Tunteella työssä vai työssä tunteitta?

Yleinen

Itkin tänään työpaikalla ja työkaverini näki sen. Itkun sai aikaan henkilökohtaisen elämän asiat. Minua ehkä hävetti hieman tilanne, mutta kuitenkin samalla tiedostin, että hänelle jos kelle voin tunteeni näyttää. Tämän jälkeen oli helpompi jatkaa päivää ja keskittyä taas täysillä työhön.


Tunteet puhuttavat paljon, tuntuu että toisaalta tunteet ovat tabu monelle. Kuuluvatko ne tunteet sitten työpaikalle ja työyhteisöön? Saavatko tunteet sekä näkyä että kuulua siellä? 

Tunteet työssä

Reipas kymmenisen vuotta sitten työelämä oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Jopa koettiin, että oli heikkoutta näyttää tunteita, saati puhua niistä. Tunteet eivät kuuluneet työpaikalle. Omista asioista puhuminenkin saattoi olla työyhteisöissä kiellettyä, koska ajateltiin että työ ja henkilökohtainen elämä täytyy pitää täysin irrallaan toisistaan.

Tuosta ajatusmallista on onneksi hyvin monessa yrityksessä päästy irti vuosien saatossa. Sen kertoo jo sekin, että asiasta on alettu rohkeasti puhumaan ja juurikin rohkeudella tämäkin tabu saadaan varmasti murrettua ellei ole jo viimein saatu!

On mielestäni väärin ajatella, että työ on työtä, kun se on todella iso osa monen meistä elämää, kuten on myös tunteemmekin! Se mitä tunteita työmme synnyttää meissä, se millaisia tunteita yrityskulttuuri, työkaverit ja esimiehet meissä herättävät, ne tunteet kertovat meille todella paljon! Saati ne tunteet mitä koemme henkilökohtaisessa elämässämme.

Muistan urani alkuaikoina kuinka koin ahdistavaksi jopa sen ettei tunteita saanut oikein näyttää. Äärimmäisen tunneherkkänä ihmisenä oli välillä todella vaikeaa olla, koska aistin omien tunteideni lisäksi myös toisten tunnetilat. Joskus koin jopa uupumista siitä kuinka olin kantanut toisten tunnetiloja itse, kun en tiennyt miten toimia herkän aistini kanssa.

Uskon, että herkkyyteni vuoksi kiinnostuin vuosia sitten myös perehtymäänkin tarkemmin ihmisten tunnetaitoihin ja tunnetilojen käsittelemiseen. Tunteiden ymmärtäminen avarsi omia silmiäni sekä opin myös käsittelemään suhtautumistani toisten tunnetiloihin. Oman henkisen hyvinvointini kannalta tämä oli varmasti yksi tärkeimpiä oppejani.

Tutustu itseesi, tunnet tunteesi

Tunteet vaativat paljon itsetuntemusta. Kun tunnet itsesi, niin osaat käsitellä ja toimia paremmin tunteidesi kanssa. Olen itse tunneherkkä, mutta en ole aina tiedostanut sitä piirrettä. Kun olen tutkinut ja perehtynyt tunneherkkyyteen, olen oppinut tiedostamaan paremmin tunteideni juuret, miksi koen juurikin näin? Miksi reagoin tiettyihin asioihin juurikin tällä tunteella. Olen oppinut juurikin nämä asiat tutustumalla itseeni paremmin, löytämällä syyn tunnereaktioihini.

On tärkeää muistaa, että tunteemme kertovat aina jostakin, mutta se mitä sillä tunteella teemme, riippuu täysin meistä itsestämme. Näin joku viisas minulle joskus kertoi ja tämä jos mikä on ollut ohjenuorani tunteiden kanssa.

Työelämässä ja varsinkin omassa työssäni tunteet ovat päivittäin läsnä, koska ihmiset ja heidän tunteet ovat minun asiakkaitani. Upein tunne, jonka koen on juurikin se, kun ihminen uskaltaa puhua ja näyttää tunteensa. Silloin ihminen on oikeasti avoin. Niin kauan kuin tunteitaan ei näytä tai niitä jopa pakoilee, niin kauan on ihminen sulkeutunut.

Tunteet ovat rinnastettavissa happeen, ilman tunteita on jokaisen vaikea olla, ne vaan kuuluvat osaksi meitä. Jokainen meistä, sellainenkin joka ei ole kykeneväinen näyttämään tunteita, tuntee jotakin.

Tunteet ovat monimutkaisia, välillä todellisia pirulaisia. Tunteet voivat olla myös todella kuormittavia, olivat ne omia tai toisten. Opetellaan tuntemaan siis tunteemme ja niiden juuret, ei anneta tunteiden tukahduttaa meitä ja ympärillämme olevia.

Jos tunnet iloa, näytä se. Jos tunnet pelkoa tai uupumusta, kerro se! Älä jumiudu tunteidesi taakse, keskustele tunteidesi kanssa ja uskalla myös tuoda tunteesi esille!


4 vinkkiä kuinka toimia ilmapiirin myrkyttäjien parissa

Yleinen

Kirjoitukseni myrkyllisistä ihmisistä osui selvästi kultasuoneen. Kiitos tuhannesti teille viesteistänne ja omien kokemustenne jakamisesta. Juttelin parin ystäväni kanssa siitä, että miten näiden henkilöiden kanssa tulla toimeen ja niinpä listattiin asioita ylös, joista tässä tärkeimmät!


