Jos haluat menestyä, ota aikaa unelmoinnille

Yleinen

Jokainen meistä haluaa menestyä jollakin tasolla elämässään.

Menestyminen on kuitenkin laaja käsite ja merkitsee meille jokaiselle eri asioita. Siinä missä toinen haluaa menestyksen olevan mainetta ja mammonaa, niin toiselle menestyminen voi olla arjessa selviytymistä, pieniäkin juttuja. Toistemme menestymisen tahtoa ja kohteita ei sovi koskaan vähätellä, menestyä kun voi hyvin eri tavoin ja eri laajuudella.

Mitä tulee työelämään, niin menestyminen on yksi suurimpia mittareita. Yritykset janoavat menestystä, se nyt ei tule kenelläkään yllätyksenä. Myös moni meistä haluaa menestyä uransa suhteen, on se sitten vastuunkannon tai työtehtävien osalta.

Kaiken menestymisen takana, on se sitten yksilön, yhteisön tai yrityksen, on unelmointi.

Miten unelmointi vaikuttaa menestymiseen?

Unelmointi voidaan sanana kokea hieman harhaanjohtavana ja liian pumpulisena.

Unelmointi on visiointia, tavoitteiden asetantaa.

Yritysmaailmassa puhutaan enemmänkin visiosta, siitä mihin yritys tähtää tulevien vuosien kuluessa. Visio luo merkitystä, visio sitouttaa, visio vetoaa tunteisiin.

Unelmointia tai visiointia, niin sitä kannattaa harjoittaa säännöllisesti.

Ota oma aikasi vaikka viikosta ja unelmoi. Kirjoita ne unelmat tai visiot ylös ja lähde rohkeasti tavoittelemaan niitä. Tee konkreettisia peliliikkeitä, aivan niitä pikkuriikkisiäkin. Menestymisen juna lähtee liikkeelle jo aivan pienestä. Mieluiten pieni askel eteenpäin kuin ei askelta ollenkaan.

Olen aina unelmoinut ja saanut siitä poltetta matkalleni. Töyssyjä ja kaatumisia on tullut vastaan ja niitä pitääkin tulla, ne ovat juuri niitä hetkiä jotka testaavat tahtoasi unelmaa kohtaan. Vahvat unelmat ovat olleet eteenpäin kantava voima aina elämässäni. 

Unelma voi olla myös aivan järjetön, mutta siitäkin huolimatta, täysin mahdollinen.

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun menestystarinan takana olisi aivan ylimalkaisen hullu unelma. Ne tarinat ovat juurikin niitä, jotka inspiroivat meitä toteuttamaan hulluimpiakin unelmiamme. Niitä tarinoita tarvitaan tähän maailmaan, koska kaikki on mahdollista niin kauan kuin on unelmia.

Unelmoi siis rohkeasti, äläkä anna mahdollisten esteiden musertaa niitä.

 

Tunteella työssä vai työssä tunteitta?

Yleinen

Itkin tänään työpaikalla ja työkaverini näki sen. Itkun sai aikaan henkilökohtaisen elämän asiat. Minua ehkä hävetti hieman tilanne, mutta kuitenkin samalla tiedostin, että hänelle jos kelle voin tunteeni näyttää. Tämän jälkeen oli helpompi jatkaa päivää ja keskittyä taas täysillä työhön.


Tunteet puhuttavat paljon, tuntuu että toisaalta tunteet ovat tabu monelle. Kuuluvatko ne tunteet sitten työpaikalle ja työyhteisöön? Saavatko tunteet sekä näkyä että kuulua siellä? 

Tunteet työssä

Reipas kymmenisen vuotta sitten työelämä oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Jopa koettiin, että oli heikkoutta näyttää tunteita, saati puhua niistä. Tunteet eivät kuuluneet työpaikalle. Omista asioista puhuminenkin saattoi olla työyhteisöissä kiellettyä, koska ajateltiin että työ ja henkilökohtainen elämä täytyy pitää täysin irrallaan toisistaan.

Tuosta ajatusmallista on onneksi hyvin monessa yrityksessä päästy irti vuosien saatossa. Sen kertoo jo sekin, että asiasta on alettu rohkeasti puhumaan ja juurikin rohkeudella tämäkin tabu saadaan varmasti murrettua ellei ole jo viimein saatu!

