut alaspäin tai ollut muuten niin vahva persoona ettei hänelle ole uskaltanut sanoa suoraan. Tuo henkilö on verrattaessa pelkoon: se on niin vahva ettet uskalla sanoa päin naamaa asioita, vaan tyydyt valittamaan niistä pääsi sisällä tai muille henkilöille. Tämä henkilö/pelko saa sinusta otteen ja ohjailee sinua syvemmälle negatiivisuutta.

 Mieti mistä pelkosi tulevat, mitkä asiat ovat kuuluisat juurisyyt pelollesi?

Keinoja pelon käsittelemiseen löytyy monia ja jokainen käsittelee ne omalla tavallaan. Tässä on omakohtainen harjoitusmenetelmäni, joka on auttanut omien pelkotilojeni kanssa. Jaan sen ja muistutan, että joillekin voi toimia toisenlainen menetelmä.

Pohdi ja kirjoita seuraavat asiat itsellesi ylös:

1. Pelkosi

2. Mihin asioihin pelkosi vaikuttavat

3. Mitkä ovat tavoitteesi

Voit tehdä vaikka klassisen mindmapin, pääasia että saat kirjoitettua pelkosi ylös. Tämän jälkeen pureskele nuo osat rauhassa. Mieti mistä pelkosi tulevat, mitkä asiat ovat kuuluisat juurisyyt pelollesi? Me kaikki olemme joskus epäonnistuneet tai kunnolla jopa munanneet. Älä paheksu sitä. Niinhän sitä sanotaan ettei menestys ole suora polku huipulle, vaan mieletön sekamelska. Sitä se kyllä on! Pitää käydä syvällä montussa ja välillä ottaa peruutusaskelia. Tärkeintä on se oma asenne: päättäväisyys nousta takaisin jaloilleen ja yrittää.

Pelko on se tila, josta voi tulla jopa oma mukavuusalue pahimmassa tapauksessa.

Seuraavaksi pohdi mihin kaikkeen nämä pelkosi vaikuttavat ja mitä ne estävät sinua tekemästä.  Pelko on se tila, josta voi tulla jopa oma mukavuusalue pahimmassa tapauksessa. Omakohtaisen kokemukseni vuoksi suosittelen ettei sinne jäädä märehtimään! Hankaloitat ainoastaan asioita, erityisesti omia voimavarojasi.  Kun olet miettinyt mihin pelkosi vaikuttavat, niin tässä kohtaa sinun pitäisi kokea ainakin yksi iso ”Ahaa”-hetki, joka auttaa valaisemaan asioita. Pelkojen kohtaaminen ei käy kuitenkaan yhdessä yössä. Ole siis armollinen itsellesi, tämä voi olla pitkä prosessi. Suosittelenkin että keskustelet peloistasi lähipiirissäsi tai ammattivalmentajan kanssa, mitä ikinä pelkosi ovatkaan – apua on saatavilla.

Kun itse astuin tietyistä peloistani irti, alkoi urakehitykseni menemään tiettyyn suuntaan.

Viimeisimpänä mieti tavoitteesi: mitä haluat elämältäsi. Niiden ei tarvitse olla liian tarkkoja, koska asiat muokkautuvat ja etenevät tavoitteitasi kohti, kun pääset peloistasi irti. Esimerkiksi itselläni oli tavoitteena uraa kohtaan tehdä töitä ihmisten parissa, auttaen ja valmentaen heitä. Kun itse astuin tietyistä peloistani irti, alkoi urakehitykseni menemään haluttuun suuntaan. Olen tuon pelkokaapista ulos astumisen jälkeen suorittanut 3 minulle tärkeää tavoitetta uralla. Pääpotti näkyy edessäni, mutta en edelleenkään tiedä mikä se tarkalleen on. Ei ole siis negatiivinen asia, jos et tarkalleen tiedä mitä sinä haluat. Pääpiirteet auttavat sinua tiedostamaan ja muista, että joskus tavoitteet/suunnitelmat muuttuvat kehityksen tiellä.

Halusin tuoda tämän pelkoasian esille, sillä viikonloppuna aloitan yhden urahaaveeni parissa koulutuksen. Tuohon koulutukseen en olisi pystynyt menemään, jos en olisi pelkojani kohdannut ja käsittellyt niitä. Koulutukseen pääseminen on siis osittain keskisormen näyttämistä vanhoille peloilleni, hahaa 5-0 – minä voitin!

Haluankin tässä kohtaa rohkaista teitä, jotka elävät pelossa tai antavat pelon hallita liikaa elämää sekä tavoitteita. Erityisesti rohkaisen työnhakijoita ja niitä, jotka painivat oman työnsä kanssa, niin miettimään nuo kolme mainitsemaani asiaa. Kohti pelkomonstereita ja niiden yli, eikö vaan? 🙂

T. Pelkojensa voittanut