Ensinnäkin  kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä ja tällaiset vaikeat ihmiset eli myrkyttäjät kuuluvat varmasti siihen joukkoon, joka ei kerää sympatioitasi. Eikä heidän kuulukaan. Kuitenkin työelämässä ikävien ihmisten kanssa joutuu toimimaan jossakin muodossa ja tulemaan toimeen. Kuinka sitten kestää heidän läsnäoloaan?

1.Ensimmäinen lähtökohta on pysyä mahdollisimman neutraalina. Koskaan ei kannata lähteä mukaan ilmapiirin tai työpaikan paholaisen matkaan. Hän voi monesti pyrkiä saamaan sinut puolelleen erilaisin keinoin, mutta tärkeintä ettet mene hänen matkaansa.

2.Älä ota liian henkilökohtaisesti hänen sanomisiaan.  Olen monesti pitänyt mielessäni, että voin antaa anteeksi sanat tai teot, mutta koskaan en niitä unohda ja karma bites you always back! Syy miksi nämä inhottavat ihmiset ovat sellaisia kuin ovat voivat liittyä heidän  omaan epävarmuuteen tai siihen, että heillä on henkilökohtaisessa elämässään jotain negatiivista meneillään, joten he hakevat mielihyvää itselleen laskemalla toisia alaspäin. Tai sitten heillä vain on ruma persoona.

Aina kannattaa tietenkin puolustautua, mutta pitää sekin sopivassa mittasuhteessa. Mitä enemmän lähdet puolustelemaan, sitä vahvemman voiman itse ilkimys saa ja muista kuitenkin, että hän on mestari manipuloimaan ja kääntämään heikkoja puolellensa ties millä keinoin.

Kun pelaat pelin neutraalin viileänä, hänellä ei ole mitään voimia sinua vastaan. Tämä voi varmasti aiheuttaa hänessä ärtymystä, mutta anna hänen ärtyä, hän tekee itsestään entistä naurettavamman. Vaikka hän olisi kuinka provosoitunut, niin sinun ei tarvitse mennä samalle tasolle hänen kanssaan. Sinulle paras voitto on nähdä kuinka alas hän on valmis vajoamaan sanoillaan tai teoillaan.

3.Pidä oikeat ihmiset ympärilläsi.  Tätä en voi painottaa koskaan liikaa. Kun itselläni oli työyhteisössä tällainen myrkyllinen käärme, niin sain voimia ihmisistä, jotka näkivät ja kokivat saman mitä itsekin. Vertaistuki ja ymmärrys toisiamme kohtaan auttoi jaksamaan pahimpinakin päivinä!

4.Muista, että sinä kuitenkin kannat oman onnesi avaimia! Ole rohkea, joskus pitää katsoa aidan toiselle puolelle ja ottaa riski. Valitettavaa on, että hyvät ihmiset lähtevät itse ensimmäisenä kuin tällainen ilkimys. Syynä voi olla tietenkin muitakin asioita, mutta työpahoinvointi tai työpaikan kiusaajat ovat suuri syy nykyään työpaikan vaihtamiselle ja tämä suututtaa minua. Toisaalta tämä kertoo paljon yrityskulttuuristakin, että tällaisten henkilöiden annetaan jatkaa toimintaansa ja siihen ei puututa. Silloin on peiliin katsomisen paikka myös ylemmällä taholla.

Mikään yritys ei kasva, jos joukossa kiemurtelee käärme. Jokaisessa firmassa on omat kipunsa, mutta suurin kipu on väärät ihmiset, väärässä paikassa tai tehtävässään.

Niin omakohtaiset kokemukset kuin ystävienkin on osoittanut, että rohkeus kannattaa. Joskus voimme hypätä yhdestä hukkuvasta laivasta toiseen, mutta mieluiten hyppy tuntemattomaan kuin hukkua huonossa seurassa. Jokaisesta hukkuvasta laivasta saamme arvokasta oppia tiellemme ja ainakin itse koen, että on ollut etuoikeus nähdä kuinka rumaksi ihminen voi henkisesti muuttua, kun vajoaa niin alas, että yrittää polkea toisia alas.

Työtoveruus: vaali ystävyyttä työssä

Yleinen

 

Työpaikat ovat mahdollistaneet vuosien saatossa upeita ystävyyssuhteita, jotka pysyvät vaikka tiet työpaikasta erkanisikin. Työssä tärkeintä ovat itselleni juurikin ne ihmiset: esimerkiksi ne hetket, kun tekisi mieli hakata päätä vaikka siihen työpöytään, niin sieltä tulee joku naseva kommentti tai heitto, joka tsemppaa eteenpäin!

Kymmenen vuotta sitten kun aloitin työt ruokakaupassa en olisi voinut ajatella, että haluaisin viettää vapaa-aikaani työkavereitteni kanssa. Työminä ja vapaa-aikaminä olivat kaksi eri käsitettä tuolloin minulle. Hyvin nopeasti tämä kuvitelmani pirstaloitui ja huomasin, että vietän vapaa-aikaani paljonkin työkavereitten kanssa.  

Työpäivän jälkeen saatoin lähteä työkaverin kanssa lenkille tai ostoksille. Yhtäkkiä olinkin hänen syntymäpäivillään tai vetämässä tequila-shotteja raskaan työviikon jälkeen. Saatoin olla se ihminen, jolle hän soitti kun parisuhteessa myrskysi tai se kenelle pystyi kertomaan helposti jopa peräpukamista tai olla ensimmäisenä se, joka kuulee perheenlisäyksestä tai olla mukana todistamassa kun hän sanoo tahdon!