On mielestäni väärin ajatella, että työ on työtä, kun se on todella iso osa monen meistä elämää, kuten on myös tunteemmekin! Se mitä tunteita työmme synnyttää meissä, se millaisia tunteita yrityskulttuuri, työkaverit ja esimiehet meissä herättävät, ne tunteet kertovat meille todella paljon! Saati ne tunteet mitä koemme henkilökohtaisessa elämässämme.

Muistan urani alkuaikoina kuinka koin ahdistavaksi jopa sen ettei tunteita saanut oikein näyttää. Äärimmäisen tunneherkkänä ihmisenä oli välillä todella vaikeaa olla, koska aistin omien tunteideni lisäksi myös toisten tunnetilat. Joskus koin jopa uupumista siitä kuinka olin kantanut toisten tunnetiloja itse, kun en tiennyt miten toimia herkän aistini kanssa.

Uskon, että herkkyyteni vuoksi kiinnostuin vuosia sitten myös perehtymäänkin tarkemmin ihmisten tunnetaitoihin ja tunnetilojen käsittelemiseen. Tunteiden ymmärtäminen avarsi omia silmiäni sekä opin myös käsittelemään suhtautumistani toisten tunnetiloihin. Oman henkisen hyvinvointini kannalta tämä oli varmasti yksi tärkeimpiä oppejani.

Tutustu itseesi, tunnet tunteesi

Tunteet vaativat paljon itsetuntemusta. Kun tunnet itsesi, niin osaat käsitellä ja toimia paremmin tunteidesi kanssa. Olen itse tunneherkkä, mutta en ole aina tiedostanut sitä piirrettä. Kun olen tutkinut ja perehtynyt tunneherkkyyteen, olen oppinut tiedostamaan paremmin tunteideni juuret, miksi koen juurikin näin? Miksi reagoin tiettyihin asioihin juurikin tällä tunteella. Olen oppinut juurikin nämä asiat tutustumalla itseeni paremmin, löytämällä syyn tunnereaktioihini.

On tärkeää muistaa, että tunteemme kertovat aina jostakin, mutta se mitä sillä tunteella teemme, riippuu täysin meistä itsestämme. Näin joku viisas minulle joskus kertoi ja tämä jos mikä on ollut ohjenuorani tunteiden kanssa.

Työelämässä ja varsinkin omassa työssäni tunteet ovat päivittäin läsnä, koska ihmiset ja heidän tunteet ovat minun asiakkaitani. Upein tunne, jonka koen on juurikin se, kun ihminen uskaltaa puhua ja näyttää tunteensa. Silloin ihminen on oikeasti avoin. Niin kauan kuin tunteitaan ei näytä tai niitä jopa pakoilee, niin kauan on ihminen sulkeutunut.

Tunteet ovat rinnastettavissa happeen, ilman tunteita on jokaisen vaikea olla, ne vaan kuuluvat osaksi meitä. Jokainen meistä, sellainenkin joka ei ole kykeneväinen näyttämään tunteita, tuntee jotakin.

Tunteet ovat monimutkaisia, välillä todellisia pirulaisia. Tunteet voivat olla myös todella kuormittavia, olivat ne omia tai toisten. Opetellaan tuntemaan siis tunteemme ja niiden juuret, ei anneta tunteiden tukahduttaa meitä ja ympärillämme olevia.

Jos tunnet iloa, näytä se. Jos tunnet pelkoa tai uupumusta, kerro se! Älä jumiudu tunteidesi taakse, keskustele tunteidesi kanssa ja uskalla myös tuoda tunteesi esille!


4 vinkkiä kuinka toimia ilmapiirin myrkyttäjien parissa

Yleinen

Kirjoitukseni myrkyllisistä ihmisistä osui selvästi kultasuoneen. Kiitos tuhannesti teille viesteistänne ja omien kokemustenne jakamisesta. Juttelin parin ystäväni kanssa siitä, että miten näiden henkilöiden kanssa tulla toimeen ja niinpä listattiin asioita ylös, joista tässä tärkeimmät!


Ensinnäkin  kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä ja tällaiset vaikeat ihmiset eli myrkyttäjät kuuluvat varmasti siihen joukkoon, joka ei kerää sympatioitasi. Eikä heidän kuulukaan. Kuitenkin työelämässä ikävien ihmisten kanssa joutuu toimimaan jossakin muodossa ja tulemaan toimeen. Kuinka sitten kestää heidän läsnäoloaan?

1.Ensimmäinen lähtökohta on pysyä mahdollisimman neutraalina. Koskaan ei kannata lähteä mukaan ilmapiirin tai työpaikan paholaisen matkaan. Hän voi monesti pyrkiä saamaan sinut puolelleen erilaisin keinoin, mutta tärkeintä ettet mene hänen matkaansa.

2.Älä ota liian henkilökohtaisesti hänen sanomisiaan.  Olen monesti pitänyt mielessäni, että voin antaa anteeksi sanat tai teot, mutta koskaan en niitä unohda ja karma bites you always back! Syy miksi nämä inhottavat ihmiset ovat sellaisia kuin ovat voivat liittyä heidän  omaan epävarmuuteen tai siihen, että heillä on henkilökohtaisessa elämässään jotain negatiivista meneillään, joten he hakevat mielihyvää itselleen laskemalla toisia alaspäin. Tai sitten heillä vain on ruma persoona.

Aina kannattaa tietenkin puolustautua, mutta pitää sekin sopivassa mittasuhteessa. Mitä enemmän lähdet puolustelemaan, sitä vahvemman voiman itse ilkimys saa ja muista kuitenkin, että hän on mestari manipuloimaan ja kääntämään heikkoja puolellensa ties millä keinoin.

Kun pelaat pelin neutraalin viileänä, hänellä ei ole mitään voimia sinua vastaan. Tämä voi varmasti aiheuttaa hänessä ärtymystä, mutta anna hänen ärtyä, hän tekee itsestään entistä naurettavamman. Vaikka hän olisi kuinka provosoitunut, niin sinun ei tarvitse mennä samalle tasolle hänen kanssaan. Sinulle paras voitto on nähdä kuinka alas hän on valmis vajoamaan sanoillaan tai teoillaan.

3.Pidä oikeat ihmiset ympärilläsi.  Tätä en voi painottaa koskaan liikaa. Kun itselläni oli työyhteisössä tällainen myrkyllinen käärme, niin sain voimia ihmisistä, jotka näkivät ja kokivat saman mitä itsekin. Vertaistuki ja ymmärrys toisiamme kohtaan auttoi jaksamaan pahimpinakin päivinä!

4.Muista, että sinä kuitenkin kannat oman onnesi avaimia! Ole rohkea, joskus pitää katsoa aidan toiselle puolelle ja ottaa riski. Valitettavaa on, että hyvät ihmiset lähtevät itse ensimmäisenä kuin tällainen ilkimys. Syynä voi olla tietenkin muitakin asioita, mutta työpahoinvointi tai työpaikan kiusaajat ovat suuri syy nykyään työpaikan vaihtamiselle ja tämä suututtaa minua. Toisaalta tämä kertoo paljon yrityskulttuuristakin, että tällaisten henkilöiden annetaan jatkaa toimintaansa ja siihen ei puututa. Silloin on peiliin katsomisen paikka myös ylemmällä taholla.

Mikään yritys ei kasva, jos joukossa kiemurtelee käärme. Jokaisessa firmassa on omat kipunsa, mutta suurin kipu on väärät ihmiset, väärässä paikassa tai tehtävässään.

Niin omakohtaiset kokemukset kuin ystävienkin on osoittanut, että rohkeus kannattaa. Joskus voimme hypätä yhdestä hukkuvasta laivasta toiseen, mutta mieluiten hyppy tuntemattomaan kuin hukkua huonossa seurassa. Jokaisesta hukkuvasta laivasta saamme arvokasta oppia tiellemme ja ainakin itse koen, että on ollut etuoikeus nähdä kuinka rumaksi ihminen voi henkisesti muuttua, kun vajoaa niin alas, että yrittää polkea toisia alas.

Älä anna työilmapiirin myrkyttäjän seisoa menestyksesi tielläsi: en minäkään ole antanut

Yleinen

Mietin pitkään julkaisenko tätä tekstiä, mutta tuntuu, että on aika puhua näistä ääneen viimeinkin. Mistä nyt kirjoitan on saanut inspiraationsa minulle tärkeistä ihmisistä ja omista kokemuksistani. Aiheena on myrkylliset ihmiset työyhteisöissä! 


Olen toiminut urani varrella työyhteisöissä, joissa on ollut yksi tai useampi pirullinen ilmapiirin myrkyttäjä.  Heidän ansiostaan olen nähnyt millaista todellinen epäasiallinen kohtelu on, heidän ansiostaan olen todistanut kuinka ihmiset ympärillä sairastuvat henkisesti, heidän ansiostaan olen itsekin kärsinyt työpahoinvoinnista, mutta kiitos heidän olen myös onnistunut luomaan uraani tahtomaani suuntaan!