Itse olen saanut työn kautta erilaisia ystävyyssuhteita.

Esimerkiksi on yksi isompi porukka, joidenka kanssa jaetaan toistemme ilot ja surut whatsapp-ryhmässä. Nauran hyvin usein ääneen keskusteluillemme ja siitä porukasta on tullut erittäin rakas minulle ajan myötä. Tapaamme satunnaisesti koko ryhmän kesken ja tuntuu, että heille voi kertoa lähes mitä vain. Se on sellainen pieni perhe.

Sitten on muutama tosi tärkeä ystävä, joihin tulee pidettyä yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Yksi heistä on muutaman vuoden takainen työkaverini, jonka kanssa aina nauramme kuinka olemme niin samasta puusta veistetyt. Ikäeroa meillä on muutama vuosi ja hän on aina ollut kuin toinen isosisko minulle, se joka näkee asiat järkeillen ja osaa neuvoa hädän keskellä.  Muistan ikuisesti, kun menin silloiseen työpaikkaan töihin ja näin hänet: se oli todellinen kemioiden bondaus siltä istumalta. Asuimme siihen aikaan jopa ihan lähellä toisiamme ja menimme töihinkin kimppakyydein. Vaikka tiemme erkanikin 1,5-vuoden jälkeen, niin pidimme yhteyttä: joskus enemmän, joskus vähemmän. Hänen kanssaan aloitimme taas hiljattain  kimppakyydit, sillä hän asuu naapurustossa ja työpaikkamme on samassa korttelissa. Mikään ei ole aamuisin tai työpäivän jälkeen mukavampaa, kuin vaihtaa kuulumiset ja pohtia mm. tulevaisuuden haaveita yhdessä ajomatkalla tai nauraa räkättää jollekin mitä tapahtui töissä. 

Työkaverit ovat myös monelle isoin syy olla vaihtamatta työpaikkaa ja ymmärrän sen täysin. He selvästi vaikeuttavat ainakin päätöstä lähteä, mutta itse olen näiden vuosien saatossa todennut etteivät ne suhteet jää sinne töihin. Todellinen ystävyys jatkuu myös lähdönkin jälkeen.

Millaisia työtoveritarinoita sinulla on? 

Avoin hakemus: myytti vai mahdollisuus?

Yleinen

Aikoinaan ajateltiin, että avoin hakemus oli hieno markkinointikikka, jolla annettiin kuva uramahdollisuuksista yrityksessä, mutta todellisuudessa hakemuksia ei kukaan lukenut. Siinä piilee ehkä pientä totuuden jyvää, mutta nykyään asia on aika toinen. Tänä päivänä kun jauhetaan piilotyöpaikoista ja tarpeiden synnyttämisestä, niin samassa lauseessa tokaistaan avoimet hakemukset. Tarkastellessa yritysten somekanavia siellä mainostetaan kuinka IT-Ismo tai Markkinointi-Manna löytyi yritykseen avoimen hakemuksen kautta.

Tässä vinkit miten toimia, kun päätät laittaa avointa hakemusta:

1. Tutki yritys kunnolla, tutustu sen henkilöstöön ja arkeen!

  • Somekanavat ovat huipputapa nähdä pintaa syvemmältä yrityksen arkea ja kulttuuria.Katso myös miten firmalla menee taloudellisesti ja onko heillä kasvua, joka mahdollistaisi ehkä paikkasi yrityksessä
  • Voit myös soittaa yrityksen rekrytoinneista vastaavalle henkilölle ja tiedustella avoimesti puhelimitse sekä kysyä minne voit lähettää avoimen hakemuksen
    • Osa tykkää tehdä näin, jotkut laittavat suoraan hakemusta sähköisesti

2. Avoimen hakemuksen laatiminen

  • Tärkeintä on tuoda esille intohimosi, osaamisesi ja motivaatiosi. 
  • Muista myös kertoa miksi haluat juuri siihen yritykseen töihin, miksi sinä soveltuisit mielestäsi yrityksen meininkiin ja mahdolliseen työtehtävään.
  • Itse koen, että avoin hakemus pitää olla ytimekäs ja selkeä, ei liian pitkä ja jaaritteleva. Sellainen, joka tuo esille nuo tärkeimmät pääpointit
  • Kirjoita rennon asiallisesti, yrityksen ja tietenkin oman itsesi näköisesti

3. Avoimen hakemuksen lähettäminen

  • Jos yrityksen sivuilla on erillinen ohjeistus avoimen hakemuksen lähettämiseen, niin lähetä se silloin heidän toivomalla tavalla (sähköposti/rekryjärjestelmä)
  • Jos sivuilla ei mainita avoimen hakemuksen mahdollisuutta, niin tutki kuka mahdolisesti vastaa henkilöstöpäätöksistä (HR, rekrytointipäällikkö, toimari, tiimiesimies?) ja lähetä hänelle suoraan sähköpostia
    • Sähköpostitse suosittelen lähettämään liitteenä ainoastaan CV:n ja kirjoittamaan avoimesti hakemuksen viestikenttään.