Myrkyttäjät ovat monesti olleet henkilöitä, joilla on valtaa työyhteisössä.

Valta ajaa valitettavasti ihmisiä surullisiin tekoihin. Myrkyttäjät ovat mestareita manipuloimaan niin yksittäisiä ihmisiä kuin yhteisöjä. Heissä itseasiassa piilee paljonkin narsistisia piirteitä, mutta en lähde väittämään ketään narsistiksi kuitenkaan.

Kokemiani myrkyttäjiä yhdistää yksi yhteinen tekijä: epävarmuus. Epävarmuus, josta syntyy pelko. He pelkäävät, että jäävät huomaamatta tai joku heitä vahvempi paljastaa heidän touhunsa. Pelko ohjaa heitä tekemään vääriä ja jopa surullisiakin asioita, mutta samalla he osaavat itse luoda pelkoa ympärillään oleviin. 

Vaikka asiat nostaisi esille, niin välillä on ollut parempi niellä kaikki heidän sanansa tai toimintansa, koska näiden henkilöiden kohdalla asiat eivät muutu parempaan – päinvastoin. 

Olen itsekin hiljentynyt, vaikka sisälläni on kiehunut suuri ääni, joka haluaa tulla ulos. Hiljentymiseni on ärsyttänyt heitä ehkä vielä enemmän, mutta samalla he ovat näyttäneet kuinka alas he voivat vajota. Hiljaisuus ei todellakaan ole myöntymisen merkki vaan hiljaisuus on välillä loistava keino saada toinen hiljennettyä tai keino nähdä toisen todellinen puoli. 

Myrkyttäjät voivat antaa itsestään todella empaattisen ja luotettavankin kuvan. Kuitenkin he ovat juuri se toinen ääripää ja tämän näkee viimeistään siinä, kun heidän pitäisi tuoda nämä piirteet käytäntöön!  

He eivät kanna kovinkaan paljoa itse vastuuta, ei tehtävistään, teoistaan, sanoistaan, saati lupauksistaan. He osaavat nostaa sinut ylös, mutta nopeasti he myös laskevat sinun itseluottamuksen ja kyvykkyyden pohjamutiin. He haluavat itse loistaa ja voivat viedä heikkoina hetkinään jopa sinun ideasi omanaan eteenpäin.

Uskon, että yrityksen henkilöstö kyllä tiedostaa hyvin nämä pirulliset myrkyttäjät. Ainakin henkilöstön keskuudessa on spekulaatioita ja rehellisesti todettakoon, että kyllä tieto kirii nopeasti toisten korviin.

Kun itse olen sulkenut myrkyllisen työilmapiirin tai henkilön elämästäni, niin ei mene viikkoakaan kun joudun vastamaan kysymyksiin ”Miksi näin?”. Suorasanaisena henkilönä en halua kertoa unelmia ja pilvilinnoja olevia tarinoita, vaan kerron suoraan mikä oli taustalla. Monesti kysyjät kommentoivatkin, että ovat huomanneet tai aistineet vastaavan. 

Säälin hekin ansaitsevat(ko)?

Omakohtaisten kokemusteni kautta olen kokenut hieman sääliäkin tuollaisia ihmistyyppejä kohtaan joita kutsun tässä myrkyttäjiksi. Säälin tunteet ovat tulleet siitä, että tiedostan etteivät he voi muuttaa tapojansa, koska ne tavat ovat iso osa heidän persoonallisuuttaan. Se on asia, jota ei lähdetä muuttamaan, ainakaan kovin helposti. 

Olen kokenut vihaa, raivoa ja sääliä, jopa halveksuntaa heitä kohtaan. Olen itse sairastunut työpahoinvointiin, se on kamalaa ja sen hoitaminen on pitkä prosessi. Verrastan sen syömishäiriöön, johon sairastuin teini-iässä. Hoitoprosessi on pitkä ja henkisesti erittäin raskas. Sen kanssa oppii elämään, mutta se tulee aina olemaan muistissamme ja siitä tulee osa tarinaamme, loppuelämän ajaksi! Oman mielen vahvistaminen ja johtaminen on kaikki kaikessa näissä tilanteissa

Olenko minä sittenkin vain sekaisin?

Urallani olen törmännyt kolmessa eri yrityksessä pahaisia myrkyttäjiä, heitä on ollut niin johtoroolista työntekijään. Erityisesti pahimmat ovat olleet johtajia. Henkilöitä, joihin henkilöstön pitäisi luottaa, henkilöitä joilla pitäisi olla tunneälykkyyttä, henkilöitä joilta pitäisi löytyä oikeudenmukaisuutta ja henkilöitä joidenka pitäisi johtaa ihmisläheisesti ja arvostaen.

Matkani varrella olen joutunut miettimään olenko liian herkkä tai onko minussa jotakin vikaa, kun koen asiat miten koen ja olen joutunut paskamaisen kohtelun piiriin?

  • Kyllä, olen ihmisenä sellainen joka aistii paljon ja näkee ihmisten läpi. Onko se ollut heille uhka?
  • Kyllä, olen ihminen joka vaatii oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Onko se ollut heille uhka?
  • Kyllä, olen älykäs mitä tulee työhöni liittyviin asioihin. Onko se ollut heille uhka?

Keskustellessani henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet kanssani läsnä myrkyllisessä työyhteisössä tai kokeneet aiemmin vastaavaa, olen tajunnut etten minä se hullu tässä ole! Vertaistuen voimalla olen saanut itselleni voimaa katsoa optimistisesti eteenpäin. Kun yksi toisensa jälkeen kertoo aistineensa tai kokeneensa vastaavaa, antaa se voimaa nousta jaloilleen.

Nämä kokemukset ovat tehneet minusta vahvan! Jos jostain olen ylpeä, niin siitä, että tunnen itseni näiden kokemuksien pohjalta todella hyvin. Olen löytänyt itsestäni sellaista viisautta, voimaa ja itsevarmuutta mitä en uskonut itsestäni löytävän! 

-Rakkaudella Veera

Piileekö työpaikallasi myrkyttäjä? Kerro omakohtaiset kokemuksesi kommenttikenttään.

Tasa-arvoisuuden vaaliminen työyhteisössä: olemme kaikki samanarvoisia rooleista huolimatta!

Yleinen

Tasa-arvon tarkoitus on yhdenvertaisuus. Me kaikki olemme keskenämme yhdenvertaisia, oli ammattimme, sukupuolemme, uskontomme, seksuaalinen suuntaumuksemme, ikämme, ihonvärimme, vakaumuksemme, mielipiteemme ja terveydentilamme mikä vaan!

Olen erittäin suuresti tasa-arvon nimeen peräänkuuluttava henkilö. En hyväksy epätasa-arvoista kohtelua ja olen urallani joitakin kertoja joutunut puuttumaan tilanteisiin, joissa on ollut niin syrjintää, häirintää kuin muuten epätasa-arvoista kohtelua. Pahin tapaus, joka urallani on tullut vastaan, on johtanut johtoportaan jäsenen irtisanomiseen, koska hänen käytöksensä ja toimintatapansa katsottiin niin vääräksi ettei sitä voinut hyväksyä.

Tasa-arvo on Suomessa edelleenkin yksi kuuma peruna, mutta samalla niin tabu. Valitettavaa kuitenkin on, että moni työntekijä kokee epätasa-arvoa työpaikallaan. Se voi olla erilaista kohtelua tai suoraa syrjintää, liittyä niin työtehtäviin, yleiseen kohteluun työpaikalla tai palkkaukseen, jossa valitettavasti epätasa-arvo vaikuttaa useasti. Epätasa-arvossa olevat henkilöt voivat elää pelossa, tuntea ahdistusta ja jopa sairastua työpahoinvointiin. 

Työnantajien yksi tärkeimmistä velvollisuuksista on edistää yhdenvertaisuutta. Työnantajan pitää ennaltaehkäistä epätasa-arvoista kohtelua (epäasiallinen kohtelu). Epäasialliseen kohteluun pitää puuttua välittömästi ja jokaisella on oikeus ottaa asia puheeksi. Asian puheeksi ottaminen hyvin usein koetaan pelottavana, mutta näissä tilanteissa on aina muistettava omat oikeutemme! Jos tunnet kokevasi epätasa-arvoa tai syrjintää, niin voit ottaa rohkeasti yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun, ammattiliittosi edustajiin tai työsuojeluvaltuutettuun. Myös yrityksen HR-osasto on sellainen johon kannattaa ottaa suoraan yhteyttä, he ovat sinua varten siellä!