4. Odottaminen

  • Niin valitettavaa kuin se onkin, niin kaikki yritykset eivät vastaa avoimiin hakemuksiin, joka on itselleni aika turn off, mutta tähän on varauduttava
  • Yleensä yritykset reagoivat avoimiin hakemuksiin 1-30pv:n kuluessa
    • Jos vastausta ei kuulu, niin joissakin yrityksissä suositellaan lähettävän uudelleen avoin hakemus tai päivittämällä tietoja rekryjärjestelmään tasasin välein, koska A) avoimia hakemuksia voi tulla niin paljon, että hukut massaan ja B) erityisesti joissakin rekryjärjestelmissä kannattaa tehdä jokin päivitys tietoihin, niin nouset hakumassasta 
  • Älä lannistu, odottajan aika on välillä pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä: järkevä aktiivisuus kannattaa! 

Työnhaussa avoimilla hakemuksilla on suuri merkitys nykyään, koska jatkuvasti kuulen ja todistan miten henkilöt työllistyvät yrityksiin niiden kautta. Eli jos et vielä ole tätä tehnyt, niin ota tämä työksesi samantein. Muista myös pitää listaa yrityksistä ja ajankohdista, kun hakemuksen olet laittanut, jotta et mene sekaisin puhelimen soidessa!

©veerasalpalahti.com 2016

 

 

Hakemus ja CV: Mitä niihin kannattaa kirjoittaa?

Yleinen

Junnaako hakemuksen kirjoittaminen ja CV:n tekeminen? Kaikenlaisia työnhakuoppaita on tullut vastaan ja se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi sinulla.

Tärkeintä työnhaussa on olla oma itsensä, keskittyä siihen mitä siihen hakemukseen kirjoittaa. Se millä fontilla tai kirjainkoolla hakemuksesi on tehty, ei ole suorastaan väliä. Toki hakemuksen ja CV:n selkeys auttaa rekrytoijaa lukemaan, mutta asiantuntevan rekrytoivan silmissä ne eivät vaikuta siihen miten etenet prosessissa. Se mitä hakemus sisältää on tärkein. Onhan CV ja hakemus käyntikorttejasi.

KULUTETTU VINKKI: EROTTAUDU JOUKOSTA

”Työnhaussa tärkeintä on erottautua joukosta!” Eikö tuo ole jo aika kulutettu lausahdus, jota hoetaan joka paikassa ja työnhakuohjeessa? Mitä se sitten tarkoittaa, kun pitää erottautua?

Erottautuminen käsitetään mielestäni hieman väärin. Liikaa ihmiset keskittyvät siihen miten erottautua kilpakumppaneista ja hakemusjoukosta visuaalisesti. Siitä se soppa sitten syntyykin. Yhtäkkiä pääfokus onkin siirtynyt pidätkö yhteystietosi laatikossa vai onko laatikossa harmaat vai siniset reunat.

Erottaudu persoonana. Tuo esille kuka ja millainen olet. Ole aito ja oma itsesi.

Motivaatio, osaaminen, tavoitteet ja persoona. Erottaudu niillä.

Eduksesi erottautuminen vaatii hyvää itsetuntemusta eli tiedät missä olet hyvä, missä kehittyä ja mitä et todellakaan osaa. Näiden tiedostettua tiedät mitä tarjoat mahdolliselle tulevalle työnantajallesi, mitkä ovat odotuksesi ja minne suuntaan toivot kehittyväsi tehtävässä ja uralla ylipäätään.

HAKEMUS / MOTIVAATIOKIRJE / SAATEKIRJE

Yksinkertainen on kaunista – muista se myös hakemuksessa.

Hakemuksen tarkoitus on avata rekrytoivalle henkilölle kuka sinä olet. Olen vahvasti ollut aina sitä mieltä, että on turha tuoda hakemuksessa esille asioita, jotka ilmenevät selkeästi cv:stä. Toki on hyvä korostaa onnistumisia ja vastuualueita työtehtävien kautta, mutta hakemukseen koko urapolun läpikäyminen on mielestäni hukkaan heitettyä.

Rekrytoiva henkilö haluaa tietää MIKSI sinä kiinnostuit työtehtävästä, itse yrityksestä sekä MITÄ sinä tarjoat heille ja MILLAINEN henkilönä olet, olisitko hyvä lisä työyhteisöön sekä MISSÄ näet itsesi tulevaisuudessa (=kuinka yritys voi tukea tavoitettasi).

Ennen hakemuksen tekemistä kirjoita esimerkiksi paperille itsestäsi asioita. Piirrä vaikka klassinen mindmap, jonka avulla tuot erilaisia asioita esille:

  • motivaatiosi
  • osaamisesi ja mielenkiintosi
  • kehittymisalueesi
  • lähitulevaisuuden tavoitteet

Tämän jälkeen kun olet havainnollistanut itsesi kartalle, niin pystyt paremmin kirjoittamaan itsestäsi hakemukseen.

CV / CURRICULUM VITAE / ANSIOLUETTELO

Ansioluetteloista on erilaisia malleja siitä mikä osio tulee ensimmäisenä. Tässäkin yksinkertainen on kaunista.

Yksi paras nyrkkisääntö mitä tähän voin antaa on tämä: Edustit itseäsi klassisella mallilla tai modernilla visuaalisella, niin suosittelen aina painottamaan vahvuuksia CV:n yläosassa.

Esimerkiksi, jos kokemuksesi on vähäinen tehtävään, mutta koulutuksesi taas kovempi, niin laita koulutus CV:n yläosaan ja jos taas kokemuksesi on kultainen, niin heitä se sinne yläosaan! Pääasia kuitenkin on, että CV on tarpeeksi informatiivinen kertoakseen sinusta lukijalle oleellisemman.