Työnantajilla, jotka työllistävät yli 30 henkeä, pitää nykyään olla yhdenvertaisuussuunnitelma, joka on henkilöstön nähtävillä. Mielestäni jokaisen työntekijän täytyy lukea ko. suunnitelma läpi ja työnantajan täytyy huolehtia omasta velvollisuudestaan eli katsoa suunnitelman toteutumisen perään. Työnantaja ei edistä yhdenvertaisuutta yhdellä dokumentilla, joka makaa intran sivuilla, vaan kaikki edistäminen lähtee ihmisestä itsestään. Tasa-arvoasia on sellainen, joka pitää näkyä yrityksen kulttuurissa, toimintatavoissa ja itse arvoissa. Joillekin ihmistyypeille tämä voi olla todella vaikea asia käsitellä, tällöin suosittelen katsomaan itseänsä peiliin hyvin tarkasti.

Jokaisella meistä on oikeus työhön ja koulutukseen, on ihonvärimme, taustamme, sukupuolemme, seksuaalinen suuntaumuksemme, ikämme, poliittinen kantamme, vammamme tai mielipiteemme mikä vaan. Itse koen rikkaudeksi erilaisuuden ja rohkeudeksi yhdenvertaisuuden. Me kaikki mahdumme tänne maailmaan ja yhdenvertaisuutta edistämällä asenteemmekin voivat muuttua. Siispä, mieti miten sinä voit edistää omassa elämässäsi, niin arjessa kuin työssäsi tasa-arvon toteutumista? 

Suosittelen jokaista tutustumaan http://www.tasa-arvo.fi-sivustoon, sieltä löytyy kattavasti tietoa niin lakipykälistä kuin erilaisista tasa-arvoon liittyvistä asioista.

 

Onko empatiakyky sun kuppi kahvia?

Yleinen

Olen empaatikko. Olen aina ollut herkkä vaistoamaan toisten tunteita ja näin myös pystynyt helposti asettumaan toisten asemaan. Samaan aikaan myös intuitioni on kasvanut ja monesti aistin asioita etukäteen. Olen myös sosiaalisesti taitava eli vuorovaikutustaitoa, tilannetajua ja kuuntelutaitoa löytyy empatiakyvyn lisäksi. 

Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet (Lähde: Wikipedia)

Erityisesti empatiakykyni vuoksi olen monesti työyhteisössä se henkilö, jolle tullaan puhumaan niin hyvistä kuin ikävistäkin asioista tai kokemuksista sekä johon luotetaan. Pystyn hyvin nopeasti asettumaan heidän asemaan, vaikka henkilökohtaisesti en kokisi asiaa samalla tavalla. Taitoni ymmärtää ja olla toisen kengissä, on antanut myös itselleni paljon uusia näkökulmia. Mikään kun ei ole juuri niin yksiselitteistä. Taitoni avulla olen saanut paljon avarrettua omia näkökulmiani ja uskon, että taitoni avulla olen kasvanut hyvin avarakatseiseksi ihmiseksi.

Empaattisena henkilönä koen välillä tuskaa, koska olen niin herkkä vainukoira. Toisten tunteiden ymmärtäminen  ja niihin asettuminen voi olla uuvuttavaakin. Tämän vuoksi haluan eristäytyä välillä omiin oloihini, jotta voin purkaa mieleni puhtaaksi monista tunnetiloista. Annan mielelleni tilaa ja aikaa pureskella toisten tuntemuksia ja myös omiakin vaistoja. On erittäin tärkeää ettei lähde hyökkäämään omilla ajatuksillaan liian sukkelaan, vaan mielellään miettii asioita ja palaa mieli levättynä keskustelemaan.

Sosiaalinen kyvykkyys vs. sosiaalinen aktiivisuus

Sosiaalisesti taitavista henkilöistä myös ajatellaan useasti, että he ovat erittäin sosiaalisia. Tämäkin on yksi harhakuva tai iso ennakkoluulo. Olen puhelias, mutta myös ekstrovertin puoleni lisäksi, olen hyvin introvertti. Nautin esiintymisestä ja äänessä olosta, mutta myös haluan olla se, joka ei erotu tapetista. Monesti ihmiset ajattelevatkin juhlia ja tapahtumia järjestäessä, että minä tulen kirkuen juontamaan tapahtuman tai haluan olla järjestämässä. EI! Monesti haluan juuri olla se, jolla ei ole mitään osaa esiintymisestä tai järjestelyistä. Sosiaalinen taitoni ei tarkoita, että haluan olla aina esillä ja tykkään puhua tai esiintyä. Sosiaalisesti aktiivinen on käsite aivan erikseen.

Empatiakyvyn harjoittelu

Pärjätäkseen työelämässä nyt ja tulevaisuudessa on sosiaalisella kyvykkyydellä mieletön painoarvo. Se on taito, josta itse olen erityisen ylpeä, vaikka välillä kiroankin herkän vainuni. Sosiaalista kyvykkyyttä tai itse empatiakykyä voi opetella, mutta kaikille se ei ole helppoa. Teennäisten taitajien lävitse, kun näkee hyvinkin helposti. Tässä kuitenkin yksi hyvä harjoitus, joka kannattaa tankata mieleensä:

  1. Siirrä oma mielipiteesi ja näkemyksesi syrjään
  2. Pyri tarkastelemaan toisen näkökulmasta asioita
  3. Anna arvoa toisen näkemykselle, vaikka et olisikaan samaa mieltä
  4. Mieti ja tarkastele omia asenteitasi: haluatko vain olla oikeassa ja asioiden menevän mielesi mukaisesti? Kommunikoitko vain minäkeskeisesti? 
  5. Kuuntele tarkasti toisen sanat ja tunne äänensävy. Millaisessa tunnetilassa toinen on? Miten hän elehtii kertoessaan asioista?
  6. Pyri päättämään keskustelu selkeytyyn: miten tästä edetään ja mitä kertoja aikoo tehdä asian suhteen? 

Kirjavinkki aiheeseen liittyen: Empatian ja intuition mahtava voima

 

Ovatko yritysten arvot vain markkinointikikka vai oikeasti kulttuurin perusta?

Yleinen

Selaat minkä tahansa yrityksen nettisivuja, niin löydät sieltä yritysesittelyn uumenista arvot. Ihannemaailmassa arvot ovat kulttuurin peruskivi: niihin voidaan samaistua ja sitoutua. Ovatko arvot kuitenkin vain klassinen markkinointikikka?

”Kaikkihan arvoihin voi samaistua”

Yritysten arvot ovat monesti sellaisia asioita joihin jokainen meistä voi samaistua. Arvot koristavat yritysten auloja ja toimistotiloja sekä niitä tuodaan myös yritysviestinnässäkin esille.

Olen paljon puhunut työkavereiden kanssa vuosien varrella kuinka arvot ovat lähes identtisiä eri työpaikoilla: eri sanamuotoja vain käytetty.

Arvot ovat kuitenkin yrityksen kulttuurin pohja. Ihannemaailmassa arvot näkyvät yrityksen arjessa, työssä itsessään, asiakkaille, työnhakijoille ja elävät itse työntekijöissä. On yrityksiä joilla arvot ovat juurikin kauniita sanoja nettisivuilla ja toimiston seinillä, mutta onneksi on myös yrityksiä missä heidän omat arvot näkyvät!

Arvoja voidaan laatia eri tavalla: johtoryhmä määrittelee tai niiden määrittelyyn osallistetaan koko henkilöstö.On tapa mikä vaan, on tärkeää arvojen yhteinen ymmärtäminen ja niiden tunteminen ”omaksi”. Arvojen noudattaminen ja niiden mukaan toimiminen koskee kaikkia, johtoporrastakin.

Arvojen toteutumista pitää myös seurata. Mieti, jos yrityksessä on ollut 10 vuotta samat arvot ja yli puolet henkilöstöstä vaihtunut. Onko arvot pysyneet arjen kanssa samanlaisina vai pitäisikö niitä kyseenalaistaa? Sanoisin, että tämä on iso kompastuskivi monessa yrityksessä. Siinä missä johtamista tai toimintatapoja kehitetään, niin pitää kehittää myös arvojakin.

Onnistuneessa kulttuurissa arvot näkyvät. Arvot sisäistämällä ja niiden mukaan elämällä, yleensä työntekokin on mukavampaa. Riippuen organisaatioista, jotkut arvot voivat olla täysin sisäisesti tarkoitettua, mutta yleensä arvoista löytyvät asioita, joita on tärkeä tuoda myös esille esimerkiksi asiakassuhteiden ylläpidossakin. Arvot ovat arjessa toteutuneet, kun niitä ei tarvitse peräänkuuluttaa.

Arvostelija vai arvostettava?

Yleinen

Koetko olevasi arvostettu? Mikä ikinä onkaan esimerkiksi roolisi työyhteisössä, oletko arvostettu ja arvostatko toisia?