Olit sitten 20- tai 50 -vuotias työnhakija, niin saat kaiken oleellisen tiedon mahdutettua parille sivulle.

Sinulla  jolla on jo useampi vuosi työkokemusta, niin yhdistä ne nuoruusvuosien työkokemus vaikka pariksi lauseeksi: ”Toimin työurani alussa monipuolisissa asiakaspalvelutehtävissä kaupan alalla, josta suuntauduin toimistopuolen tehtäviin muutaman vuoden ajaksi”. Tuohon lauseeseen saattoi juuri sisältyä yhden 10-vuoden kokemus ja tämä oli selkeä lukea! Saman tiivistyksen voit tehdä myös kurssien ja opintojenkin kanssa. Nuoremmille hakijoille suosittelen tuomaan esille kattavasti kesätyöpaikkojen tehtävänkuvat, harrastuneisuuden ja esim. vapaaehtoistyöt.

Vinkkejä ja selfhelp-oppaita löytyy hakemuksen ja CV:n osalta yltäkylläisesti. Visuaalisuuden kanssa saa leikitellä, mutta jos se vie fokuksesi pois itse tärkeimmästä, suosittelen pysymään klassisissa malleissa.

Keskity siis olennaiseen eli miksi sinä olisit oiva valinta tehtävään.

Toki anna palaa visuaalisuuden kanssa, jos se tuntuu omalta. Vastaani on tullut niin sateenkaaren sävyissä olevia hakemuksia kuin tuoksupaperilla olevia CV:tä. Voihan ne hieman hilpeyttä tuoda, mutta fokus rekrytoijalla on kuitenkin oikean matchin löytämisessä. 

Missä muodossa dokumentit lähetetään?

Tässä en voi painottaa tarpeeksi pdf-muotoa. Aina, aina ja aina lähetä tiedostot pdf-muodossa. Sekä hyvä myös nimetä tiedostot järkevästi: Meikäläinen Maija – CV/hakemus.

©veerasalpalahti.com

Luopumisen vaikeus: palveleeko nykytilanteesi sinua 6kk päästä?

motivointi, Yleinen

Olen miettinyt viime aikoina paljon luopumisen vaikeutta ja sitä millaiset vaikutustehot sillä on tulevaan. Joskus joudumme luopumaan meille tärkeistä asioista yllättävänkin nopeasti, odottamattomista syistä. Tälläiset tilanteet voivat kääntää koko peruspakkamme ympäri ja muuttaa myös meitä ihmisinä sekä muokata mieltämme.

Uskon vahvasti luopumisen keveyteen, jonka saavutamme luopumisen jälkeen joko hyvinkin nopeasti tai ajan myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti tunnesiteemme asiaa kohtaan, josta olemme joutuneet luopumaan. Luopuminen tuo aina muutoksen ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, muutos vie aikaa ja muutos vaikuttaa meihin jollakin tavalla.

Työelämässäkin saatamme kohdata luopumista.

Se voi olla vaikka uusi rooli, työkaveri tai kokonaan uusi työpaikka ja pahimmassa tapauksessa työstä kokonaan luopuminen. Nämä luopumiset sisältävät paljon erilaisia tunnetiloja, mutta luopuessamme vanhasta ja kohdatessamme jotain mielekkäämpää uutta, on luopuminen sen arvoista. Työssä keskeisessä osassa näyttelevät ihmiset, joidenka kanssa vietämme hyvinkin paljon aikaa työssä. Omassa työelämässäni olen saanut kohdata mielettömän määrän ihania ja inspiroivia henkilöitä: esimiehiä, kollegoita, asiakkaita ja työnhakijoita. Heistä luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta onnekseni saan kutsua suurinta osaa heistä ystävikseni nykyään.

Luopuminen on pelottavaa.

Vanhoihin tuttuihin kaavoihin on niin helppo kangistua. Niissä on tiettyä turvaa ja niistä luopuminen on taas pelottavaa, koska emme tiedä tulevasta. Valmennettaviltani olenkin monesti kysynyt ”Palveleeko/viekö nykyinen tilanteesi sinua sinne missä haluat 1-6kk kuluttua?”. Yksinkertainen kysymys, jolla on suuri vaikutus. Kysy tämä itseltäsi, mitä vastaisit: kyllä vai ei?

Itse olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista, joistain yhtäkkiä odottamatta ja joistakin taas hartaasti suunnitellen. Yleensä jälkimmäiset asiat ovat olleet minulle niitä, joidenka kanssa olen pähkäillyt pitkään. Olen oppinut näistä luopumisistani sen, että ne vievät minua aina eteenpäin. On se sitten ollut pari-tai työsuhde, olen mennyt vahvempana ja rohkeampana eteenpäin elämässäni. Luopumisten jälkeen olen kasvanut ihmisenä sekä saavuttanut asioita, joista olen haaveillut.

Miksi jämähtää paikoilleen, jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka eivät odota elämältä liikoja ja haluavat tuttua sekä turvallista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos sinä siellä koet ettei nykyinen tilanteesi palvele sinua, niin mikset luopuisi jostain asiasta? Mitä pelkäät ja onko pelkosi sellainen, josta et voisi selvitä?

Työnhakijaviestintä on pohja työnhakijakokemukselle

Yleinen

”Kiitos että jaksoit kirjoittaa hakemuksen ja CV:n meillä avoinna olleeseen paikkaan.

Kyllä me sun dokumentit lukastiin läpi  ja ollaankin tässä vetkuteltu hakuprosessin kaa muutama viikko jo. En nyt muista laitoinko videohaastattelukutsun sulle vai en, kun prosessi on itsellä ja tässä firmassa hieman hukassa tai no siis, se vaan tais unohtua kiireen vuoksi.

Taisin muuten olla sittenkin laittamatta sulle mitään viestiä, kun heittelin kutsuja sinne tänne. No kuten varmaan itekin osaat tilannetta lukee, niin et nyt edennyt  tässä ja koin et turha mun sulle mitään viestiä on siitä pistää. Etköhän sä kato ymmärrä!

Mut hei, hae ihmeessä ja seuraile meitä kaikkialla somessa, koska hoidettiin tää homma niin hyvin, niin ihan varmasti haluat vielä jatkossakin hakea meille hommiin!”

Kuulostaako tutulta? Esimerkki on aika karu, mutta ihan todellinen sellainen.Valitettavasti tämä on yleisin ja tunnetuin asia mitä kuulen työnhakijoilta rekrytoinneista ja mihin myös itse olen törmännyt työnhakijana.

Työnhakija käyttää suhteellisen paljon aikaa hakemukseen ja CV:n tekoon, kun hän tekee sen huolella ja kohdistetusti siihen tehtävään sekä yritykseen. Vaikka hän ei olisikaan siihen soveltuva, niin pienin mahdollinen kiitos, jonka hän ansaitsee on se, että häntä infotaan rekrytointiprosessin kulusta. Edes sillä, että ”Kiitos hakemuksestasi meille, valitettavasti et edennyt”-klassikolla, joka on jo omasta mielestä niin kulunut, että vaatisi jotain hieman ketterämpää muotoilua. Tämä klassikko on kuitenkin viesti, joka unohtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan valitettavan usein rekrytointiprosessissa.

Rekrytointi on portti ulkomaailmaan, siinä raotetaan yrityksen toimintoja ja kulttuuria maailmalle. Sen pitää olla toimiva, huoliteltu ja alusta loppuun sujuva. Alkuvaihe on yleensä se vaihe, johon yritys panostaa. Luodaan rooli ja työnkuva, kehitetään ilmoitus joka puree hakijoihin ja antaa erinomaista työnantajakuvaa lukijoille sekä uteliaille kilpailijoille. Seuraava panostus onkin löytää oikeanlaiset kandit ja yleisimmin haastattelukierroksille pääsee 3-7 ihmistä, riippuen positiosta. Rekrytointi on silloin onnistunut, kun panostus näkyy myös niille, jotka eivät edenneet haussa ja ovat saaneet siitä tietoa. He ovat yhtä tärkeitä kuin se henkilö, joka tehtävään valitaan. Heillä on kallisarvoinen ääni prosessissa ja heidän kohdalla kannattaa panostaa siihen, että ääni jonka he päästävät ulos on positiivinen.

Nykypäivän rekrytointiprosessi, riippuen positiosta voi olla aika monivivahteinen. Alkukarsintaan voi kuulua puhelin-ja/tai – videohaastattelu, jonka jälkeen jatkoon menevät pääsevät ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Sen jälkeen karsitaan yleensä joukosta 2-4 timanttia, jotka etenevät toiselle ja/tai kolmannelle kierrokselle ja siinä voi olla vielä soveltuvuustestaustakin. Neljäs vaihekin on vielä mahdollista ja siinä on yleensä kaksintaistelu. Jo pelkästään tämän monivivahteisen prosessin vuoksi on tärkeää se oikeanlainen ja ajankohtainen viestintä.

Olen varsinkin tässä kesän ja alkusyksyn aikana kuullut tuttavapiirissäni puhuttavan kuinka huonosti yritykset viestivät rekrytoinneistaan. Tämä on rekrytointiprosessin iso sudenkuoppa, joka vaatii panostusta ja tarkkaavaisuutta yrityksissä.

Työnhakijaviestinnän tärkein elementti on toimivuus alusta loppuun saakka. Jos itse olen työnhakijana, niin tämä on asia joka merkitsee rekrytointiprosessissa minulle erittäin paljon. Etenen haussa tai en, niin haluan tietää miten haku etenee kohdallani. Yritykset joilla viestintä ei ole pelannut, on menettänyt kasvonsa minun silmissäni. Myös rekrytoijana pyrin asettumaan jokaisen hakijan tilanteeseen ja siihen, että infoa tulee haun eri vaiheista, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tietämättömyys ja odottelu. Omassa työssäni ja viestinnässä on aina varaa kehittyä entisestään ja sen takia olenkin ottanut viimeisen vuoden aikana asiakseni huolehtia, että viestintäni pelaa rekrytoinneissa jokaiselle osapuolelle.

Viestintämunauksia rekrytointien osalta luovat yritykset saavat liian helposti anteeksi meiltä. ”Oli kauhea kiire tämän rekrytoinnin kanssa, niin unohdimme ilmoittaa”. Se ei ole syy! Viestintä – on se sitten rekrytointi tai kommunikointi yrityksen sisällä – on äärettömän tärkeää! Se on se osa-alue, josta emme voi tinkiä ja kenelläkään meistä ei ole varaa munata sitä.