Mistä arvostus syntyy ja miten tulla arvostetuksi?

Arvostus on kaiken pohja. On se sitten ystävyys-pari-tai työsuhde, siitä pitää löytyä molemminpuolinen arvostus toisiamme kohtaan! Ilman arvostusta ei synny luottamusta ja kunnioitusta. Yritysmaailmassa menestyminen heijastuu tietynlaiseen arvostukseen, jonka avulla rakennamme parempia ratkaisuja, palveluita ja työpaikkoja. Työyhteisön viihtyvyyden 1.mittari on mielestäni arvostus, jonka aistii helposti, niin työntekijät kuin asiakkaatkin. Eritoten meidän peruspulliaisten arvostus esimiehiä tai johtoa kohtaan on kuin tuore pullantuoksu. Se on niin huumaava, että sitä tekee mieli maistaa ja tutkia onko se korvapuusti, dallaspulla vai oikein kilopitko.

Arvostuksen saamiseen täytyy olla perustaikina kunnossa. Siihen vaikuttavat vahvasti avoimuus, joustavuus, luotettavuus, esimerkillisyys, kannustava ja ymmärtäväinen asenne sekä oma ammattitaito.

Mieti omaa työympäristöäsi ja vaikka esimiehestäsi tai työkaveriasi? Arvostatko heitä ihmisenä? Onko välillänne hyvä vuorovaikutus, kunnioitus ja luottamus? Jos toimit esimiesasemassa tai johtoportaassa, miten kohtelet työntekijöitäsi? Arvostellen vai arvostaen?

Monessa suhteessa, erityisesti työyhteisössä arvostuksen merkitys korostuu esimies-alainen-yhdistelmässä. Ilman tietynlaista arvostusta ei ole sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Arvostus myös kollegoiden välillä on merkittävä. Miten voimme puhaltaa yhteen hiileen ja saada kunnon tekemisen meiningin tiimimme sisällä, jos emme arvosta toisiamme?

Olen toiminut urallani erilaisissa työyhteisöissä ja jokaisessa on näkynyt todella eri tavoin arvostus. On ollut niitä johtajia ja esimiehiä, jotka rakastavat työntekijöiden jatkuvaa arvostelua ja pitävät niitä vain robotteina. Inhimillisyys ja kunnioitus uupuu.

Esimerkiksi, oletko joskus kertonut idean ja saanut siihen vastaukseksi esimieheltä: ”Ihan hyvä, MUTTA..”. Se on sama kuin lapsesi tulisi kertomaan, että haluaa olla isona jääkiekkoilija. ”Hieno juttu, MUTTA ..” Siinä lytätään toisen haaveet ja tavoitteet, pidemmän päälle tämä vie juurikin motivaation tekemisestä.

Myös työkavereiden väliltä on puuttunut arvostusta. Näissä tilanteissa esimerkiksi toinen tai itse on voinut aiheuttaa asiattomalla käytöksellä jotain,  joka on saanut arvostuksen kaikkoamaan. Tällainen puuttuva arvostus vaikuttaa vahvasti työilmapiiriin ja siihen kuuluisaan tekemisen meininkiin. Näihin tilanteisiin olisi aina erityisesti esimiesten puututtava välittömästi, välttääkseen ilkeää lumipalloefektiä.

On myös onneksi ollut paljon niitä työyhteisöjä, joissa esimies tai johto haluavat kuunnella työntekijöitään: he ovat aidosti kiinnostuneita juurikin sinusta ja sinun ammattitaidosta sekä sen kehittämisestä.  Näissä työyhteisöissä on saanut olla vapaasti oma erilainen itsensä ja se, jos mikä luo arvostusta erityisesti omaan esimieheen. Myös työkavereiden välinen arvostus on näkynyt toisen tsemppaamisena hienosti näissä yhteisöissä. Näissä tilanteissa on ollut positiivinen, mutta hidas lumipalloefekti havaittavissa.

Arvostuksen menettää nopeasti ja sen takaisin saaminen on todella vaikeaa. Se on kuin koittaisit saada sitä pinttynyttä likaa siitä rakkaasta nojatuolistasi pois, mutta mikään tehopulveri ei tunnu auttavan.

Miten SINUN pitää muuttua ja mukautua tilanteisiin, jotta SINUA arvostetaan? Katso omaa käyttäytymismalliasi ulkopuolisin silmin, olit sitten kollega, esimies, asiantuntija tai johtoportaassa oleva. Mitä näet?