Millaista rekrytointiviestintää olet itse kohdannut, oletko ollut tyytyväinen vai odotatko edelleen vastausta jostakin? 

Alkuhuuman jälkeinen motivaatiopula

motivointi, Yleinen

Puhun nyt asiasta, joka on ollut mielessäni kauan. Asiasta, joka on tullut ilmi myös teidän lukijoidenkin kautta. Tämä on selvästi aihealue mitä moni teistä pyörittelee tälläkin hetkellä mielensä sopukoissa.

Tiedättekö sen tunteen, kun jostain sinulle tärkeästä asiasta tulee taakka. Se voi olla ihmissuhde, työpaikka tai harrastus. Taakka on ehkä väärä sana, tarkemmin sanottuna intohimo muuttuu selviytymisen lähteeksi ja se on ainoastaan suoriutumista sekä selviytymistä.

pexels-photo-14303-large

Upea alkuhuuma

Olen erityisesti huomannut kuinka pari-ystävyys-ja työsuhde muistuttavat toisiaan. Aluksi on se jännitys, joka muuttuu kiinnostukseksi, siitä seuraa motivaatio ja intohimo, joita kuljettaa tietyn aikaa upea alkuhuuma. Tuo alkuhuuma on se kaikista upein vaihe, on visioita ja strategioita, suuria suunnitelmia ja odotuksia. Alkuhuuman hiipuessa tulee se todellinen arki ja kulttuuri esiin. Se voi olla erittäin rutiininomaista ja suorittamista pitkän aikaa. Arjessa on tärkeä löytää myös aikaa intohimolle ja saada motivaatio kohdilleen. Ne vaativat tiivistä ja avointa yhteistyötä, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan.

Arjen saapuessa usein ei jakseta yrittää, haetaan syytä toisesta ja luovutetaan. Tämän vuoksi on tärkeää olla tekemättä liian suuria elämänmuutoksia alkuhuuman aikana. Yksi tuttu ja arvostettu lääkäri sekä psykologiystäväni kertoi, että alkuhuuma kestää kaksi vuotta. Vasta kolmantena vuotena on hyvä alkaa miettimään isoja muutoksia ja peliliikkeitä, varsinkin parisuhteessa. Työelämässä tämä on varsinkin nykypäivänä hankalaa, koska työsuhteet ovat kestoltaan lyhyempiä ja työntekijät liikkuvat uusiin tehtäviin lähes tulkoon kahden vuoden sisään.

Johtamisen kaunis kuvitelma

Motivaation hiipuminen suurimmaksi osaksi johtuu johtamisesta tai sen puutteesta. Johtaminenkin on väärä muoto luoda motivaatiota. Meitä voidaan johtaa tietyllä tapaa, mutta jotta saadaan motivoituneita ihmisiä, niin meitä täytyy valmentaa, tukea ja kannustaa. Tämä on selkeästi puutostila yrityskulttuureissa. Erityisesti johto/esimiestasolla olevat henkilöt näkevät itsensä valmentajan roolissa, mutta todellisuudessa eli arjessa tämä ei toteudu oikeanlaisesti. Se on vain kaunis kuvitelma, jota nämä henkilöt ajattelevat tekevänsä.

Olen itse niin valmentajana kuin työntekijänä kohdannut paljon sitä, miten motivaatio saadaan sammutetuksi. Erityisesti viime aikoina valmennettavakseni on tullut henkilöitä, jotka ovat menettäneet sen innon ja motivaationsa jotain tärkeää asiaa kohtaan. He ovat kertoneet kuinka tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. He ovat epävarmoja ja arki on puhdasta suorittamista tai enemmänkin selviytymistä.

love-heart-hand-romantic-largeMotivoitunut arki

Hiipuu se motivaatio sitten vaikka siinä pari-ystävyys-tai työsuhteessa, niin tällöin on aina paikka kehityskeskustelulle, jossa etsitään niitä juurisyitä ja tehdään mahdollisia tulevia toimenpiteitä tai suoraan päätöksiä.

Oletko aidosti mukana ja motivoitunut?

 

Yrityskulttuurin 7 kuolemansyntiä

Yleinen

Looking-after-your-business-800x480YLPEYS –  KATEUS – VIHA – LAISKUUS – AHNEUS – YLENSYÖNTI – HIMO

Uskon tai saatan jopa vannoa, että nämä synnit näkyvät työyhteisöissä, huolimatta siitä millainen kulttuuri yrityksessä vallitsee. Pahimmassa tapauksessa nämä synnit hallinnoivat yrityksen arvoja ja kulttuuria sekä toimintapoja, näkyvästi tai taustalla. Parhaimmassa tapauksessa osa synneistä voi johtaa huikeaan itsensä kehittämiseen, yrityksen kasvuun ja liiketoimintaan positiivisesti. Jotta siihen päästään se vaatii rohkeaa ja avointa heittäytymistä jokaiselta tekijältä yhteisössä.

Erityisesti YLPEYS ja HIMO voivat ajaa meitä kohti positiivista kehitystä ja erinomaista kulttuuria. Tarkoittaen, että olet aidosti ylpeä työstäsi, yrityksestä ja seisot sen takana. Intohimo ajaa taas meitä tekemään asioita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittämään niin omaa toimintaamme kuin myös pohtimaan asioita eri näkökulmalta.

Työyhteisö alkaa mätänemään, kun ylivallan saa KATEUS, VIHA JA AHNEUS. Nämä kolme saavat niin yhdessä kuin erikseen paljon ristiriitoja, epävarmuutta ja luottamuspulaa aikaan. Kateus ja ahneus ovat kuitenkin ne, jotka voidaan ottaa positiivisessa valossa huomioon. Me kaikki kadehdimme jollakin tapaa toisiamme ja se saa meidät tekemään hyvässä valossa enemmän asioita.

Muistan kuinka kadehdin aikaisemmassa työpaikassani esimieheni rohkeutta ja rauhallisuutta tarttua kiinni ikäviinkin asioihin. Kateus on sanana ehkä karski, mutta kyllä minä kadehdin. Päätin kuitenkin itsekin rohkaistua ja heittäytyä ottamaan enemmän koppia niistä ikävimmistäkin asioista. Mikään ei ole parempaa kuin saada palautetta ja kiitosta rohkeasta heittäytymisestä samaiselta esimieheltäni.

Ahneus on se, jotka potkii meitä myös eteenpäin. Ahneus voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Se on synneistä juurikin se, samoin kuin ylensyöntikin, joka täytyy pitää kurissa. Ilman tietynlaista kurinpitoa nämä kaksi voivat turmella meidät ja tiputtaa lähtökuoppaan uudelleen. Työelämässä varsinkin ahneus näkyy tapana hallita kaikkea, niin ettei muille jää mitään. Tämä on varsinkin yleistä tiimityöskentelyssä ja johtamisessa. Ei osata tai uskalleta delegoida, koska koetaan muut alempiarvoisina ja jopa huonoina. Ahneella on aika usein se kuuluisa paska loppu.

LAISKUUS on varmasti klassisin, ei jakseta tehdä mitään tai mikään ei kiinnosta. Laiska työntekijä on yleensä työpaikan riesa, niin liiketoiminnan kuin työympäristön silmissä. Laiskuutta esiintyy meissä kaikissa, emme aina jaksa ja se on ok, kun puhutaan pienestä ripauksesta laiskuutta työpäivän aikana. Meidän ei tarvitse aina toimia kuin duracell-puput.

Posiitivista syntisyyttä

Olen paljon todistanut viimeisen 10-vuoden aikana työelämässä näitä syntejä. Olen nähnyt miten ne rikkovat työpaikan kulttuuria, mutta miten ne oikeanlaisissa käsissä saavat ihmeitä aikaan, joka ajaa niin yrityksen liiketoimintaa kuin kulttuuriakin parempaan päin. Näiden ”syntejen” kanssa täytyy olla varovainen ja ymmärtää niin se hyvä kuin huonokin puoli. Se, että näet näiden potentiaalin positiivisessa valossa vaatii paljon rohkeutta ajatella toisellakin tavalla.

Nämä synnit eivät pelkästään elä työelämässä vaan ne voivat elää sinun omassa tekemisessä vapaa-ajallakin. Mieti ovatko ne positiivisesti eteenpäin sinua vieviä vai junnaatko paikallasi juuri niiden takia?

Näytönpaikka: show me your potential!

Yleinen

Muistan kuinka isäni sanoi minulle ennen altaaseen hyppäämistä, että näytä niille kuka polskii parhaiten. Minähän polskin itseni kärkisijoille, vaikka tunsin etten ole kilpailijoista parhain. Saatoin ehkä olla tekniikaltani heikompi, mutta kestävyydeltäni taas vahvimpia uimareita. 

Meillä jokaisella on elämässä useampia näytönpaikkoja. Yleensä ne voivat olla asioita tai tilanteita, joissa tiedostamme sen oman potentiaalimme. Erityisesti työmaailmassa, näytönpaikka vaatii rohkeaa heittäytymistä uusiinkin tilanteisiin, jotka mahdollistavat pienen epämukavuuskentällä riehumisen.pexels-photo-medium

 

 

Näytönpaikasta paikan näytöksikö?

Entä, kun mahdollisuus joka sinulle on annettu, menee penkin alle? Hyvä esimerkki on juurikin uusi työtehtävä tai ylennys. Olet niin into piukassa asiasta, että unohdat olennaisen: tavoitteesi. Keskityt turhiin ja pieniin asioihin, jotka eivät näytä potentiaaliasi. Niihin keskittyminen saattaa jopa kääntyä sinua vastaan ja lopputuloksena on potku takalistolle. Tämän lisäksi voit kokea turhautumista ja pelkoa, epäuskoisuus tulee mukaan karuselliin. On ymmärrettävää etteivät asiat aina mene kuten on suunnitellut. Jokaiseen asiaan emme pääse suoranaisesti vaikuttamaan, mutta niissäkin tilanteissa meille on annettu mahdollisuus.

Paljon näytönpaikat riippuvat erilaisista kyvyistämme: kyky hallita, kyky omaksua, kyky toimia ja kyky liikkua muutosten myötä sekä kyky vaikuttaa. Ilman näitä kykyjä on kovin vaikeaa olla näytönpaikan näyttäjä.pexels-photo-129742-medium

Näytönpaikka on aina mahdollisuus. Se on mahdollisuus tietenkin sanansamukaisesti näyttää muille, mutta näyttää eritoten meille itsellemme. Se on myös mahdollisuus rakentaa jotain uutta, kehittää osaamista/ammattitaitoaan, luoda uusia ihmissuhteita ja jopa mielestäni mullistaa omaa että muiden maailmaa!